Lehdossa kasvaneet: 0124: Tuuppailtiin pitkästä aikaa kentällä

Pahoittelen, kun postauksia ei ole nytten tullut. Lukio vie älyttömästi aikaa ja en ole ehtinyt pahemmin koneella istua ja vastailla kommenteihin. Kumminkin kiitoksia kaikille kommentoijille ja kyselyssä vastanneille. Vielä on mahdollisuus vaikuttaa, joten eikun äänestämään! Nytkin ruotsinkirja odottaa vieressä, että alottaisin lukemaan sanakokeeseen..argh! Yritän nytten panostaa blogiinkin. Pari postausta olisi tulossa tässä kanssa ja yksi mielipidepostaus kunhan saan sen kirjoitettua. Teitä lukijoitakin on kohta lähes sata, wau! Kiitoksia kaikille.

Lauantai aamuna lähdettiin serkkutytön kanssa talleille äidin kyydillä yhdentoista aikoihin. Hevoset olivatkin jo ulkona, joten lähdettiin hakemaan Vikkeä sisälle. Ulkona en enää viiti laittaa, koska kelit ovat aika vaihtelivia ja tallin lämmössä on mukava varustaa hevonen valmiiksi ;) Onneksi tammalle oli laitettu aamulla loimi sillä Vikke oli päättänyt piehtaroida tuolla ihanassa mutavellissä missä tarhat ovat näiden mukavien kelien takia. Loimi näytti todella puhtaalle voitte uskoa, jouduin kumminkin koko pään puhdistamaan siitä mutavellistä. Harjattiin ja varustettiin tamma porukassa valmiiksi. Aluksi lähdettiin kentälle vähän alkukäyntejä ja raveja ottamaan. Mentiin Viken kanssa aika rennosti ympyrällä toiseen suuntaan tamma oli paljon kivempi ratsastaa kuin toiseen. Ravejen jälkeen lähdettiin peltoja kohti mutta eihän siellä voinut ollenkaan mennä. Upotti niin pirusti. Joten tyydyttiin ottamaan pari yhteiskuvaa ja lähdettiin takaisin kenttää kohden.

Kentällä rupesin ratsastamaan kunnolla Vikkeä. Nostin laukkoja aluksi suorallauralla jonka jälkeen tehtiin molempiin suuntiin isot laukkaympyrät. V toimi tässä ihan kivasti eikä pahemmin ollut moittimista. Itseeni sain puolestaan moittia kyllä. Välillä pääsi avut kokonaan karkaamaan joka vaikutti sitten ratsastamiseen. Mutta eihän tuo ihmekkään ole, kun kolmen viikon ratsastustauko ollut. Tuntui aivan hassulle olla jälleen selässä mutta samalla niin kotoisalta. Ei oo mua varten nuo liikuntakiellot! Onneksi pääsin jälleen ratsastamaan, vaikka alku olikin vähän hakemista V'n kanssa. Yhteistyö rupesi loppua kohden vain paranemaan ja otin vielä muutaman pääty-ympyrän ravissa taivutellen tammaa. Tämän jälkeen serkkutyttö pääsi kokeilemaan Vikkeä. Tamma olikin vähän erilainen serkkutyttöjen sanojen mukaan ratsastaa. Kuulema kivoin vuonis millä hän on mennyt vaikkei vuoniksista erityisemmin tykkääkkään. Kuvailin vähän kaksikon menoa ja seurailin ratsastusta. Serkkutyttökin pääsi huomaamaan miten herkkä Vikke on suustaan pienetkin puolipidätteet saavat tamman pysähtymään. Ei ole kovasuinen perusvuonis meidän tamma paitsi siinä vaiheessa jos jäät ohjaan roikkumaan kiinni. S teki samoja juttuja oikeastaan Viken kanssa kuin minäkin.

Salla ja Vikke.

Tammalle tuli ihan hiki tunnin jälkeen ja vietiin V sitten talliin. Purettiin nopsaa ja harjailin Viken. Melassia toiselle tein ämpärillisen. Huomaa, että meillä ainakin suurta herkkua tämä! Loimitin tamman sen juodessa melassinsa. Käytiin viemässä Vikke tarhaan ja otettiin sitten tilalle Vilma. Vimarikin olisi kovasti ollut tulossa tarhasta mukaan hommiin mutta kiltisti jäi aidan toiselle puolen.

Menin taas ekana. Vilma tuntui heti alkuun jo tosi mukavan oloiselta ratsastaa. Yhteistyötoimi jotenkin aivan toisella tavalla tänään tamman kanssa kuin ennen. Vilma malttoi heti alusta keskittyä minuun ja teki mitä pyysin siltä. Mentiin isolla ympyrällä tamman kanssa. Tamma taipui toiseen suuntaan paremmin ravissa ja käynnissä kuin toiseen. Pienen työskentelyn jälkeen kumminkin saatiin molempiin kierroksiin toimimaan ympyrällä ravi- sekä käyntityöskentely. Olin todella tyytyväinen tammaan sillä tarkoitus oli vain ratsastaa tamma eteen alas ennen kuin serkkutyttö rupeaisi työskentelemään Vilman kanssa.
En nostanut laukkaa ollenkaan Vilmalla sillä sitten tamma ei ole enää niin kiva ratsastaa ravissa. Vilma oli serkkutytön mielestä ihan mukava menopeli. Salla otti laukkatyöskentelyä tamman kanssa suoralla sekä ympyrällä.
Hiomista kumminkin Vilman laukkatyöskentelyssä on vielä paljon sillä vauhtia löytyy ja aina tamma ei malta keskittyä ylläpitämään laukkaa. Joten kunnon laukkatyöskentelytunti pitäisi pitää tässä. Menin vielä aivan lopussa Vilmalla vähän ravityöskentelyä mutten viitsinyt enää ottaa laukkoja, kun tamma alkoi väsyä. Vilma oli todella hyvä ratsastaa ja jäi todella hyvä makusuuhun meille molemmille. Vilmakin sai loimen takaisin niskaan sekä melassia ennen kuin pääsi tarhaan päiväheiniä syömään jotka vietiin ennen kuin äiti tulikin hakemaan meidät.