0143: Maastoilua molempien hevosten kanssa

 Sunnuntaina mennin tallille aikaisiin ja siellä olikin jo Elli vastassa. Aluksi oli tarkoitus lähteä maastoilemaan Viken kanssa ja Elli lähtisi mukaan kävelemään ja kuvailemaan meidän menoa. Mutta suunnitelmat muuttuivat sen verran, että laitoinkin Vimarin omistajalle tamman valmiiksi ja he lähtivät meidän mukaan. Elli kuvailikin alkumatkasta meitä, kunnes itse pääsi Vimarin kyytiin.  

 Elli hyppäsikin jossain vaiheessa alas Vimarin selästä ja lähdettiin sitten tamman omistajan kanssa revittelemään vähän. Elli jäi kameran toiselle puolen kuvailemaan. Todella kivoja kuvia kyllä kieltämättä tuli, vaikka laatu ja keli ei ollut suotuisat kuvaukselle. Mutta pääasiahan että kuvista saa jotain selvää ja en jaksanut muokkailla niitä yhtään. Joten näette ihan oikeasti miltä näytti keli meillä sunnuntaina ;)

 Jossain vaiheessa hyppäsin itse Vimarin selkään ja Elli siirtyikin Vikellä ratsastamaan. Reviteltiin tamman kanssa vähän kunnolla ravia menemään. Entisestä ravurista kyllä näkee miten nauttii kun pääsee menemään pääkorkeuksissa tuhatta ja sataa. Hauskaa minulla oikeasti oli! Sain myös pari laukkaa nostettua tammalla tiellä, mutta laukka tuntui jopa hitaammalta kuin ravi. Tai sitten se johtui jostain muusta.

Emme ainakaan kovaa menneet...

 Ratsastin sitten Vimarin tallille ja Elli Viken. Kävelimme vielä kentällä hetken loppukäyntejä, ettei lihakset jumituisi revittely reissusta. Ratsastuksen jälkeen purinkin Viken ja loimitin. Tamma pääsi päiväheiniä syömään ulos yhdessä Vimarin kanssa.

Yhteiskuva! Hikiset heposet.

Maanantaina lähdinkin Vilmalla yksin maastoilemaan. Käytiin reilun kuuden kilometrin lenkki. Pääasiassa menimme käyntiä ja ravia. Yhden laukankin annoin tamman nostaa. Mutta toisella tuntui olevan niin paljon pöllöenergiaa ettei ratsastamisesta olisi tullut mitään hyvää jos olisin antanut tamman kaahailla tuhatta ja sataa tietä pitkin. Välillä tekee Vilmallekkin rento-pitkä-rauhallinen maastolenkki varmasti hyvää. Vastaan meitä tulikin pari vapaana olevaa koiraa, joista tamma otti hieman oiretta ja yritti paeta tilanteesta. Mielessä kyllä kävi, että nytkö minä oikeasti tipahan täältä. Sillä jo maastoilun alussa, kun ei ollut kaveria mukana tamma kyttäili ja etsi jokapuolelta vihreitä pieniä miehiä. Kaikki tuntui olevan hirveän pelottavaa, mutta loppua kohden pystyttiin molemmat rentoutumaan jo. Kuvaaja ei saatu matkaan, kun toinen oli vielä nukkumassa. Noh ehkä joku kerta saataisiin kivoja maastoilukuvia Vilmankin kanssa teidän iloksenne.
Se kyllä tuli taas huomattua, ettei Vilmalle sovi monen päivän vapaat. Tammalla kertyy pöllö energiaa, jota se tuhlaa kyttäilemälle ja höseltämällä omiansa. Tamma tosiaan ei päässyt tällä kertaa menemään kovaa kyytiä.