0171: Esteitä molempien kanssa

Kenttä onkin sulanut mukavasti kokonaan pois jäänpeitosta ja pohja on nyt ollu mitä parhain hyppäämiselle. Otinkin yksi päivä tässä itseäni niskasta kiinni ja rakensin kentälle kasikolle kaksi estettä. Tämä tehtävä oli siis Vikelle ja minulle. Valitettavasti kukaan ei vielä ollut kuvaamassa tällöin kun hypättiin, joten saatte tyytyä vain minun selitykseeni. Menimme siis aluksi kasikolla väistellen esteitä käynnissä taivutellen tammaa kuulolle. Vikke oli hidas pohkeelle ratsastaessa ja kerkesin jo miettiä miten tässä oikein sitten käy, kun tamma ei ole niin hyvin pohkeen edessä. Kumminkin ravityöskentelyssä hieman parantui tamma ja nostinkin muutamat laukat suoralla. Tultiin ristikkoja kasikolla laukassa, aluksihan koko homma meni pelkäksi leikiksi. Vikke nimittäin tahallaan puri kuolaimeen ja meni sivusta ohi. Pienen kurinpalautuksen jouduin antamaan tammalle ja sitten ruotuun taas. Seuraavat hypyt suijuivatkin tamman kanssa jo paremmin. 
Otin jonkun ajan päästä vähän välikäyntejä ympyrällä taivutellen. Tamma ei ollut mikään loistava esteillä tänään eikä muutenkin koko tunnin aikana, kun jatkoin hyppäämistä korostuivat virheet entisestään. Tamma ei vain ollut kuulolla joten päätin lopettaa hyppäämiset siihen ja siirtyä sitten tekemään ihan koulujuttuja loppuverkkaan. Yritin saada Vikkeä paremmin kuulolle ja pienen taistelun jälkeen se onnistuikin ihan kohtalaisesti. Kumminkin olisi voinut paremmin mennä. Pesin Viken jalat mukavasta kurakerroksesta ja vein sitten tarhaan nauttimaan auringonpaisteesta.

Samalla otin Vilman tarhasta, kun vein Viken tarhaan. Harjailin kaikessa rauhassa Vilmaa kunnes oltiin valmiita. Siirtelin esteitä talutellen Vilmaa mukana. Teinkin kaksi pystyä n.50-55cm korkeita ei siis kovin korkeita menty tälläkään kertaa. Alkuun mentiin ihan vain eteen-alas taivutuksia ja laukkaa ympyrällä. Vilmasta tulee aina, kun tamma vain näkee kentällä esteen niin jostain syystä paljon menevämpi ratsastaa ja aivan kuin tamma olisi toista maata. Taitaa Vilma olla niin innoissaan esteen nähtyään ettei meinaa malttaa alkuverkkojakaan tehdä. Kumminkin, kun sain Vilman hyvin kuulolle tulimme halkasijalla aina vinon pystyesteen. Tamma toimi todella kivasti ja saatiin lähes joka kerta todella hyvät paikat. Mitään ongelmaa ei ollut. Kun olimme tulleet tovin vinolle esteelle menimme pienet välikäynnit väliin kunnes vaihdoimme estettä. Tähän emme tulleet niin hyvin mitä aiemmalle, mutta pienen hiomisen jälkeen homma rupesi toimimaan hyvin tässäkin suunnassa. Sain tamman otettua kiinni ja paikatkin kohilleen. En voi olla kuin tyytyväisempi Vilmaan. Tamma toimi moitteettomasti esteillä, eikä yhtään kieltoa tullut vain muutama tiputus, mutta nekin tulivat huonojen paikkojen seurauksena eli minun omia virheitäni. Aina ei pysty hevonenkaan pelastamaan ratsastajan mokia. Onneksi kummin Vilma on sen verran reilu pienillä, että hyppää paikasta kuin paikasta, vaikka en itse osaisi ratsastaa parhainpaan paikkaan tammaa. 

Toinen vähän innokkaana menossa.

Esteiden jälkeen menimme pitkät loppuverkat tamman kanssa käyntiä-ravia taivutellen eteen-alas. Vilma alkoi loppua kohden käyttäytyä jo ihan mallikkaasti, kun oli päässyt purkamaan esteillä vähän virtaansa. Vilmakin joutui kieltämättä pesulle, nimittäin rapa oikein roiskui hypätessä.