0179: Kouluratsastusta

 Alkuun tein reippaat alkukäynnit, jossa taivuttelin tammaa kahdeksikolla. Tamma toimi käynnissä ihan ok, hieman tuntui höselöltä jo heti alkukäynneissä. Jatkoin ravityöskentelyä kahdeksikolla, ja jouduin totaallisesti istumaan syvälle satulaan takaisin sillä hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. Tamma vain kirjaimellisesti yritti juosta altani karkuun. Kumminkin istuessani harjoitusravissa saimme kivoja pätkiä aikaan rennolla hevosella, joka ei kaahottanut kuin viimeistä päivää.

 Ravityöskentelyn jälkeen nostin ymprällä laukkaa tammalla. Jossa Vilma kuumentui totaallisesti. Tuntui, että laukan jälkeen homma meni leikiksi ja jouduin alottamaan työn takaisin alusta. Niinhän siinä kävi, ja Vilma pomppi omia hyppyjään kentällä kun en antanut sen juosta pääkolmantena jalkana täysiä vain miten haluaa. Loppujen lopuksi sain tamman rauhoitettua ja rupesimme tekemään pohkeenväistöä käynnissä. Alussa Vilma ei ollut yhtään ohjan ja pohkeen välissä, vaan juoksi vain karkuun tai peruutti. Välillä tamma jopa puri kuolaimeen kiinni. Ärsyyntyminen meinasi tässä vaihessa jo painaa minuakin, sillä hevonen selvästi vain pelleili apujani vastaan välittämättä niistä sen enempään.

 Loppuun sain muutamat kivat väistöt tehtyä, mutta alkuperäinen suunnitelma raviväistöt unohdin suosiolla, tamman höseltäessä jo käynnissä. Tein loppuun vielä pitkät loppuravit keventäen hakien rauhallista tempoa tammalta. Hommia kyllä kieltämättä riitti, joka kolmannella askeleella jouduinkin pidättämään tammaa totaallisesti, jottei ravi lähtenyt kiihtymään. Kun sain ravin toimimaan ratsastin tamman vielä pitkän aikaa eteen alas käynnissä, ennen kuin annoin pitkät ohjat ja kävelimme rennot loppukäynnit loppuun. Tallissa loimitinkin Vilman ulos, sen verran oli tamma hionnut tunnin aikana.