Sarjaa tultiin jonkun aikaa, kunnes Elli rakenti meille okserin jota tultiin yksittäisenä. Vilma ei ollut ollenkaan enään yhteistyöhaluinen, vaikkei estekorkeuskaan noussut. Kiellot jatkuivat ja tamma veti kerta toisensa jälkeen jarrut pohjaan. Suurinpiirtein hyppy,kielto,kielto,kielto,hyppy,kielto menivät hypyt meillä.
Eikä ollenkaan tuntunut, että hyvä maku jäisi suuhun esteiltä tamman kanssa. Hormoonihirviö on neidistä tullut, kun kiima aika kolkuttelee. Joskus olisi niin paljon helpompi se tasapaksu ruuna! Estettä tulessamme lensinkin suoraan selälleni esteenpäälle tamman kieltäessä totaallisesti esteelle. Tätä ennen kävin jo lähellä tippumista aikaisemmin, mutta sain itseni takaisin satulaan kavuttua. Hiemanhan se koski, kun puomi osui niskaan ja hiekkaan lensin. Este tietysti sortui allani, mutta kyllä kieltämättä hieman kirpasi. Mustelmilla selvittiin sekä pintanaarmuilla. Nousin takaisin satulaan ja hyppäsin tamman kanssa uudestaan okseria. En jättänyt hyppäämistä siihen, koska en voi vaan luovuttaa tuon neidin kanssa. Kieltoja tulikin vielä, mutta jatkoin niin pitkään hyppäämistä, että viimeiset hypyt onnistuivat puhtaasti yli. Lopultakin jäi hyvämakusuuhun okserilta johon tuli extra paljon kieltoja ja ainoa sekä ENSIMMÄINEN tippuminen Vilmalta.
En muuten vielä tippunut! |
tumps... |
Lopussa tultiin pientä verkkakavaljettiä ravissa. Loppuun eteen ja alas ravitaivutukset sekä käynnissä, kunnes menimme pitkin ohjin rennot loppukäynnit varmaankin lähemmäs vartin ajan. Hyppäyksen jälkeen on ehdottoman tärkeää hyvät loppuverryttelyt kaikkien hevosten sekä ponien kanssa. Hieman huonomaku jäi esteiltä tältä kertaa suuhun, mutta ensikerralla muistanne kannukset pistää jalkaan sekä treeniä treeniä nyt vaan meille molemmille.
Tamma ihan innoissaan menossa<3 |
loppuverkka este. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti