0189: Maastoilun riemua

''Vaikka oon vajavainen,
annat anteeksi kaiken,
koska oon niin hyvännäköinen''

Keli oli mitä erikoisin täällä Pohjois-Savon alueelle. Nimittäin aamulla satoi lunta, sitten paistoikin auringo. Välissä tuli vettä jonka jälkeen räntää. En oikein tienyt mikä tämä keli on. Tallille kumminkin olin luvannut mennä joten eihän muu auttanut kun sinne raahautua kelistä huolimatta. Tosi hevostytöt ja pojathan ovat tallilla satoi tai paistoi! Meninkin kahden maissa tallille jolloin aurinkopaistoikin ihanasti kirkaalla taivaalla. Katselin kun kaverini ratsasti Iitaa lävitse ja harjailin samaan aikaan tarhassa seurustellen Vilman kanssa. Vilma nautti, kun kumisuolla harjailin kunnolla irtokarvoja. Osaan karvoista onkin tullut jo selvää tummenpaa kesäkarvaa, kun puolestaan sitten pitempään irto talvikarvaa vielä riittää. Milloinkohan se meidän suomineiti luopuu tuosta ohuesta peitteestään kokonaan? Toivottavasti pian, harjattavaa nimittäin riittää eikä se karva tunnu loppuvan koskaan vaikkei Vilmalla olekkaan paksu karva. Sailan lopetettua ratsastus lähdin takaisin tallille ja kerkesin siivota muutamat (kolme) karsinaa tässä ajassa. Pussitin vielä ilta sekä aamuheinät valmiiksi, kunnes lähdin hakemaan Vilmaa sisälle. Keli ei enään näyttänyt mitenkään mukavalta, vaan aurinko oli hävinnyt pilven taakse.

''En kyl oo korvat hörössä''

Vilma jäi karsinaan odottamaan kun lähdin hakemaan Vimaria valmiiksi sisälle. Tarkoitus oli siis lähteä Vimarin omistajan mukaan maastoilemaan. Minä lähdin ratsain ja Vimari pääsi kärrien eteen juoksemaan. Harjailin hevoset valmiiksi, varustaen sitten Vilman. Ravi valjastus isolle hevoselle ei ole vahvinta alaani, joten jätin sen suosiolla Vimarin omistajalle. Pikkuponin valjaat ovat muuten paljon helpommat, oikeasti. Kumminkin pääsimme ennen viittä matkaan ja lähdimme kohti peltoja. Aluksi kävelimme vain kevyesti pitkin ohjin Vilman kanssa kärrien edessä tehden ympyröitä sun muita kuvioita odotellen Vimaria. Jonkun ajan päästä otimmekin hieman ravia kunnes tultiin laukalla aina kärrien perästä ohi tamman kanssa. Vilma nautti kyllä täysin riennoin kun pääsi tykittämään kaverista ohi vauhdilla. Hauskaa oli niin hevosella kuin ratsastajallakin.

''Elämässä voi saavuttaa suurii, myös ilman duunii,
koska oon niin hyvännäköinen''

Lopussa otimme pitkät loppuravit pelloilla taivutellen ympyrällä hitusen tammaa, jonka jälkeen kävelimme. Kävimme jalkoja uittamassa rannassa Vilman kanssa jo toista kertaa tänä keväänä. Oli muuten super hauskaa, lukuunottamatta että Vilma innostui räiskyttämään vettä niin paljon, että itsekkin kastuin! Tuli muuten suojistakin samalla puhtaita ;) Tallille kävelimmekin sitten Vilman kanssa rauhassa jutellen samalla ystävän kanssa. Ehdimme sopivasti tallille ennen kuin kauhea rae kuuro pääsi iskemään. Tallilla purin ja harjailin vielä tamman. Vilma pääsikin nauttimaan heinistä minun hoitaessa iltatalli. Tarkoitus olisi päästä myös hyppäämään tässä tammalla, mutten vielä tiedä saanko ketään kuvaamaan ja puomeja nostelemaan. Toivottavasti viimestään viikonloppuna äiti suostuisi mukaan tulemaan. Tämän päivän maastoilusta pelloilla sainkin onneksi muitakin kuin puhelin kuvia!

''murhaavat katseet loppuu heti, kun mä vaan vähän hymyilen!''

ja ohi mentiin kevyesti!

''Hei beibi lähetään jo!''

''Mä vien sut rannalla, ja sielt suuraan baanalle''