0191: Kouluvääntöä kentällä

Lähdin tallille vasta yhdentoista jälkeen äidin kyydillä pää lyöden tyhjää. Minulla ei ollut ollenkaan ajatusta mitä tekisin tamman kanssa. Turvaliivin kumminkin jätin kotiin, joten en voinut hypelläkkään tamman kanssa. Kouluvääntöä kentällä vai maastoilua? Päädyin kouluvääntöihin, kun sain ihanan luotto kuvaajammekin tallille. Pää löi silti edelleen tyhjää, en oikein tiennyt mitä tekisin. Alkuun otettiin muutamat ihanat yhteiskuvat joihin olenkin erittäin tyytyväinen suurimpaan osaan!

''Mä oon ihaillu sua jo kaukaa, oot kun taivaan lintu, miten joku pelle sut sai vangittuu?''

Joten aloitin alkuun vain käynnissä tamman kanssa rauhoittumisen tehden paljon pysähdyksiä sekä peruutus harjoituksia heti alkuun. Tämä olikin äärimmäisen hyvä tehtävä meille, sillä sain Vilman oikeasti kuuntelemaan minua jo heti alusta ja tamma ei höyrynyt niin kuin yleensä. Loistavaa, tästä oli hyvä rueta ravityöskentelyyn. Jäin ravailemaan isolle ympyrälle, tehden ympyrän sisään tarvittaessa voltteja. Tamma taipui ja toimi todella mukavasti. Ihmettelinkin jo yhdessä vaiheessa, että mitä Vilmalle on oikein tehty. Nupusta kuoriutui kukkanen, siltä tuntui tänään ratsastus. 

Peruutus harjoituksia.

''Hei beibi, mennään jo!''

Ravityöskentelyssä menimme oikeasti ravia, emmekä sitä mitä Vilma yleensä menee eli niin kovaa kuin lähtee ravia vaan rauhallista ja todella tasaista. Olen hurjan tyytyväinen tammaan ravityöskentelyssä. Vilma toimi tänään hyvin ääniavuilla ja kehon kielellä joten ratsastin aika pitkillä ohjilla kuvistakin huomaa, jonka seuraksena tamma painui hieman kuolaimen alle, mutta mielummin niin kuin pää niin korkealla kuin on mahdollista. Ravityöskentelyä otin molempiin suuntiin, kunnes nostinkin ensimmäiset laukat Vilman kanssa ympyrällä. Tamma oli todella mukavan tuntuinen ja ihanan tasainen. Odotin paljon kauheampaa kaosta, mutta molemmat suunnat (helpompi suunta vielä paremmin) toimivat todella hyvin. Olin yllättynyt positiivisesti kuinka minun pienestä rumasta ankanpoikaisesta kuoriutuu pikku hiljaa joutsen, kun timanttia hioo tarpeeksi niin se on arvokkaampi kuin kukaan alussa uskoisikaan. Sama koskee myös monia hevosia. Voisin tehdä ihan oman mielipidepostauksen tästä yms, koska muuten tämä postaus menisi raamatun pituiseksi. Olen myös katsonut kesälle mukavia suunnitelmia, joista kertoilen myöhemmin lisää mikäli tämä onnistuu. Kumminkin pidetään teidät siihen asti jännityksessä, eikös ole mukavaa kun joku aloittaa kertomaan muttei kerrokkaan kaikkea?;) Noh lähipiiri tietää asian, mutta mikään ei ole koskaan varmaa.

Loppuun menin ravityöskentelyä molempiin suuntiin sekä, käynnissä, että ravissa halkaisijalla pohkeenväistöjä. Kuvia tästä ei kumminkaan enään ole, kuvaajamme kipittäessä oman nelijalkaisensa luo.

 

''Kaikki tytöt mun hymyyn vastaa!''