0193: Mielipidepostaus - Lämminveriset ravihevoset

Huom! Haluan heti alkuun sanoa, että tämä on minun mielipiteeni lämminverisistä. Täysin minun oma mielipiteeni, joten sinun omamielipiteesi voi täysin poiketa tästä ja olla erilainen, mutta kunnioitan sitä yhtä paljon kuin sinä kunnioitat minun mielipidettäni. 

Tiedän tämän aiheen olevan todella puhuttu sekä keskusteltu juttu ratsastusmaailmassa. Varsinkin meidän ratsastajien keskuudessa aihe jakaa mielipiteitä ääripäästä ääripäähän ja siihen välille jää ne jotka eivät uskalla tuoda mielipidettään ääneen tai ei halua väittelyä tai minkäänlaista mielipidettä sanoa yksinkertaisesti tästä rodusta.

''Lämminverisellä hevosella tarkoitetaan hevosta, joka kuuluu kevytrakenteiseen hevostyyppiin. Suomessa termillä viitataan usein nimenomaan lämminveriravureihin.'' -Wikipedia.

Niin kuin netistä löytää hyvin vastauksia, Suomessa lämppärit,lämminveriset,lv't termi viittaa usein lämminveriravureihin. Lämminveriravurit on jalostettu mahdollisimman pitkälle nopean ja kestävät ravihevosen aikaansaamiseksi. Lämminverinen on rodultaan risteytetty juoksemaan kestävänä ravihevosena, eikä kulkemaan kaulakaarella niin kuin puoliveriset. Yleensä huonosti mennyt raviuran jälkeen lämminveriset päätyvät halvalla myyntiin aivan pilkka hintaan ellei joku näitä osta ne menevät teuraaksi, jos eivät ole olleet rahan arvoisia siitoskäyttöön. 

Rakenteeltaan lämminveriset eivät vastaa puoliveristen rakennetta, joten lämminveristen rakenne ei sovellu yhtähyvin kouluratsastukseen kuin puoliverisen. Harvempia ravihevosia on myöskään nuorena harjoitettu irtohypytyksen avulla, jolloin hevonen oppii hyppäämään ja nostamaan jalkojaan samalla tavalla kuin puoliveriset tai yleensäkkään rodut joita hypytetään jo varsana sekä opetetaan ja annetaan mahdollisuus laukkaamisen. Miten opetat hevoselle laukan, joka ei ole koskaan saanut ikänäänsä laukata? Sille ei ole annettu mahdollisuutta siihen, eikä sillä ole käsitystä mihin jalkansa pistää ja mihin tahtia pitää mennä. Mahdotonta laukkaamisen opettaminen missään nimessä ei ole, sitä minäkään en kiellä, mutta laukanpuhtaus onkin aivan eriasia. 

Monesti näkee vanhempia jotka ostavat pikku kullanmuruilleen ''hienoiksi kilparatsuiksi'' laadukkaan lämminverisen jonka selässä on käyty muutamia kertoja tai ratsastushistoriaa ei ole edes vuotta takana päin. Ongelmia ilmenee nopeasti, kun lämminverinen joka ei ole pärjännyt raviurallaan löydetään jaloista irtopaloja sekä luissa muutoksia rasitusvammoja. Näitäkin tietysti löytyy myös niin ratsupuoleltakin ihan puoliverisistä. Laukan puhtaus taas ei näy usein aluetasolle asti lämppäreissä. Laukka rikkoutuu herkästi raville tai oikea laukka ei nouse välttämättä. Kolmitahtisuutta ei löydy ja laukkaaminen on enemmän kaahottamista kuin tasaista kolmitahtista menoa.

Eläimelle jolla paljastuu vika jo raviuralla, miksi joku luulisi saavan siitä harrasteratsua enempää. Hyviä lämminverisiä harrasteratsuja löytyy, mainioita maasto mopoja sekä ei niin tavoitteelliseen harrastamiseen soveltuvia oivia pelejä. Niitä jotka menestyvät oikeasti, näkee niin harvoin ettei se ole kuin muutama prosentti joita näkee aluetasolla tai kansallistasolla kilpailemassa puoliveristen joukossa. Lämminverisiä myös löytyy paljon jotka eivät ole ikinä juosseet raviradalla, mutta niiden geeneissä ja jalostuksessa esiintyy niin vahvasti peritty juoksian luonne, joka siirtyy varmasti myös vanhemmista tai kaukaisemmasta suvusta myös varsaan.

 Hyviä koteja on loppujen lopuksi harvassa huonolle juoksijalle, joka vaihtaa koteja ja saattaa nähdä maailmaa enemmän kuin puoliveriset kilpailu-uransa aikana. Omistajia vaihtuu, samoin kodit sekä tallit, jokaisella valmentajalla on omat tyylinsä opettaa hevosta ja suurinosa halvoista hevosista päätyy joko teuraaksi tai kodin kiertäjiksi. Halpaan hintaan nähden tämä rotu tulee näkemään paljon eri koteja ja varmasti myös Suomessa huonompia juoksioita ostaa eri kulttuurista olevat ihmiset, joka vaikuttaa myös koulutusmenetelmään. Jotkut eläimet voivat olla jo siinä vaiheessa, kun pääsisivät hyvään harrastekotiin niin pahasti hakattuja tai muuten pilattuja, etteivät ne enään luota ihmisiin. Tämä taas puolestaan johtuu täysin meistä ihmisistä ja meidän välinpitämättömyydestä. Kumminkaan jokaista eläintä eikä edes jokaista lämminveristä suuren tarjonnan takia voi pelastaa huonolta kodilta tai teuraaksi joutumiselta. Halpa hinta ei usein miten kerro hevosen olevan tasokas tai hyvin opetettu.

Liian laihako?

Lihakseton, kuihtunut lämminverinen ei ole ensimmäinäinen eikä viimeinen johon tulee elämänsä aikana törmäämään. Netit ovat pulloillaan ilmoituksia lämminverisistä joita myydään alle 500e loppuelämän kotiin, johonne harvemmin oikeasti tulevat pääsemään.

Hinta ei ole suhteessa laatuun, eihän kallista autoakaan jossa on huippuvarustukset 2014 mallia myydä alle 500e? Tämä ei päde hevosiskaan. Kuka myisi 10tonnin kilpahevosen alle 500, jos siitä saa paljon enemmän rahaa? Kuka laittaa rahaa sen kymppitonnin hevoseen, jos ei ole tarjota sille loppuelämän hyvää kotia eikä laittaa hevosta kiertoon. Monestikko näemme opetusmestareita jotka olisivat lämminverisiä ratsastuskouluilla tai myynnissä, harvemmin voin sen sanoa. Lämminverinen ravihevonen, on kumminkin jalostettu juoksemaan raveissa alunperin, joten miksi rotua pitäisi muokata ratsujalostukseen jossei sillä ole edes sellaiseen kovin suurta arvoa? Harrastehevosina nämä menevät varmasti oikein koulutettuna sekä hyvinä hevosina, mutta huippuluokan kilpahevosia ei lämminverisistä saa tehtyä se tulisi jokaisen tajuta. Myös niiden jotka ovat in love lämminveriset. 

Pikkuserkkuni maastomopo, Roope.

Kumminkaa en ole lämminverisiä vastaan, sillä tunnen itsekkin muutaman mukavan lämminverisen jotka ovat oivia maastopelejä. Kumminkaan en voisi kuvitella, että vaatisin näitä entisiä ravureita juoksemaan kaulakaarella ja vääntämään laukanvaihtoja joka toisella askeleella, kunne on alunperin kumminkin koulutettu juoksemaan kärrien edessä pää taivaissa. Myös eräs bloggaaja yllätti minut lämminverisensä kanssa, koska ratsukko pärjää todella hyvin harrastetasolla kilpailen ja sijoittuen. Tämä lämmitti ja varmasti myös sai minun mielipidettäni muutettua. Kumminkin bloggaaja itsekkin kysyessäni sanoi, ettei hän kuvittele, että kyseinen ratsukko nousisi harrastetasoa ylemmäksi eikä hän edes sinne asti tavoittele tulevaisuutta kyseisen hevosen kanssa.

En kumminkaan rupea tuomitsemaan ketään tai haukkumaan valinnoistaa, kumminkin ravihevosen lihaksista ei vastaa ratsuhevosten lihaksistoa ja ensimmäisenä se tulisi ottaa huomioon lämminveristä ostaessaan itselleen varsinkin jos kyseinen eläin on etinen juoksija. Lihaksistoa saa kasvattaa ja se vie aikaa, kunnes siitä saa juuri ratsuille tyypillisen lihaksiston jonka avulla ratsut jaksavat kantaa kaulansa kauniista pyöreänä koko rungostaan jopa kokonaisen tunnin ajan. 

Kaverini ja hänen vuokrahevosensa Kati.

Lämminverisiä ja niiden kanssa harrastajia en kumminkaan vähäittele yhtään. Sillä minunkin kavereistani löytyy muutamia näiden kanssa työskenteleviä kavereita, jotka ovat saaneet nämäkin entiset ravuriset työskentelemään todella hyvännäköisesti ainakin omaan silmään ratsunakin. Nostan hattua kaikille heille, jotka jaksavat suuren työn tehdä näiden upeiden eläinten kanssa, rodusta tai sukupuolesta välittämättä.

Mitä ajatuksia teille herätti tämä postaus? Laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan!