0197: Koulutuuppailua illan viileydessä

Tuuppailin Vilman kanssa menemään koulua illan viileydessä, vai oliko viileä sittenkään? Molemmille kyllä kuuma tuli. Aloitin tammaa työstämään pääty-ympyrä tehtävällä ihan vain taivutellen ja tehden voltteja tarvittaessa pääty-ympyrän sisään rauhoittaakseni menoa ja saamaan Vilman hereille nopeammin. Tamma oli nopeasti pohkeen edessä, eikä päivän kuumuuskaan vaikuttanut Vilman energiaan.
Ympyrä tehtävää en mennyt loppujen lopuksi kauaa, kun otin kunnolla ohjat käteen ja rupesin ratsastamaan ravia ensiksi pääty-ympyrällä, jonka jälkeen vaihdoinkin tehtävän kahdeksikoksi. Tarkoitus oli saada tamma kunnolla hereille ja kuuntelemaan apujani. Reagoimaan yhtä nopeasti kuin apu tulee, eikä jälkijunassa niin kuin meille joskus käykin. Välillä hevonen on edellä menossa ja ratsastajas perässä, välillä taas toisinpäin. Muutamia ongelma kohtia heijastuu siis selkeästi jo omaan silmääni. Onneksi meillä on tulossa uudemman kerran kouluvalmennus tässä, joten ei huolta. Pääsen ammattilaisen silmiin taas ratsastamaan ja nolaamaan itseni kun estetuuppari yrittää istua satulassa oikein päin. Vilma oli kevyt kädelle ravitehtävässä, kun muistuttelin pienillä puolipidätteillä tammaa hiljentämään hieman vauhtiaan.

Kahdeksikolta palasinkin takaisin pääty-ympyrä tehtävään. Tuuppailin aluksi eteen alas ja rauhallisuutta Vilman kanssa ravissa, kunnes istuikin syvälle satulaan nostaen laukan. Tamma tuntui aluksi todella kuumalle laukassa, mutta rauhoittui onneksi pian. Saimme todella kivoja pätkiä varsinkin meidän helpompaan kierrokseen. Vaikeampi kierros taas teki hieman vaikeuksia, sillä yhdessä kohtaa pääty-ympyrää Vilma yritti lähteä aina kiihdyttämään, onneksi kumminkin sain tamman takaisin hanskaan pienen taistelun jälkeen, joten homma toimi molempiin suuntiin ihan hyvin, parempaan pystyttäisiin sekä myös huonompaan, joten olen ihan tyytyväinen ratsasteluun.

Uusi rintaremmimartingaali Vilmalle. 

Myös aiemmissa postauksissa pyytelitte Daisystä, meidän tallin uudesta 70cm korkeasta miniponista kuvia, joten päätin laitella muutamat tähän postaukseen mukaan. On se kieltämättä kieltämän suloinen. Pienet ponit on vaan jotain niin ihanaa. Sydän sulaa sellaisille pikkusille kilteille niin kuin Daisy.

Daisy: ''Tiiän, et oon kuvauksellinen, mut antakaa ruokarauha!''

Daisy: ''Mums,mums, ompas hyvää ruokaa'' 

Daisy: minä nyt yksinkertaisesti olen vain maailman suloisin poni!''