Kahden ympyrän tehtävä siirtymisillä

Sanna Corkin tunti olikin jälleen torstaina minulla, jolloin teimme kahden ympyrän siirtymisiä. Teimme isomman ympyrän, jossa ravasin kevyttä ravia, jonka jälkeen piti siirtää napakasti Vilma käyntiin ja tehdä voltti tai toinen pienempi ympyrä ulospäin ympyrästä käynnissä taivuttaen hevosta oikealle tai vasemmalle, riippuen kumpaan kierrokseen tultiin. Tehtävä oli oikeastaan todella hyödyllinen, sillä molemmat suunnat pääsivät taipumaan yhtäaikaa samassa tehtävässä. Alkuun Vilma häselti tosi paljon eikä siirtymisistä meinannut tulla mitään. Tulimme tosi pitkälle, jolloin jäin roikkumaan vaan ohjaan. Käänsin ohjalla en kropalla alkuun pienemmälle ympyrällä, kun tamma pääsi karkaamaan liian pitkäksi. Kumminkin ohjeeksi sain laittaa kädet kiinni säkään liiotellusti yhteen, jotta joutuisin käyttämään kroppaa sekä pohjetta. Ympyrällä tuli sisäkättä viedä nyrkkipystyssä kohti reittä jolloin ohjaan hevosen päätä sekä kroppaa taipumaan pohkeen ja ohjan voimin sisälle päin.

Tyypillinen virhe, heitän ohjat kun hevonen myötää..

Pikku hiljaa homma alkoi toimia sekä siirtymiset onnistumaan paremmin. Käynti ympyrän jälkeen tuli raviin siirtyä ilman pohjetta. Minun tuli yli liioitellusti liikuttaa lantiotani edes takaisin niin kuin kiikkuisin kiikussa. Pohkeen piti olla hiljaa paikoillaan ja reisien irti satulasta näin jouduin tekemään raviinsiirtymisen kokonaan vain kropallani. ''Pohje on vain ylimääräinen apu, jota käytät vasta kuin tarvitset''. Tämä neuvo oli hyödyllinen ja täysin totta, koska Vilma toimi istunnalla todella hyvin. Ympyrä tehtävän aikana korostui minun yksi virheistäni, jota pyrimme kitkemään sitten pois. Kun tamma laskee päätänsä muotoon, heitän ohjan löysäksi ja kadotan Vilmalta tuen. Tamma ei siis pysty menemään pyöreänä, koska ensiksi ns. vedän ohjaa itseäni vasten kun hevonen myötää heitän sen löysäksi. Corki käyti tähän esimerkkiä, jos niskani takaa vietäisiin kainaloiden kautta liinat. Jos kaverini vetäisi aluksi niistä nojautuisin automaattisesti häneenpäin, mutta kun hän heittäisi liinat löysälle nytkähtäisin eteenpäin nokalleni. Sama siis pätee myös hevosissa ja varsinkin Vilman kanssa. Muutaman kerran tein kyseisen virheen, kunnes muistin kantaa apuni sekä käteni. Kahden viikon aikana, erityisesti käteni ovat parantuneet hurjasti Vilman kanssa. Ohjeeksi saimme paljon siirtymisiä sekä edelleen treeniä käsilleni.

Tässä muistin jo pitää ohjat kädessä enkä antaa Vilmalle vapautta mennä miten haluaa

Kumipallomaiset puolipidätteet hevoselle, joka kuumentuu herkästi ja on sitäkin innokkaampi meniä. Tämä toimi hyvin Vilman kohdalla. Nopea puoli pidätys yhtä nopea palautus, mutta säännöllisesti. Kumminkaan tukea ei saa kadottaa eikä ohjaa heittää löysäksi. Töitähän me saimme tehdä kyllä molemmat jo ravitehtävän aikana, kunnes tehtävämme muuttui.

Laukkatehtävä. 

<3

Samat tutut ympyrät jatkuivat edelleen mutta tällä kertaa vain eri askellajeilla. Käynnissä tehtiin pienempi ympyrä. Jossa pyrimme rauhoittamaan hevosen kävelemään äärimmäisen hitaasti, jonka jälkeen käynnistä nosto laukkaan ja yksi kokonainen kierros laukassa ympyrällä kunnes siirtyminen harjoitusravin kautta käyntiin ja uusiksi pienemmälle ympyrälle. Hommahan toimi Vilman helpompaan kierrokseen eli vasempaan todella hyvin. Ongelmia ei niinkään ollut, sillä pääsimme siirtymään. Minun muistaessa vain katsoa minne menemmä, eikä pään antanut valahtaa niskaa kohden. Äärimmäisen hyviä ja tärkeitä perusasioita, joita vain tuntuu tekevänsä automaattisesti. Vanha tapa vaatii työtä, jotta siitä pääsee eroon. Kumminkin minulle ei tarvinnut kuin kerran huomauttaa, niin muistin katsoa minne olemme menossa. Hieman Vilma kuumentui laukan jälkeen, mutta sain sen hyvin rauhoitettua pienemmällä ympyrällä käynnissä. Emme kumminkaan nostaneet samassa kohdassa laukkaa seuraavalla kierroksella, jottei hevonen oppisi tiettyä kohtaa missä nostaa laukka itse vain minä antaisin sen luvan.

Voltti ulospäin ympyrästä käynnissä.

Vasempaan kierrokseen homma levisi sitten täysin. Tuntui että hevonen on väsynyt, kuski on väsynyt ei onnistu ei millään. Vääriä laukkoja nousi kerta toisensa jälkeen. Vika kuskissa vai hevosessa? Kumminkin otin aina takaisin väärän laukan jälkeen käytiin kiinni ja käänsin päätä hieman ulospäin, jonka jälkeen uusi yritys. Saimme onneksi niitä oikeitakin laukkoja nousemaan yhden ravinkautta ja toisen käynnin kautta. Vilman väsähtäessä se tarjoilee laukkoja sekä vaihtelee näitä omin päin. Lopulta siirryttiin raviin, jonka jälkeen käyntiin. Käynnissä yritin vain ratsastaa hevosen turpaa pois sisältä päin askeleen. Kävimme kävelemässä tiellä kumminkin kunnon loppukäynnit vielä. Kokonaisuudessa tunnista jäi huono makusuuhun, vaikka olenkin käsien kanssa edistynyt jo huimasti ja meillä tuli enemmän paljon parempia pätkiä Vilman kanssa kuin viimekerralla. Tämä miksi minulle ei jäänyt hyvämaku suuhun voi olla se, että lopussa olin väsynyt taistelemaan Vilman kanssa ja jouduin vielä tekemään jotain mitä hevonen ei oikeasti osaa eikä ymmärrä. Toisekseen olen todella itsekriittinen neiti. Hyviä pätkiä oli, mutta parannettavaa paljon enemmän.