Äärirajoille

Cheekin uusi kappale Äärirajoille, on yksi loistavimmista biiseistä kuvamaan ratsastusta mitä se merkkaa minulle. Tämä postaus on puhtaasti kirjoitettua vain itseäni varten, omia ajatuksiani, omia tuntemuksiani. Ei varsinaisesti ketään muita varten, mutta mielipidettä saa antaa ja tulla kertomaan jos on jostain erimieltä. Olen tummentanut kappaleesta sanoja, jotka merkkaa mulle ratsastuksessa jotain ja myös kertonut tiivistetysti miksi juuri nämä sanat, mitä ne merkkaavat minulle. En ole nähnyt tälläistä postausta muissa blogeissa ainakaan vielä toistaiseksi esiintyvän.

Suljen silmät, kuvittelen et lennän Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä Vaikka en tiedä, haluatko sä enää Mut jos sä tahdot, niin kauan tää elää
Tähän lajiin ja hevosiin täytyy luottaa, ja välil antaa vaan mennä. Jos ei uskalla antaa mennä, jää jumittamaan samaan paikkaan eikä kehity. Elämässä on uskallettava otta valintoja sekä luotettava että ne on oikeita. Aina ne ei välttämättä ole, mutta niin kauan kun itse uskoo niihin niin kauan tää harrastus sydämmessä sekä elämässä elää.

Vien tän äärirajoille, äärirajoille Vien tän äärirajoille, sua varten
Ratsastus on laji, joka vaatii paljon. Joskus tallilla tulee vietettyä aikaa, enemmän kuin yöunia omassa sängyssä. Käyn kotona kääntymässä eli nukkumassa ja jotain haukkaamassa, muuten vietän koko päivän vesipullon ja omenan tai leivän avulla tallilla. Treenataan ja vedetään kovempaa, välillä oma kroppa on äärirajoilla ja hevosenkin joutuu sinne viemään. Jos ei ikinä treenaa ja purista kaikkea irti itsestään eikä hevosesta, ei pysty kehittymään. Niin kuin Cheekkikin laulaa, vien tän äärirajoille, sua varten.

Mun täytyy luottaa, että nää siivet kantaa Musiikki kuljettaa ku koko elämän sille antaa Rohkeus ei oo sitä ettei pelota Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa Menin äärirajoille että mun pääni hajoilee Tiedän et mun paikka maailmas on antaa ääni sanoille Annan niin kauan kun sillä on välii Kävi miten kävi voittajat ei pelkää hävii
Siivet kantaa elämässä niin kauan, kun niiden antaa kantaa. Jokainen on oman elämänsä herra. Kun harrastuksella koko elämän antaa, se vie mukanaan. Se ottaa sekä antaa paljon. Vihaa, hikeä, kyyneliä, verta mutta myös iloa, naurua sekä rohkeutta. Rohkeushan ei ole sitä, ettei koskaan pelota niin kuin laulussakin sanotaan pätee myös ratsastuksessa. Välillä saattaa pelottaa, onnistuukohan vai mokaakon täysin. Jännittä hulluna radalle pääsy, voittaako vai häviääkö? Kumminkin tälle harrastuksellahan antaa niin kauan kun sillä on välii arvoa ja vielä enemmän. En itse pystyisi luovuttamaan, vaikkei Vilman kanssa kisat menneetkään nappiin en lannistunut, koska todelliset voittjat ei pelkää hävii. Katse pitää vaan uskaltaa nostaa maasta ja jatkaa yrittämistä eikä lannistua yhden epäonnistumisen jälkeen.

Suljen silmät, kuvittelen et lennän Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä Vaikka en tiedä, haluatko sä enää Mut jos sä tahdot, niin kauan tää elää
Välil pitää kuvitella, että lentää elämässä. Jokainen lentää omien siipiensä varassa niin hän se on. Pitää pystyä luottamaan omiin päätöksiinsä ja antaa välillä vain mennä.

Vien tän äärirajoille, äärirajoille Vien tän äärirajoille, sua varten Vien tän äärirajoille, äärirajoille Vien tän äärirajoille, sua varten Vien tän äärirajoille, sua varten

Mä vannoin antavani kaiken sille että tää skulaa Tää on kestävää sitä ei pysty estämään kukaan Pidän mieles vallan mukana kasvaa vastuu Tom Fordin kengilläkin voi toisinaan paskaan astuu Kun marssii joukon kärjissä vastatuuli on suuri silmillehyppiöit vastaa crewni on muuri Mun duuni on cooli, suuri on suuni mutta mut on tuonu tänne jokin muukin kun tuuri
Kaiken tällä harrastuksella annan 100%. Lähes kaikki aikani menee Vilmaan tällä hetkellä, ja kaverit on vähän kärsineet siitä, etten ehdi samalla tavalla viettää aikaa. Treenaan tehokkaasti ja vietän aamusta iltaan tallilla. Sitä ei oikein voi estää kukaan. Mulla on hyvä olla, siellä missä hevosetkin on. Välillä vain istua laitumella ja katsella kun hevoset laiduntavat tarhassa. Mut ei tuonu hevostallille mikään sattuma, vaan itse sinne joka päivä aamulla kömmin sängystä innokkaana.

Suljen silmät, kuvittelen et lennän Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä Vaikka en tiedä, haluatko sä enää Mut jos sä tahdot, niin kauan tää elää Vien tän äärirajoille, äärirajoille Vien tän äärirajoille, sua varten Vien tän äärirajoille, äärirajoille Vien tän äärirajoille, sua varten Vien tän äärirajoille, sua varten Vien tän äärirajoille, sua varten

Vilman takia, olen hionnut, vuodattanut kyyneleitä sekä iloa ja naurua mahtunut yhteiseen matkaamme. Olen ollut monta tuntia syömättä, polkenut 5km tallille melkein 30 asteen helteellä läkähdyksissäni. Melkein kuin asunut tallilla ja vienyt itseni aika äärirajoille, mutta sekin tämän harrastuksen tähden. Mitä sitä ei tekisi ilman tätä harrastusta.

Mitä mieltä olitte tälläisestä erilaisesta postauksesta?