Vauhti korjaa virheet, vai ei?

 Mentiin tallille joskus illalla kaverini Even kanssa. Kuvailin vähän eka Ellin ratsasteluja ja sitten lähdimme hakemaan Viken ja Vilman laitumelta talliin. Meillä hevoset nukkuvat jo yöt tallissa, polttiaisten ja muiden ötököiden takia jottei koko ajan tarvisi juosta niitä karkuun ja olla sitten rättiväsyneenä kentällä sitten hommissa. Huutelin Vilmaa portilta siinä toivossa, että tamma löntystäisi minun luokseni. Laiskana kun en jaksanut kävellä laitumen toiseen päähän. Vilma tulikin laukalla portille asti yllyttäen Viken mukaan. Ei ainakaan tarvinnut kävellä, muutamat suloiset kuvat sainkin napattua, vaikka suurimmassa osassa tarkennus oli täysin pielessä. Vietiin sitten hevoset sisälle Even kanssa ja rupesimme varustamaan Vilmaa yhdessä valmiiksi, jotta pääsisimme ratsastamaan.

  

on se vaan täydellinen!

 Menin itse ekana Vilmalla kentällä näyttäen vähän Evelle miten tamma liikkuu ja toimii sekä ottaen hieman virtaa pois. Käynnissä tein tuttua ympyrä tehtävää ratsastaen hevosta rennoksi eteen alas enkä vaatinut sen enempää. Pikku hiljaa keräsin ohjia ja vaadin jopa taipumaan paremmin sisällepäin sisäpohkeen ympärille, jos ei mennyt kerralla läpi vaadin Vilmalta jotta tamma joutuisi väistättämään takapäätään ulospäin ympyrältä. Homma sujui yllättävän hyvin, muutamat yhteen otot otimme kun tamma kävi pari pientä pomppua takasillaan, ihan mittätömiä ne olivat. Annoin vain näiden jälkeen pohjetta eteen ja sitten uusiksi vaadin taivutusta. Vilma oli selvästi kokeilu tuulella huomasin sen heti.

Ravi työskentelyssä tamma oli aluksi todella höselö eikä kuunnellut kunnolla apuja. Kaksi vaihtoehtoa oli, joko Vilma juos pääpystyssä alta karkuun tai sitten keksi kaikkea tyhmää mitä pelkäsi. Pienen taistelun jälkeen sain tamman rennoksi ravissa ja ravin rullaamaan. Saatiin hyviä kivoja pätkiä molempiin suuntiin ravissa ja käynnissä pääty-ympyrällä jolla vahtelin suuntaa. Välillä teimme pääty-ympyrän sisään voltteja rauhoittamaan tamman menoa, sillä energiaa Vilmalla riitti enemmän kuin uskottekaan. 

Nostin sitten ravityöskentelyn jälkeen laukan ensin helpompaan suuntaan. Tasainen nosto ja heti oikea laukka. Vilma ei tarjonnut edes väärää. Eve totesi vain kuvatessaan meidän menoa, että näyttääpäs vahvalle se laukka siis hyvällä tavalla. Laukka tuntui kyllä vahvalle sekä tasaiselle niin kuin Evekin meille sanoi. Vilma oli eteenpäin pyrkivä, mutta hallittavissa. Annoin vielä loppuun tamman revittää ympyrällä kovempaa kyytiä, jonka jälkeen kokesin laukan kasaan ja otin raviin. Laukan jälkään homma meni ihan plärinöiksi. En voi oikeasti muuta sanoa. Vilma kuumentui ihan liikaa päästessään laukkaamaan, joten ravissa homma oli ihan kuin olisi istunut sen hevosen selkään, joka Vilma oli vielä puoli vuotta sitten. Juoksi alta karkuun vauhdilla. Otin suosiolla käyntiin ja hioimme niin kauan käyntiä ennen kuin uskalsin ravata. Laukkaahan sieltä tarjottiin, mutta annoin asian olla kokonaan vaan jatkoin kevyessä ravissa. Viimein saimme hyviä pätkiä raviin, jonka jälkeen ulkasin siirtää tamman käyntiin ja vaihtaa pääty-ympyrällä suuntaa.

Menin sitten käynnissä ja ravissa toiseen suuntaan. Vilma oli kumminkin vieläkin turhan kuuma kalle ja minulla virtasi hiki, sillä olin laittanut vähän liikaa päälle. Hehh, kerrospukeutuja vilukissa Tiia ilmottautuu teille. Onko muut lukijoistani jo turvautuneet tähän kerrospukeutumiseen? ;) Kun homma alkoi pienien yhteenottojen jälkeen sujua menimme ravityöskentelyä pääty-ympyrällä, jolloin nostin sitten laukan vaikeampaan suuntaan Vilman kanssa. Laukka ei ollut niin tasapainoista ja vahvaa, tunsin sen itsekkin mutta saimme sentään heti oikean laukan nostettua siitä olin tyytyväinen. Harjoitettiin vain Vilman kanssa, että saisin vähän koottua laukkaa ja hevosta tasapainoisemmaksi. Treeniä treeniä ja vielä kerran treeniä tarvitsemme vasemman laukan kanssa, mutta eiköhän sekin tästä. Olen huomannut, kun Vilma menee epävarmaksi se kiihdyttelee ja yrittää korjata virheet vauhdilla kumminkin en antanut tammalle siihen mahdollisuutta. Kiitokset Vilma sai vielä laukan jälkeen, jonka jälkeen ratsastin tamman pehmeäksi eteen alas ravissa. Sitten olikin jo Even vuoro päästä selkään, en mennyt kuin ehkä puolisen tuntia tai neljäkymmentä minuuttia tammalla, kun katsoin kellosta. Evellä ja Vilmalla meni omaan silmään tosi kivasti, Even blogissa jonne pääset tästä tulee myöhemmin oma postaus, jossa Eve kirjoittelee omat fiiliksensä Vilman ratsastelusta.