Kerrankin se osuu kohdalleen

Kerrankin aihe sopi mieluisaksi minullekkin, ja päätin toteuttaa talvikuvahaaste postauksen myös teillekkin lukijoille. Palaamme siis vuosissa taaksepäin kuvissa, koska tältä talvelta ei ole vielä ihania valkoisia lumikuvia kovinkaan paljon kertynyt. Jos joku innostuu kanssa tekemään tämän haasteen pääsee siihen mukaan tästä. Ohjeet siis löytyvät linkin takaa, joten jos et ole vielä osallistunut ja sinäkin innostuit niin mukaan vain.

Ensinnäkin vaikeus oli valita mitkä asiat eniten nousisivat talvesta minulle esiin, sillä kokonaisuudessaan talvi on ihanaa aikaa omalla tavallaan.

Ensimmäisenä talveen kuuluu ensilumu tottakai. Miten ihanaa, kun tämä valkoinen peite sataa kovan maan suojaksi. Kavioiden jälet jäävät niin selvästi ohuen lumikerroksen sekaan ja tietää, että talvilähestyy. Mikä parasta, olen syntynyt itse silloin, kun ensilumi on satanut maahan.

 

 Seuraavana voisin mainita ihanat talvikelit pakkasaurinkoisina päivinä jolloin kumminkin vielä tarkenee ja voi ratsastaa. Hevoset on onnessaan päästessään lumeen tykittelemään niin ratsastajan kanssa kuin itsekseensä.

 Vaikka talvi on ihanaa aikaa maastoilun kannalta, valkoisineen puineen,hankineen ja maastoineen kuuluu talveen myös kenttätreeni kotona. Kun pakkasta ei oel vielä mahdottomia määriä, on mukava treenailla pakkassäässä hevosen kanssa ulkona. Pieni lumisadekkaan ei haittaa menoa vaan treeni halut kasvavat entisestään. Koulua niin kuin myös esteitä tulee mentyä lumisella kentällä riippuen aina pohjasta ja kelistä. Tarvittaessa tukeudutaan sitten maneesin lämpöön, mutta mikään ei voita ulkona treenaamista minusta.

 Neljäntenä suosikkina voisin sanoa sen maastoilun porukalla! Sitä ei unohdeta, vaikka kentälläkin on mukava treenata. Porukalla pellolla revittelyä sekä jäämaastossa vapauden tunnetta. Hevoset ovat intopinkeinä aina menossa ja kisahalut kasvavat niin ihmisillä kuin hevosillakkin. Voi sitä riemua, kun pääset nousemaan kevyeeseen istuntaa ja antaa hevosen painaa juuri omaa tahtiaan lajitovereidensa kanssa. Mikäs ihanempaa, jos saat vaikka vielä äidin ikuistamaan tämän hevosten riemun kuviin taikka videoihin. Voi sitten myöhemmin muistella talven hyviä puolia, ennen kuin kevään loskakelit tulevat.

 Pörröiset ponit ovat talven suloisuus. Se paksu karva minkä ponit kasvattavat, vaikka tallissa asuvatkin. Mikään ei ole suloisempaa kuin oikein karvaiset ponit lumipeitteineen talvessa.

Vielä yhden asian haluan mainita talven parhauksista. Tonttuilu hevosten kanssa. Joulukorttien kuvaussessiot eivät aina mene putkeen, mutta silti aina yksi kuva, edes on julkaisemisen arvoinen ja oma tekemä joulukortti on piristänyt monia ihmisiä. Ei aina ne lahjat, vaan joskus myös antamisen ilo on talvessa parhautta etenkin joulussa. Kun osaa avata silmänsä näkee ympärillään paljon enemmän.