Pitkästä aikaa kuulumisia

Vuosi kääntyi jo eikä joulun jälkeen ole blogissa mitään tapahtunutkaan. Mitä ihmettä oikeasti olen tehnyt? Mitä hevoset ovat puuhastelleet. Jouluna kävimme ratsastamassa jouluratsastuksen porukalla. Joulun jälkeen hevoset saivat yhden vapaapäivän, jonka jälkeen treenattiin taas Vilman kanssa.

Lähdettiin hankeen revittelemään. Oikeasti pellolla ei edes kunnon hankea vielä ollut muttei se hauskuutta vienyt pois. Vilma nautti sekä ratsastaja, kun ei tarvinnut kuin nostaa pylly ylös penkistä ja antaa mennä. Ennen joulua muuten pääsin kokeilemaan myös pulkkaratsastusta. Voi sitä hauskuuden määrää, kun vaan kaksi päivä vedettiin peräkkäin pulkalla tamman kanssa. Muuten oikeastaan olen paljon nytten maastoillut Vimman kanssa. Vikelläkin kävin maastoilemassa sekä Linjuria olen kentällä ratsastellut. Kuvaaja minulla ei ole ollut peltorevittelyn jälkeen tallilla, koska olen halunnut hetken vain puuhastella yksinäni ja kaikessa rauhassa. Enkä viitsi maastoon tietäpitkin kuvajaa pyytää kävelemään perään vain siksi, että saisin kuvia.

Tiemaastot pidän itsellekkin rauhallisina. Ei kuvajaa ei miettimistä olenkaan. Mennään joka hissunkissun tai sitten saadaan vain painella. En tiedä onko teillä ikinä tälläistä tunnetta maastossa kuin minulla. Mutta se vapauden tunne ja huolettomuus jonka saa kokea.

Tälläisiä kuulumisia hevosilla aikalailla nytten on ollut. Uutenavuotena en ratsastanut ollenkaan ja hevoset siirtyivät hyvissä ajoin sisätilaan radiota kuuntelemaan sekä pauketta turvaan. Onneksi ei ollut mitään tapahtunut vain rauhassa osasivat olla, vaikka ulkona paukkuikin mukavasti. Itse olin katsomassa ilotulistusta. Kameran meinasin ekana raahata mukaan, mutta jätin tällä kertaa sen kumminkin kotiin. En jaksanut rueta säätämään asetuksien kanssa, vaan tein itselleni helpommaksi ja hermottomammaksi tällä tavoin.

 Tämä vuosi aloitettiin treenillä tänään toinen päivä, jolloin tuuppailtiin koulua ympyrällä Vilman kanssa. Ratsastin hevosta oikeasti rauhalliseksi ja tasapainoiseksi. Vimma oli alkuun kyllä aikamoinen neiti. Kentälle päästyämme, Vilma pelkäsi mm. Daisyn katosta, joka on ollut jo kauan siinä. Samoin tamma myös pällysteli joka ilman suuntaan. Askel oli sen verran nopea, että sain rauhoitella oikeasti urakan kanssa Vilmaa. Pikku hiljaa tamma alkoi kuunnella, mutta kokeili painamalla sisäohjalle. Otin paremman tuntuman ulko-ohjaan jolloin sain hevosen suoristumaan ja lopettamaan tämän paineen tekemisen sisäohjalle. Pienen taistelun jälkeen homma toimi paremmin kuin olisin uskonut. Luulin nimittäin ettei ratsastuksesta tulisi mitään, kun Vimma pelkäsi ihan kaikkea ympärillä olevaa.

 Ravissa sain Vimman käyttämään oikeasti selkäänsä ja rauhoittumaan mukavasti. Saimme enemmän hyviä pätkiä kuin huonoja. Koin tänään ahaa- elämyksen selässä, kun tuntui että osa palasista loksahti paikoilleen. Pitkästä aikaa sain kokea tämänkin tunteen. Ehkä pieni maastoilu teki hyvää ja motivoi niin kuskia kuin hevostakin. Ravin jälkeen vaihdoin suunnan helpompaan kierrokseen. Ei kovin pitkään tarvinnut hioa, kun hevonen tuntui tasaiselta ja mukavalta tähänkin suuntaan. Hieman sain kyllä rauhoitella Vimmaa alkuun puolipidätteillä. Kun ravitoimi helpompaan kierrokseen vaihdoin jälleen suuntaan. Nostettiin laukka heti, kun hevonen tuntui vaikeampaan kierrokseen tasaiselta. Vilma nosti yllättävän nätisti, mutta yritti vain enemmin juosta kovaa kuin käyttää selkäänsä. Niinpä päätin vähän keventää laukassa ja samalla huomasin hevosen rentoutuvan sekä käyttävän enemmän selkäänsä. Istuin satulaan hetkeksi, kunnes siirryin raviin. Nostettiin vielä toisen kerran laukka tähän kierrokseen tällä kertaa ilman kevennystä. Vimma toimi paremmin joten taputin hieman kaulalle, jonka jälkeen ravailtiin hetki ympyrällä.

Vaihdettiin sitten suuntaa. Odotin, että Vimma tekisi saman minkä ennenkin ja olisi kauhean kuuma laukan jälkeen. Kumminkin tamma osoitti rauhallisuutta ravissa, joten päästiin pian laukkamaan toiseenkin kierrokseen. Laukka nousi hyvin tasaisesti. Vimman kanssa ei oikeaan kierrokseen laukassa pahemmin ollut ongelmia hieman nopeutta, kun säädin niin kyllä tuli taas niin ahaa elämyksiä selässä koettua, että tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Laukan jälkeen siirryttiin raviin ja ravailtiin jonkun aikaa, kunnes tamma sai pitkät ohjat käynnissä. Käveltiin räntäsateessa pitkät loppukäynnit jonka jälkeen kyllä tallin lämpö oli ihana tunne.