042: 10 asiaa minusta ja Vikestä

10 asiaa minusta.

1. Olen todella tempperamenttinen luonne. Kaverini sanojen mukaan ''olet ihan samanlainen Viken kanssa, molemmat on jästipäitä'' Saatan suuttua helposti ja vetää huonona päivänä todella helposti väärästä sanastakin itseeni, mutta lepyn myös yllättävän helposti ja nopeasti. Kumminkin en vedä aina huonoista vitseistäkään yhteen vaan huumorintajua minulta ei puuttu. Kukaan ei varmasti koskaan tule ymmärtämään huumorintajuani, sillä se on niin kummallinen kuin olla voi. Nauran paljon väsyneenä varsinkin vielä herkimmin ja välillä tulee vain naurukohtauksia joita en osaa hillitä. Tämä ei ole läheskään aina hyvä asia, sillä joissakin tilanteissa missä pitäisi osata olla hiljaa ja nauramatta olen usein se jolla pokka ei kestä.

2. Vuonikset. Ne ovat jostain syystä vedonneet minuun kaikin puolin. En osaa edes muuttaa tekstiksi sitä miten kuvailisin vuoniksia, mutta kertakaikkiaan ne ovat sydämmensulattajia olleet minun elämässäni. Niiden ulkomuoto, väritys, harja, koko, luonne tekee niistä sydämmenvangitsijoita ja myös katseen kerääjiä! Varmaankin niiden harvinaisuuskin etenkin Suomessa tekee rodusta vielä kiinnostavemman. Vuoniksista monesti sanotaan, että kaikki ovat samannäköisiä mutta niin ei tosiaankaan ole. Jokainen vuonis on aivan eri näköinen. ''Vuonikset ovat tankkeja ei ne pärjää muussa kuin pikku tyttöjen leikkiponeina'' tämä on täyttä valhetta. Tiedän paljon hienoja vuoniksia, jotka ovat menestyneet niin esteillä kuin koulussa että kenttäratsastuksessakin. Yksi hienoimmista oreista joita olen nähnyt on Haavanesko, nesso.

3. Pinkki on ehdottamasti yksi lempiväreistäni ellei lempivärini jopa. Se on varmasti tullut monelle esiin mm. blogin bannerista ja taustan väristä. Myös Viken varusteet ovat vaaleanpunaiset, ja omasta mielestäni ne käyvät syötävän suloisesti tammalle. Omistan todella paljon vaaleanpunaista, mutta kumminkaan huoneeni ei ole sentään värjätty vaaleanpunaiseksi tai verhot,sängynpeitteet yms.

4. Rakastan matkustamista. Mikään muu ei ole ihanempaa kuin matkustaa ympäri maailmaa ja etenkin nähdä sitä. Oli sitten kaupunki- tai rantaloma tämä tyttö olisi aina lähdössä. Haluaisin käydä lähes kaikkialla, mutta alaska ei houkuta minua niin paljoa, koska olen yksi vilukissa. Vilustun todella helposti ja minulle tulee kylmä todella helposti. Siksi talvi ei todellakaan ole minulle mieluisaa aikaa, vaikka ihanan talvisia ja valkoisia kuvia tuleekin talvella.

5. Valokuvaus ja niissä esiintyminen. Tykkään esiintyä valokuvissa Viken kanssa ja lähes aina yritän saada kuvaajan tallille mukaan kuvailemaan ratsastelujamme. Sillä en yksinkertaisesti vain tykää kirjoitella blogiin ilman kuvia. Jotenkin saan niistä innostusta kirjoittaa ja niin kuin monesti on sanottu kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja niin se menee, joskus voisinkin tehdä vain kuvapostauksen josta jokainen saisi arvata päivän tarinan. Valokuvaus taas itsestään on todella mukavaa, rakastan valokuvata mm. no Vikkeä, perhettä, lapsia, sukulaisia, kavereita, eläimiä, maisemia, taidekuvia yms..

6. Esteet menee ylitse muiden. Minut on vain luotu esteille hevosen/ponien kanssa. Korkeus ei päätä huimaa, vaan mitä korkeammalta ja kovempaa mennään sitä paremmin se vain minulle käy. En varmaankaan vielä omista itsesuojeluvaistoa, koska ollaan sieltä selästä tultu vakavemminkin alas esteillä, muttei kumminkaan rimakammoa ole minulle syntynyt. En ole ikinä ollut kovinkaan taitava kouluratsastuksessa, sillä klassinen ratsastaminen ei ole minun juttuni. En tykkää mennä hitaasti, vaikka se olisin näyttävää. Tietysti myös kouluratsastusta tulee treenata.

7. Minulla on todella kovat tavoitteet. Ne näkyvät parhaiten ratsastusmaailmassa ja muussa urheilussa. Haluan olla paras ratsastustunnilla, valmennuksissa. En halua kuulla, että ratsastastuksenopettaja tai valmentaja joutuu kaksi kertaa mainihtemaan minulle samasta virheestä. Haluan menestyä ja kehittyä ratsastuksessa aina vain paremmaksi ja paremmaksi. Samoin muussa urheilussa, haluan olla se joka juoksee koviten, tekee eniten maaleja, saa eniten kehuja. Valitettavasti nämä kovat tavoitteet minulla ei ole koulussa niinkään muiden kuin taitoaineiden kohdalla. Sillä ne ovat aina olleet erityisesti minun vahvuuksiani.

8. Ystävät ovat minulle todellakin kaikki kaikessa. Ilman heitä, en olisi pärjännyt monessa tilanteessa. Enkä tiedä löytäisinkö itseäni kirjoittelemassa tästä tällä hetkellä jos minulla ei olisi heitä. Välillä tulee tapeltua ja otettua heidänkin kanssaan yhteen. Itkettyä monet itkutkin, mutta tosi ystävät tulevan jäämään tappeluista huolimatta rinnalleni tukemaan. Usein se kumminkin menee toisinpäin, että itse olen se muiden tukipylväs. Koska useinmiten minä olen se itselläni vaikeinakin aikoina se duracelpupu joka auttaa muita, mutta ei osaa itse ottaa apua niin hyvin vastaan silloin kun tarvitsisi sitä.

9. Rojality poni, on vaikuttanut eniten ratsastukseeni. Tämä pieni pippurinen shettis ruuna, joka on todellakin herkkä on kasvattanut minulle kärsivällisyyttä, herkällä ja itsepäisellä ponilla ratsastamista. Myös pukkeja, takasillenousua ja hiekan maistamista ja esteen sekaan lentämistä. Ratsastin todella kauan kyseisellä ponilla, ennen kuin siirryin isompiin. Välillä käyn vieläkin kyseisen ponin selässä n. 30min ratsastamassa lävitse ponia, jos on pienemmillä ratsastajilla tehnyt mitä itse haluaa. Ja tietysti ei saa unohtaa pitkiä kärry ja rekiajeluitamme. Istuntani kehittyi ja tasapaino suurimmaksi osaksi tämän ponin asiosta.

10. En ole aamuihminen. Tämä näkyy vahvasti siinä, etten jaksaisi millään herätä herätyskellon soittoon. Jokaikinen aamu jolloin herätyskello soi on minulle vaikea. Vaikka olisin nukkunut 15h ennen herätyskellon soittoa, en vain siltikään jaksa nousta ylös en millään. En edes silloin, kun pitäisi lähteä skarppina tallille tai aamutallia tekemään. Jostain syystä se on vain niin vaikeaa minulle, kun taas äitini on aivan erillainen. Illalla jaksaisin kyllä valvoa pitkään ja myöhään. 

10 asiaa Vikestä

1. Vikke ei ole siis syntynyt Suomessa vaan se on Tanskasta siirretty Suomeen. Tanskassa tamma on saanut varsan, joka on jäänyt Tanskaan Viken siirtyessä Suomeen eräälle omistajalle. Kumminkin tamman tuonnissa on ollut mutkia vastassa, sillä Vikeltähän löytyy kahdet paperit joissa tiedot ovat erillaiset. Mm. ikä on täysin eri papereissa. Vikke kumminkin myyntiin sitten sen nykyiselle omistajalle, josta se siirtyi minulle ylläpitoon.

2. Vikke on todella sympaattinen olento. Vikkeä ei voi sanoa turvalliseksi lastenratsuksi tai siitä ei tulisi terapiaratsua vauhdikkuutensa takia. Tamma on todella energinen ratsaa ja haastava tapaus, jonka puolesta Vikke ei sovi epävarmalle ratsastajalle. Tamma nimittäin testaa heti ratsastajaa, jos huomaa tämän epävarmuuden. Minäkin olen tippunut tamman selästä. Kumminkin siskon tyttöni 7-vuotiaan laitoin Viken selkään ja Vikke osasi käyttäytyä nätisti. Mutta tässäkin auttoi varmasti se, että siskon tyttö on ratsastanut jo 2-vuotiaana esimmäisen kerran vuoniksen selässä ja osaa istua automaattisesti tasaisesti ponin askeleissa.

3. Tamma on todella paljon muuttunut siitä, kun ensimmäisen kerran siihen tutustuin. Vikke oli todellakin lihavassa kunnossa, näyti siltä että kaksi varsaa olisi ollut tamman mahassa ja se vaikutti myös Viken energisyyteen. Tamma oli todella laiska ratsastaa ja sai potkia eteenpäin. Kumminkin Viken laihtuessa, lihakset alkoivat kasvaa ja tamma muuttui todellakin laiskasta säpäkäksi poniksi. Olenkin miettinyt, mikä sille oikein tuli. Mutta joka tapauksessa tykkään enemmän tästä säpäkästä ja haasteellisesta ponista kuin siitä laiskasta. Vaikka tamma on kaikkineen puolineen ollut aina sydämmenvaloittaja.

4. Vikke loistaa niin esteillä,maastossa kuin koulussakin osaamis tasonsa mukaan. Mitään tamma ei anna ilmaiseksi ratsastaessa, mutta kun osaa vaatia tamma todellakin tekee parhaansa. Vikke on todella nopea oppimaan, joten tammasta olisi niin kouluun kuin esteillekkin kilpailemaan. Suunnitelmissamme olisinkin päästä joskus yhdessä kilpailemaan molemmissa, vaikka sitten vain harjoituskisoissa mutta kokemusta tuomaan molemmille yhteistaipaleellamme.

5. Tamma ei hätkähdä uusista asioista, joita olemme kokeilleet kaverini kanssa. Viken tallillahan on tammalla vikellysvyö jota ei oltu ennen tammalle kokeiltu, niin lopulta jopa uskalsin ratsastaa vikellysvyöllä ja nousta seisomaan tamman selkään. Olemme myös kokeilleet ratsastusta pelkillä riimnnarupäitsillä ja etten taluta ollenkaan tammaa vain se seuraa minua. Nämä ovat hyviä esimerkkejä mitä olemme kokeilleet tamman kanssa. Vaikka mitä vielä olisi kokeiltavana silti!

6. Tamma oppii temppuja todella nopeasti. Kokeilimme kerran kaverille oppisiko tamma nopeasti kumartamaan ja Vikke hoksasi heti herkun avulla mistä on kyse.

7. Maastossa tamma on luotettava sen puoleen, ettei Vikke hätkähdä mopoista, autoista tai muista yllättävistä asioista. Traktorit talvisin on tamman heikkous, sillä inhottavat natisevat ketjut ovat kamalan pelottava asia. Maastoon tamma ei sovi epävarmalle ratsastajalle meno halujen takia. Vikestä olisi vain ihanaa tykittää niin kovaa kuin jaloista ikinä pääsee maastossa. Maastoilemme tamman kanssa lähes kahdestaan, ettei ole edes toista hevoskaveria kaverina.

8. Uiminen on tamman yksi lempipuuhista kesäisin. Vikestä on kaikista hauskinta tiputtaa minut selästä järveen ja kauhoa kaviolla järveä niin, että vesi varmasti roiskuu ratsastajan päälle. Onneksi kumminkaan en ole ikinä suuttunut tammalle tästä oikeastaan vain nauranut toisen leikkisyydelle. Taitaa tammassakin olla vielä varsamaisuuden piirteitä tallella!

9. Lapset ja koirat ovat Viken mielestä todella tutkittavan arvoisia. Siskon tyttö oli nimittäin todella 'ihmeellinen' asia tammalle ja Viken piti koko ajan saada tutkia neitiä. Tamma kun hamus ja höris siskon tytölle. En sitten tiedä mitä herkkuja se oikein salaa sille syötti, kun Vikke oli niin utelias! ;) Samoin myös chihuahua joka oli tallilla mukana oli Viken mielestä tutkittava asia, isoista koirista tamma ei niinkään välitä eikä kissoista. Mutta pienet alle polvenkorkuiset koirat kylläkin.

10. Lampaat ovat kauhea asia Viken mielestä. Ne ovat hirveän pelottavia palleroita joita kesällä näemme. Vikke menee aivan hermoksi nähdessään niitä. En sitten tiedä, onko tammalla joku kammo näitä villapalleroita kohtaan vai mistä se johtuu. Mutta jokatapauksessa ne ovat hirveän pelottava asia toiselle. Olemme kumminkin tutustuneet yhdessä lampaisiin ja ne eivät pelota toista enään niin paljoa onneksi.

ehkä se vikkekin joskus näin uskaltaa tehdä

~ Vikke ja Tiitu

041: Yli esteiden vai ali?

En ole oikeastaan jaksanut kirjoittaa tänne mitään taas vähään aikaan, kun en ole saanut tallillekkaan ketään kuvaamaan niin ei sitten ole kuvia. Jotka minun mielestäni täyttävät postauksen ja tekevät siitä kivemman kuin pelkkä teksti luettavaksi. Ainakin näin hevosblogeissa.

Heräsin aamulla aikaisiin ja lähdin kaverini mukaan hänen vuokraponinsa luokse kuvailemaan heidän ratsastustaan. Samalla kuvaillin sitä issikkaa, jolla menin aiemmin kaverini kanssa 2h maastolenkin. Hienoa kuva otoksia sain, kun aurinkokin kivasti paistoi taivaalla. Ja 10 asteen napakkapakkainen teki ilmasta kyllä aika viileän. Joten kamerankin linssi välillä huurustui ja jouduin putsailemaan sitä usein. Mutta kaikesta huolimatta kuvia sain otettua.

Pakollinen pusukuva, mun uuden kavelin kanssa!

Kaverin vuokraponi

conversit on parhaat tallikengät :D

 Sitten palaankin takaisin niihin esteisiin. Lähdin sitten myöhemmin saman kaverin kanssa Vikelle. Mutta hämärä alkoi jo tulla, joten minulla ei oikeastaan ole kuin parikuvaa jotka eivät ole heilahtaneita tai laatukaan niinkään kärsinyt. Pakkanenkin illan kuppeessa alkoi kiriä jo kovemmin. Varustin tamman reippaasti ja siistin harjan ja hännän. Kyllä sitä karvan ja jouhien määrää oli taas lattia täynnä minun jäliltäni. Tottakai siivosin sitten ratsastettuani tallin. Otettiin reippaat alkukäynnit ja työskenneltiin paljon ravissa tamman kanssa. Menin todella löysillä ohjilla ja mikä parasta Vikelle saatiin hokit alle. Nyt ei poni enää liukastele ja kompuroi sen liukastelun takia. Ai, että oli turvallinen tunne ratsastaa tai paljon varvempi. Vikestäkin huomasi, ettei se varonut niinkään askeliaan vaan uskalti tykitellä laukassakin, kun nostelimme niitä. 

Tultiin hieman liian laitaan..

Aluksi tultiin ristikolle vain ravissa ja tein ison ympyrän enenn kuin käänsin tamman esteelle sitten. Lopulta tulin myös laukassa ristikkoa kohti ja tamma tosiaankin liiotteli ristikolla. Korotettiin sitten kaverin kanssa pystyksi 55cm puomin kanssa ja tultiin sitä laukassa tamman kanssa taas ympyrän tehden alkuun. Toinen oli kyllä aivan innoissaan, vaikkei aluksi meinannut viitsiä nostaa jalkojaan joten pari pudotusta tuli. Mutta onneksi löysimme Viken kanssa mukavan rytmin esteelle, jospa ensikerralla pääsisimme jo 2-3 esteen sarjaa hyppäämään. Toistettiin 55cm esteelle tuloa ehkä turhan monta kertaa, sillä Vikke rupesi parilla kerralla ''kieltämään'' tai tamma yritti mennä sivusta ohi mutten antanut joten hyppäsimme sitten melassiämpärin ylitse mutta kumminkin hypättiin. Välillä pidimme vähän välikäyntejä ja jatkoimme hyppelyitä. Lopussa pienennettiin ristikolle ja tässä välissä ehdin muutamat pitemmät laukat nostaa tammalla. Tultiin vielä ristikolle muutaman kerran kunnes rupesin menemään loppu raveja ja käyntejä tamman kanssa. Menimme pitkät loppukäynnit tamman kanssa löysin ohjin.

Kaasuteltiin kevyesti esteen ylitse.

Purin tamman ja vein karsinaan. Tamma nimittäin jäikin sisälle muiden kavereittensa kanssa tuntimme jälkeen. Siivoilin vielä tallia sitten ja lähdin kävelemään kaverini luokse odottamaan, että äiti/mutteri mulle tulisi hakemaan kotiin. Jos jouduinkin sitten yh'n kokeeseen ahkerana lukemaan.

~ Vikke ja Tiitu

040: Umpihangessa ratsastelua!

Otsikko kertoo jo paljon tämän päivän ratsastelusta. Enkä itsekkään ole kovinkaan sillä tuulella että kirjoittaimienn voisi luonnistua tänään kovinkaan hyvin. Joten kuvat saavat nytten kertoa enemmän kuin itse teksti. Mutta menin tallilla jossain kahden maissa ja hain hevoset sisään. Tarkoitushan oli lähteä ratsastamaan maastoon tielle, mutta tamma oli taas niin energinen, että päätin mennä umpihangessa vähän energiaa purkaa pois. Kyllä toinen oli inoissansa lumessa menemisestä!

Toisella oli virtaa!

Kuvaajamme rämpi kanssa umpihanges :D

Tamma oli järkevä ja tungi päänsä hankeen..

Tämännäköinen oli lopputulos..

loppuraveja

loppukäynnit

On se nätti tamma :)

 ~ Vikke ja Tiitu

039: Uusi banneri & antibiottikuuri

En ole kirjoitellut taas aikoihin, mutta siihen minulla on varsin hyvä syy. Nimittäin inspiksen puute ja nytten vielä olen antibiottikuurilla. Asiaakin tuntuu olevan taas enemmän kuin uskottekaa, mutta kerron nyt sitten enemmän mitä minulle on tapahtunut viime aikoina, enkä tässä postauksessa Viken ja minun puuhastelusta. 

Uusi banneri!
Wuhuu, kaikki huutaa wuhuu. Vai miten se meneekään? Tein tällä kertaa hillitymmän jossa käytin todella haaleita värisävyjä vaaleanpunaisesta. En sitten tiesä mitä te tykkäätte lukijat, kun olette varmaan tottuneet hieman räväkempään taustaan minun kanssani. Kommenttia saa pistää tulemaan bannerista, onko hyvä vai aivan hirveä? Rakentavaa palautettakin saa antaa. Oliko vanha banneri parempi vai tykkäätkö enemmän uudesta? Vai etkö osaa vain sanoa. Mutta asiasta sitten toiseen ->

Kaikki alkoi siitä, että palelti vain sairaasti koulussa,kotona eikä johtunut väsymyksestä, sitten aloin nukahdella heti koulun jälkeen nukuin 2-3,5h vain sikeästi, enkä kyllä kuullut mitään. Uni vain voitti, vaikka nukuin yöllä sen 8-10h. Lopulta lähdin terveyskeskukseen jota meillä päin kyllä kutsutaan arvauskeskukseksi. Arvauskeskuksessa odotinkin aika kauan kunnes pääsin lääkärin vastaanotolle. Poskiontelon tulehdushan mulla paljastu ja kappas sain antibiottikuurin. Kouluun ei ollut lääkärin mukaan mitään asiaa kahteen päivään, joten perjantaina katellaan sitten seuraavan kerran jos koulun penkille uskaltais lähteä. On muuten uskomattoman pahan makuisia lääkkeitä ja viikko pitäisi jaksaa syödä näitä 1 tabletti 2krt päivässä. Katsotaanko tulenko hulluksi, sillä ensimmäisen lääkkeen jälkeen jo rupes tuntuu siltä että en kyllä enempää näitä pillereitä syö.. Onko teillä lukijat kokemusta Doximycin lääkkeestä? Minulla nimittäin ensimmäistä kertaa näitä tabletteja. Jospa tämä tästä paremmaksi muuttuisi. Kummini ainakin neuvoi syömään maitohappobakteereja antibiotin aikana. Onko teillä muita vinkkejä? Olo on nimittäin aika kurja.

En tiedä mistä olen tämän taudin saanut, mutta 1.2-3.2 olikin Etelä-Suomessa, Stadissa. Apassionatan 10-vuotis showta lähdin siskon kanssa katsomaan. Ystävinä ikuisesti, teema oli todella hyvin taas tehty, mutta eka osio ennen taukoa oli minusta parempi kuin toka. Kumminkin suloiset falabellat sulattivat sydämmen täysin hauskoilla tempuillaan ja esityksellänsä. Toki myös muut vakuuttivat, mutta näihin pikkuisiin veijareihin ihastuin. Kuvia en puhelimellani ottanut, mutta videoita senkin edestä. Kaverini kumminkin kuvasi koko show'n lähestulkoon, joten häneltä sain sitten kuvia show'st pitääkin muutama laittaa tähän postaukseen niistä veijareista. Kiitos kumminkin paljon kaverilleni, Idalle kuvista!

Stadin reissulla tuli kummiakin nähtyä, kaveria sekä tietenkin shoppailtua. Löysin ginasta ihanat siniset farkut, jotka oli ehdottomasti ostettava. Ei hintaakaan ollut kuin 20e, joten minusta tämä ei tosiaankaan ollut paha hinta maksaa farkuista jotka halusin ehdottomasti itselleni. Kaikkea muutakin tuli ostettua, mutta en nytten viitsi rueta luottelemaan tähän kaikkea. Muutenkin alkaa väsymys taas painaa ja huomenna olisi kouluun yritettävä selviytyä vielä elävänä.

Tänään tuli innostettua vielä koiraammekin kuvaamaan ja sain hienoa otoksia ainakin omasta mielestäni otettua. En sitten tiedä mitä te olette mieltä, mutta kommenttia saa kyllä antaa kuvista. Jos on jotain negatiivistä haluan kommenttisi sitten rakentavana en pelkkänä haukkumisena.

Nauttikaa kuvista!

kuvasarja aadan juoksusta,,

vahinkokuva..

apassionata 2013

Apasionata 2013

Aadaneiti

 - Tiitu

038: Siirtymisharjoituksia

Puhelinlaatu:)

En ole taas joutanut aikoihin kirjoittelemaan tänne, kun on ollut tässä kaikkea. Sain haasteen taas vaihteeksi vastaan, joten sekin pitäisi tässä ajan kanssa kunnolla ehtiä tekemään. Tänään kumminkin aamulla lähdin noin. puol kahdentoista maissa tallille vähän Vikellä ratsastamaan. Kun tulin tallille Vikke juos laitumen kauimmasta päästä täyttä laukkaa kun huusin sillä tieltä: Vikkee mooi... Sitten tamma vaan veti pukkeja laukatessaan, katoin vähän sillä ilmeellä että: tuollako mun pitäs ridata, ounou.

Kumminkin hain tamman sisälle. Ensiksi piti siistiä tamman ulkonäköä, leikkasin harjaa lyhyemmäksi ettei kaadu ja musta pääsis paremmin esiin. Sitten piti harjailla tammasta lumet pois. Lunta tuistukutti koko ajan kovemmin joten harjailin nopeasti tamman siskon tytön (7v'n) avustuksella. Joten harjaus sujui entistä nopeammin, kun ei tarvinnut opettaa siskoni tytölle miten hevosta harjataan. Kyllä N'n osasi aivan itsekkin, kun ratsastanut jo 2 vuotiaasta lähtien.

Harjattuamme, varustettiin Vikke reippaasti ja lähdettiin ratsastamaan. Lunta tuiskutti turhankin paljon etten voinut pitää katsettani suoraan eteenpäin vaan se väkisinkin laskeutui sinne hevosen niskaan. Tämä taas ei ole siinä suhteessa hyvä juttu, että minulla on muutenkin ollut vaikeuksia pitää katseeni menosuuntaan vaan se helposti romahtaa sinne hevosen harjan sekaan tai korviin. Ratsastin paljon siirtymisiä käynti - ravissa ja myös käynnistä pysähdykseen ja ravista. Laukkassa tein nostoja ja tiputin, mutta pari kertaa piti tamman antaa mennä umpihangessa niin kovaa laukkaa kun vain lähti! Tamma sai näin purkea energiaansa, että uskalsin sitten loppukäyntejen ajaksi laittaa siskon tytön selkään. 

Kuvia minulla ei valitettavasti ole, sillä kamerasta loppui akku mutta otin sitten siskon tytöstä ja Vikestä kuvan puhelimellani. Tammasta tein lastenratsun. Vikkellähän ei kukaan muu pikkulapsi ole aikaisemmin mennyt joten vähän jännitin osaisiko tamma käyttäytyä ollenkaan, mutta onneksi toinen osasi. N'n sai myös vähän ravata tammalla kun kävelin Viken edessä ja Vikke seuras kiltisti perässä vaikken taluttanut tammaa kentällä. 

Pinkkiä, pinkkiä ja vielä kerran pinkkiä..

Mutta sitten toiseen asiaan, iso siskoni oli varannut yllätyksenä minulle appasionataan liput joten kyllä tuli taas yhden tytön mieli iloisemmaksi, koska viimeksi kävimme show'ssa 2011, viime vuonna emme päässeet käymään vaikka oli tarkoituskin. Pitää vain toivoa, että saimme hyvät paikat!

~ Tiitu & Vikke

037: mennyt vuosi 2012

Tammikuu: Ei tapahtunut ihmeitä, Vikke edelleen oli tallilla millä tamman piti eikä siirtynyt toiselle pariksi kuukaudeksi, vaikka näin oltiin aluksi suunniteltukkin. Pimeä tuli nopeasti ja Vikellä ratsastaminen piti hoitaa ohtalampun kanssa tai sitten aivan heti koulun jälkeen.

Helmikuu: Maastoilimme paljon, kun pakkaset antoivat vain periksi ja muuten vain kävelimme lenkkejä yhdessä niin, että talutin suurta ''koiraani''. Esteet jäivät unholaan, treenasimme koulua enimmäkseen ja maastoilimme todella paljon.

Maaliskuu: Koulutreenimme jatkui ja maastoilu jäi vähemmälle. Treenailimme vaikeempia asioita mitä tammalle ei ollut kukaan opettanut. Ei ihmeenpiä tapahtunut tässä kuussa Viken kanssa. 

Huhtikuu: Kevät tuli ja tiet alkoivat sulaamaan. Vikellähän ei ollut hokkeja, joten tieroja ja liukkaita kelejä saimme varoa lähes koko ajan. Tämä vaikeutti paljon ratsastustamme joten menimme vain usein kävelylenkkejä pitkiä sellaisia peltoja pitkin.

Toukokuu: Kesän lähestyessä Vikke siirtyi lautatarhasta/talvitarhasta kesälaitumelle tarhakaverinsa Veeran kanssa. Olivat muuten hevoset onnessansa päästessänsä vihreälle heinää syömää!

Kesäkuu: Kesäkesäkesäloma alkoi ja myös minun kesätyöt. Vikke sai jotain pinkkiä elämään, kun ostin tammalle pinkin satulahuovan (viimeinkin löysin oikean värisen ja näköisen + kokoisen) . Aluksi oli vähän vaikeuksia, koska mietin kahden koon väliltä tammalle huopaa. Ostaisinko poni vai hevoskoon, onneksi kumminkin ostin ponikoon satulahuovan. Tällöin myös ruettiin koulutreenistä siirtymään estetreeneihin. Aloitimme kokonaan puhtaalta pyödältä ristikoista hyppäämään kohti isompia. Kesäkuun loppupuolella uskaltauduimme myös uimaan järveen ja tamma oli aivan onnessansa. Heitin tuolloin muuten talviturkin!

Heinäkuu: Pinkit pintelit hankimme valokuuvaajamme kanssa tamalle ja näin saatiin enemmän pinkkiä elämään. Menimme paljon puomeja ja ristikoita kanssa heinäkuussa. Koulutreeneissä menimme pääasiassa erään kaverini kanssa, joka silloin tällöin myös ratsasteli tammalla. Sama tyttö, joka tippui myös Vikeltä kun ratsasti liinassa. Heinäkuussa kävin myös kaverini ponia kokeilemassa toisella tallilla, ja tämä pieni ruuna oli kyllä mahtava ratsastaa!

kaverini mahtiruuna.

Elokuu: Tässä kuussa minulla oli eniten työtä, sillä kävin Helsingissä ja Kotkassa reissussa. Rippileiri ja konfirmaatio sotki jonkun verran treenejämme muttei pahasti kumminkaan. Tamma sai vähän pitää myös viikon kesäloman tällöin. Estetreenimme jatkuivat ja koulutreeni jäi vähemmälle. Siirryimme hyppäämään isompia esteitä 30-70cm ja kokeilimme myös erikoisia esteitä. Joille tuli yllättävän paljon kieltoja, mutta myös yli päästiin kevyesti kun tamma ei nähnyt vihreitä miehiä erikoisesteiden päällä. 

Elokuussa pääsin myös lentämään parhaan kaverini kanssa pienellä yksityislentokoneella. Tuo jos mikä oli todella mahtava kokemus. Sain katsoa Vikkeäkin ilmasta päin, oli tamma niin pienen näköinen sieltä korkealta katsottuna ja ne maisemat olivat jotain niin upeaa. Olin todella kiitollinen tästä rippilahjasta ja kokemuksesta.

Syyskuu: Sain viimeinkin hööksiltä tilaamani paketin nimittäin Viken uudet blingbling suitset, piuhat ja muuta pientä mm. harjoja,helosaani yms. Siirryimme estetreeneistä vähän kevyempään ja sileällä työskentelemiseen kun saimme piuhat. Vikke alkoikin heti tajuta mitä piuhoilla haetaan, vaikkei niillä arvoa ollut kunne tammalla oli ratsastaessa. Tamma alkoi käyttää enemmän takapäätänsä ja kulkemaan pyöreästi. Uudet suitsetkin vaikuttivat asiaan jonkin verran.

Kumminkin aivan syyskuun loppupuolella tamman jalat kipeytyivät kengistä jotka oltiin aikaisemmin laitettu. Jouduimme poistamaan ne Vikeltä kokonaan. Hieroin tammaa paljon ja venyttelimme loppukuukauden suurimmaksi osaksi. Jos ratsastin niin yleensä vain menimme käyntilenkkiä hieman ravisiirtymisiä kun aikaa oli kulunut ja näin kuntoutin Vikkeä pikku hiljaa. Onneksi tammalle ei tullut mitään pahempaa jalkoihin. Olivat vain n. viikon kipeänä ja sitten tamma jo laukkaili itse tarhassa.

Lokakuu: Synttärini, ja syysloma viikko. Ratsastin Vikellä läheskoko viikon aktiivisesti. Mentiin välillä maastoon, välillä esteitä välillä sileällä milloin mitäkin. Kokeilimme myös vikellysvyötä, joka Viken tallilta löytyy tammalle ostettuna. Temppuja sitten kokeiltiin aika paljon, mutta tippunut en sentään. Vikkekin tykkäsi jotain uutta kokeilla ja samalla harjoittelimme myös kumartamis temppua herkun avulla. Aivan loppukuukaudesta Vikke siirtyi talvitarhaan kokonaan kuivaheinälle.

Marraskuu: Lunta tuli hieman maahan ja menimme loimi päällä maastoilemaan kylmillä ilmoilla. Kumminkin lämpimämmät kelit palasivat takaisin ja vähäiset lumet sulivat kokonaan pois. Hyppäsimme esteitä paljon. 50cm ylöspäin, treenasimme vähän isompia esteitä. Vikke rupesi kumminkin jonkun verran kieltämään pitkän estetreenin jälkeen, joten rupesin työstämään tammaa sileällä. Hyppäsin myös tammalla ensimmäistä kertaa ilmansatulaa ja Vikke otti todella omituisia pomppuja tai sitten ne vain tuntui sellaisilta kun ei ollut sitä satulaa mikä auttaisi nousemaan kevyeeseen istuntaan ja tukemaan esteistuntaani.

Joulukuu: Vikke sai pinkin korvahuppunsa postissa, kun ostin tammalla sellaisen. Eikä ollut edes kallis ja syötävän suloinen! Joulukuun alussa ei ollut lunta paljon, mutta pikku hiljaa sitä alkoi satamaan. Siirryin pelloille ratsastelemaan ja treenailemaan sinne. Pelottava pupuhan meitä vastaan tuli, oikeastaan pupu pinkoi karkuun ja Vikke halusi toiseen suuntaan pupusta. Vaikka tallillammekin on ollut lemmikkikaneja. Traktorin kanssa sattui tällöin välikohtaus mikä ei ollut todellakaan kiva tapahtuma, mutta onneksi jokainen selvisi ilman ruhjeita ja minä traumoja tilanteesta. Joulua lähempänä treenasimme sileällä ja pelloilla hangessa mentiin aika paljon. Rupesimme myös koristelemaan tallia ja tonttuilemaan. Irtojuoksutin tammaa jonkin verran ja toinen tykkäsi todellakin revitellä. Olihan se hauskaa katsottavaa!

Sain myös joulukuussa Viken omistajalta joululahjan, digitaalinen valokuvakehys josta tykkään hirvittävän paljon. Toki myös tamman omistajalle olin teetättänyt Viken ja minun valokuvista kalenterin ja suklaata ostanut. Iltaisin on mukava katsella kuvia tuosta valokuvakehyksestä. Toihan se joulupukki muutakin joululahjaksi ja myös Vikke + Veera saivat jotain pientä eräältä tonttutytöltä.

:P

Wrum wrum..!

Tonttuiltiin..

Kaverini ja minä, vuonistiimimme <3 (J + S)

~ Vikke ja Tiitu.

ps. pahoittelen että jotkut kuvat on vain toistoa vanhoille!

036: Haaste

Eräs bloggaaja, olikin haastanut minut joten aluksi mietin etten jaksa tehdät haastetta, mutta kumminkin päätin sitten haasteen tehdä. Sillä eipä siitä ole suurempaakaan vaivaa kuin muiden postauksien kirjoittamisesta. 

Mutta aivan ensiksi, uusvuosi tuli vauhdilla ja tämä joululoma meni niin nopeasti, että ainakaan minulla ei ollut tekemisen puutetta! Ratsastelua, valokuvausta, kavereiden kanssa oloa, shoppailua, poikaystävän kanssa extrapaljon ajan viettoa ja tietenkin perheen. Tuosta oli minun joululomani tehty ja nytten olisi palattava takaisin koulunpenkille huomenna. 

Univelkaa(ko) kertynyt minulle? Ei tietenkään, voin uskoa ettei tämä nainen herää helposti huomen aamulla herätyskellon pirinään. Onneksi kumminkin tuossa uudessa puhelimessa on niin paha ääninen herätyskellon ääni ja se ei lopu ennen kuin herätyksen sammuttaa. Niin kuin vanhassa puhelimessa taas se sammui kun tarpeeksi pitkään antoi soida tai paino punaistaluuria. Monet kerran olen pommiin nukkunut siitä hyvästä. Ajattelin tehdä postauksen vähän 2012 kuluneesta vuodesta, mutta katsotaan ehdinkö, kun kaikkea tässä nytten on. Joten en lupaa varmaksi tuota.. Olisiko muuten postaustoiveita teillä? Kommenttia saa heittää.

Tässäpä olisi tämä haaste sitten noiden ''turhien'' pulinoiden jälkeen.

HAASTE

Säännöt:
 kerro 11 asiaa itsestäsi
vastaa haastajan 11 kysymykseen
keksi 11 uutta kysymystä
haasta 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa
kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

11. asiaa minusta

1. Oikea nimeni ei ole siis Tiitu, niin kuin monet ovat kyselleet..
2. Sitä käyttää kylläkin kaikki, enemmin kuin etunimeäni.
3. minulla ei ole koskaan rahaa!
4. olen nainen
5. minulla on lemikkieläimiä
6. olen ollut parisuhteessa piakkoin 5kk'ta<3
7. minulla on napakoru
8. minulla on laajamusiikkimaku
9. joten kuuntelen suomalaisia ja ulkomaalaisia kappaleita
10. Joululoma meni aivan liian nopeasti
11. mutta se oli paras ikinä ja haluan kiittää kaikkia joiden kanssa sain viettää sitä!


Haastajan kysymykset:


1. Ootko ikinään meinannut kuolla, esim auto-onnettomuudessa?
  - Olen meinannut, mutta tästä en sen tarkemmin kerro.

2. Oletko tyytyväinen elämääsi, miksi olet tai et?
  - Olen, minulla on rakasta perhe, oma rakas (poikaystävä), Vikke, lemmikkieläimiä ja tietenkään tärkeitä ystäviä ei unohdeta! <3

3. Luettele viisi tärkeimpää ihmistä sinulle.
  - En julkaise heidän nimiään valitettavasti netissä.. Suojatakseni heidän yksityisyyttänsä:)

4. Pizza vai jäätelö?
  - Jäätelö, sillä pidän pizzasta erityisen paljon mutta jäätelöä voin syödä mihin vuoden aikaan tahansa, jopa talvella!

5. Montako ihmistä on/oli luokallasi?
  - Luokallani on 19 ihmistä.

6. Onko koskaan tuntunut siltä, että millään ei ole enää väliä?
  - onhan joskus tuntunut siltä, onneksi ei vähään aikaan.

7. Monelta menit nukkumaan toissapäivänä?
  - Ööh, neljä viide välissä..ei sen tarkempaa muistikuvaa

8. Pidätkö bloggaamisesta?
  - No tuskin pitäisin blogia, jos en pitäisi bloggaamisesta?

9. Onko musiikki osa elämääsi?
  - On se, muttei kumminkaan koko elämäni.

10. Onko sinulla enemmän tyttö- vai poikakavereita?
  - Tämä on vaikea sanoa, varmaankin yhtä paljon molempia.

11. Mitä tekisit, jos saisit viikon elinaikaa?
   - En kertoisi kenellekkään että kuolen viikon päästä, vaan tekisin kaikki asiat mitä olen aina halunnut. Olisin mahdollisimman paljon poikaystäväni,perheen ja kavereiden kanssa ja kirjoittaisin varmaankin tärkeimmille kirjeet ja selittäisin miksen kertonut. Tärkeille myös kertoisin kuinka paljon he merkisevät minulle.

11 Uutta kysymystä!

1. Jos saisit harrastaa mitä tahansa lajia, mikä se olisi?
2. miksi harrastaisit tätä lajia?
3. Seurusteletko?
4, Luettele viisi tavaraa jotka ottaisit mukaan autiollesaarelle, enempää tavaroita ei voi ottaa.
5. Laita kuva sinusta ja lemmikistäsi ja kerro vähän kuvasta. Jos ei ole lemmikkieläimiä niin sitten hyvästä ystävästä, vuokra/hoito/ylläpitohepasta ja sinusta.
6. Mikä on lempivärisi?
7. Onko sinulla lemmikkieläimiä?
8. Kuva huoneestasi
9. Ranta- vai kaupunkilomalle, miksi?
10. Suklaa vai sipsit?
11. noloin asia joka sinulle sattui 2012 vuonna?

En jaksa alkaa haastamaan 11 henkilöä, vaan jokainen lukija saa itse päättää jos haluaa tehdä tämän ja tehdä. Joten aivan vapaasti siis. Ja loppuun vielä parikuvaa, mun perhoskoira kullista Aksusta ja Aadasta.

2012 kesällä, mökillä otettu, Aksu.

Pientä Aadaa väsytti vähän.

~ Tiitu & Vikke