0121: Sweet sixteen!

My girl! En vaihtais sua koskaan toiseen<3

Mikäköhän päivä tänään on?;) 16.10.-13 ja 16 vuotta sitten meitsi syntyikin tähän maailmaan. Synttärit vietetään kaikista parhaimmilla mahdollisella tavalla. Aamulla herätään ottamaan antibiottia vähän ja äiti oli tehnyt minulle aamupalan valmiiksi. Aivan mahtavasti siis lähti aamukäyntiin ei ole valittamisen aihetta minulla ainakaan! Aamupalan jälkeen otan ihan vain rennosti ja rupean pikku hiljaa siisteitymään. Talleille en ole päässyt pitkään aikaan, kun siellä sairaalassa tuli oltua eikä selkään vielä asiaa ole mutta äiti veikin minut Viken luokse. Pääsin sentään tammaa pajailemaan ja voi sitä ikävän määrää! Hyvä ettei ihan kyyneleet tullut silmiin varmasti sata murhetta katosi sillä sekunnilla, kun sai painaan päänsä sinne pehmeään karvaan. Tamma taisi oikeasti nauttia saamastaan huomiosta ja kyllä mä huomasin, että Vikelläkin ikävä oli ollut ;) Seuraili tarhassakin minun perässä niin kuin aina kentällä tehdään loppukäynneissä. Välillä muuten tuntuu, että Vikkekin ymmärtää minua kun sanoin että ''mene äidin luokse'' tamma käveli aidan vierelle äidin luokse sillä välin kun itse kävin hakemassa tammalle muutaman herkun. Höpsö tamma, tai sitten se vain oikeasti ymmärtää mitä mä puhun sille.

Äiti ei halunnut esiintyä blogissa, joten tarkoituksella näin rajattu.

Äitikin syöttelin vähän herkkuja tammalle. Vikke on varmaankin lihonnut tai sitten oikeasti se talvikarva saa sen näyttää, joka talvi aina yhtä lihavalle. Kesällähän se oli vasta hyvässä kunnossa ja näytti hyvälle. Pitää vähän katsoa missä pystyy menemään aamulla kello 11 aikoihin nimittäin ainakin meidän kenttä oli ihan kivikovana jäässä ;o Ei siis hyppellä kyllä yhtään ristikkoa edes, jos kentän kunto on sellainen. Jalkojahan kipeäksi me ei pistetä kovan ja huonon pohjan takia. Joten katsellaan olisiko joku päivä sitten pehmeämpi pohja ja toivottavasti vielä ei maa mene kovaksi. Pitäisi hevosille vaihtaa hokit jalkaan ja pelottaa vähän ettei vaan tulisi haavereita. Vikke ei selvästikkään ole vieläkään Vilman kaveri eikä pahemmin välitä tallin toisesta suomenhevostamma Vimaristakaan. Yksinäinen susi kenties?
Onneksi kumminkaan tamma ei ilman liikutusta jää, vaikka en pysty ratsastamaan. Viikonloppuna liinaan Viken ja käydään varmaan pelloilla kävelemässä mikäli pystytään. Ellen pysty liinaamaan kentän pohjan takia, liinaan pellolla tai irtojuoksutan tarhassa. Syksy ja kevät on juuri tämän takia tosi hankalaa aikaa ratsastukselle, kun pohja ei ole mikään hyvä. Meiltäkin on matkaa lähimmälle maneesille ainakin yli 20km. Mutta voisimme silti käydä joku päivä maanesilla tamman kanssa tässä. Tallilla vierähti tovi, jos toinenkin jonka jälkeen lähdettiin äidin kanssa kohti hevoskauppoja.

Pusu<3

Alunperin lähdettiin etsimään mulle pipoa, mutta mieleistäni enkä väristäni löytänyt joten pipoa ei tullut ostettua. Sekä topparatsastushousut löytyi, mutta olisin varmuuden takia halunnut yhden koon suuremmat mutta ei löytynyt joten jätettiin kauppaan sitten. Puolestaan Vikelle äiti osti vaaleanpunaiset päitset ja pinkkimustanriimunnarun siihen. Ai, että nyt kelpaa! Voin heittää ne rumat punaiset kaappiin kurakelejen jälkeen ja rueta käyttämään ihanan pinkkejä päitsiä tammalla. Myös pinkin pitkän kouluraipan sain. Kelpaa nyt rueta ratsastamaan enemmän koulua. Kun viimeksi yksityistunnilla sain nuhteita, että pitäisi olla pitkä kouluraippa, kun ratsastan Vikellä koulua. Eihän minulla sellaista ollut, kun en ikinä ole osannut käyttää mutta nyt on! Joten ehkä Merjakin haluaa tulla pitämään taas kunnon koulutuuppailu tunnin meille. Se tekisi oikeastaan ihan hyvää mennä valvovan silmän alla. Katsotaan lähdetäänkö yhteen valmennukseen tamman kanssa. Kaikki on vielä auki kylläkin. Jälleen oli uusia lukijoitakin ilmestynyt, ihanaa! Pitääkin jotain pientä kivaa teidän iloksi etsiä heppakaupoista ja pistää se arvonta nyt pystyyn. Viikonloppuna siis tulossa ihan kunnon postausta hevostelusta ehkä jo aikaisemmin.

Lukijon kirjat ja läksypino saa odotella omaa vuoroaan ihan rauhassa. Nyt on syysloma ja minäkin nautin siitä täysin rinnoin olen sen ansainnut. Joten hauskaa syyslomaa jokaiselle sitä viettävälle lukijallamme toivovat Vikke, Vilma, Ginko & Tiitu!

Höpsö tamma mulla!

Rakkautta tytön ja ponin välillä<3

''Anna mullekki leipää näin, että annoit Vikellekkin!''

0120: Syysloma kuulumisia

Blogi on elellyt hiljaiselolla, jos my day postausta ette ole vielä lukeneet senkin julkaisen ja löydätte postauksen tästä painamalla. Toivoitte sitä niin kovasti, mutta kommenttia ei kumminkaan sitten tullut juuri ollenkaan. Joten näillä näkymin en my day postauksia tee, kun mielipidettäkään en postauksesta. Ennen my day postausta julkaisin täällä vain postauksen jossa oli kuva. Jouduin siis sairaalaan muttei tämä liity mitenkään hevosiin joten niillä ei ole hätää. Sairaslomaa minulla onkin nyt koko syysloma viikko eikä hevosen selkään olisi asiaa. Joten keskitytään sitten enemmän maastakäsittelyyn Viken kanssa. Se on varmaan ihan hyvää vaihtelua minulle sekä tammalle, luottamusuhdetta pystyy näin kasvattamaan. Lomapäivät kuluvat vauhdilla tai sitten minusta vain tuntuu siltä. Nythän on jo tiistai, huomenna täytän vuosia ja sitten onkin jo torstai. Nopeasti siis päivät tulevat menemään ja pikku hiljaa kuntoutan itseni takaisin sinne satulaan. Sitten treenaillaan ja varmaan maastoillaan Viken kanssa. Katsotaan, jos innostuttaisiin pientä ristikkoakin hyppäämään ja koulutuuppailua harrastamaan maastorevittelyiden ohessa.

Lukiokin alkoi todella hyvällä menestyksellä, en ole vielä päivääkään päässyt käymään. Olen kovasti yrittänyt tehdä noita läksyjä etten vain tippuisi kurssilta kokonaan kärryiltä. Huhhuh, mitähän siitä tulee, kun menen syysloman jälkeen aloittamaan lukion? Kuolen varmaan ensimmäisen päivän jälkeen tai viikon. Motivaatio on totaallisesti kadonnut jonnekkin eikä ole innostusta lähteä kouluun. Miksen voisi jäädä vain sänkyyn makamaan sitä olen joutunut kyllä ihan pakko syistä tekemään. En yleensä kirjoittele näitä negatiivisiä postauksia tänne mutta tämähän blogi on minun. Minullakin on oikeus joskus vuodattaa murheitani. Heitä joita ei kiinnosta lukea ei tietenkään tarvitse lueskella tätä tekstiä. Syksyn kauneus on kadonnut jo minun silmistäni. Se on vaihtunut kylmiin tuulisiin päiviin sekä harmaisiin. Puut ovat lähes kaiken värikkyytensä tipputtanut maahan ja talvi oikeasti on tulossa. Pitää ajattella positiivisesti, kun talvi lähestyy lähestyy myös kevät ja kesä. Tiedän siihen on vielä aikaa mutta tämä tyttö odottaa jo. 

Pitäisi käydä hevoskaupoillakin ostamassa Vikelle jotain vaaleanpunaista uutta, ainakin jännesuojat tarvittaisiin. Itselleni voisin käydä ostaa paksun tallipipon, topparatsastushousut ja ratsastussukkiakin pitäisi ostaa. Lämmin hupparikin kelpaisi tallille värin voittekin jo arvata. Olen katsellut myös netistä kaikkea kivaa, joten jos ei täältä Kuopion hevoskaupoista löydy niin tyydyn tilaamaan varmaankin sitten meille kaikkea uutta. 

Vilmalle on tulossa oma esittelysivu ja ulkoasuun täysi remontti. Blogissa siis saattaa olla katkoksia, että näkyy vain kutsuttuille käyttäjille. Mutta palautuu normaalisti näkyväksi, kun remontti on saatu tehtyä ja aseteltua kaikki uusiksi. En vielä lupaile millon sen saan tehtyä, toivottavasti kumminkin uusi ulkoasu tulee miellyttämään minua nyt pidemmän aikaa sekä teitä! Nyt kumminkin alan lopetella tämän rustauksen kirjoittamisen ja lähteä vähäksi aikaa koiran kanssa ulos istuskelemaan - onko tuo edes sana? Hiljaiselo vaihde vaihdetaan nyt pois päältä otan itsestäni niskasta kiinni kirjoittelen teille, kun pääsen koneenkin ääreen nytten. Teitä lukijoitakin on tullut jälleen lisää teitä on jo yli 60! Ihanaa miten paljon. Katsotaan pistänkö jonkun arvonnankin tässä vielä pystyyn. Loppuun vielä valokuvailua mitä kameraan oli jäänyt lojumaan:)

Nestori, mummun kissanpentu:)

Linssiluden vikaa?

Leikin söpöä..oon oikeasti riiviö!

0119: My day!

Niin kuin lupailin teille sen my dayn julkaista jo alkuviikosta tuli suunnitelmiin muutoksia. Ellette huomannu lisäsin tänne pienen kuvan muttei pahemmin kertonut mitään. Olin tiputuksessa näin tarkennuksi. Pahasti vieläkin kipeänä, kotiin päästy ja sairasloma tiedossa. Hevosen selkään ei olisi mitään asiaa, mutta enhän mä malta olla satulasta kauaa erossa? Viken liikutus pitää järjestellä nyt aivan uusiksi, varmaan joudutaan käsittelemään nyt enemmän maastakäsin. Noh ainakin se luottamus kehittyy, ja ehkä uskallan päästää jonkun kavereista tamman selkään, kun olen ise seurailemassa tilannetta. Kumminkin lisää siis pohdittavaa tulee ja toinen juttu olen jo nyt pahasti jäljessä lukiosta. Viikko hurahti niin, että meni. Toinen viikko olisi edessä ja tuskin pääsen vasta korkeintaan loppu viikosta sitten sinne lukioon, jos pääsen. Joten pitää katsoa miten pahasti oikeasti olen jälessä, läksyjä yritän kovasti raapustaa mutta, kun en ymmärrä niin en. 

Mutta tästähän piti tulla my day postaus jota kaipailitte eikä tämmöinen kuulumisien lässyttely postaus. Ajattelin kumminkin infoa vähän teitäkin mitä olisi tiedossa ja mikä vaikuttaa sitten blogiin ja sen tekstejä. Tekstejä kyllä tulee, jos vain saan kuvia. Minä, kun innostun vasta kirjoittelemaan kunnolla kun saan kuvia lisäillä tekstin joukkoon. En tiedä miten te tykkäätte, enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä vai juuri toisinpäin? Jokaisella kumminkin on oma makunsa. Nyt sitten myday postaukseen, tein tämän maanantaina. En kyllä kehuisi hirveästi, sillä ei minulla oikein ollut aikaa kuvailla maanantaina mitään. Ja ihmeitä tapahtunutkaan koulussa joten teen myöhemmin paremman, jos vaikkapa olisi joku muu kuin perus tavallinen koulupäivä (oikeastaan viimeine päivä amiskalla ensimmäisestä jaksosta).

Näin se aamu lähti käyntiin, kello oli vähän vajaa 07.00 ja koulu alkoi 08.00. Tietenkin tuohon on laskettua aika, jonka tarviin kävelemiseen koululle. Hups, tais joku neiti taas nukkua pidempään, kun piti ;) Munhan piti herätä jo oikeasti puoli seitsemän aikaan, mutta uni vei voiton. Olisikohan pitänyt mennä sunnuntai-iltana aikaisemmin nukkumaan sitä olisin saanut miettiä varmasti sillon. 

Sängystä ylös päästyäni kävin pesemässä kasvoni ja samalla hampaani. Yllättävän vaikea on muuten näitä kuvia yksikseen ottaa edes myday'tä varten. Varmaankin videona olisi ollut helpompi tehdä, mutta en olisi kyllä millään ehtinyt sellaista enäään tehdä. Aamupeseytymisen jälkeen rupesin meikkaamaan vauhdilla. Olen käyttänyt suhkot neutraalia meikkiä koulussa enkä viitsi rueta käyttämään voiteita, kun iho ei ole niin huonossa kunnossa. Toisekseen atoppisen ihottuman takia on parempi olla kuivattamatta sen enempää ihoa. Vähän puuteria, kulmat piirsin ripset taivutin ja ripsiväriä ripsiin ja eikun vóila valmista tuli ja nopeasti.

Söin aamupalan nopeasti meikkaamisen jälkeen. Jonka jälkeen viskasin koulukirjat laukkuun ja puin päälleni eikun kouluun! Kiirehän minulle tulikin ja sain puoli juoksulla koululle taas kävellä, kuten aina. Kouluun en vain ikinä ole lähtemässä ajoissa. Se on sitten eri asia, jos puhutaan tallille menemisestä niin olen varmasti ylhäällä ihan mihin tahansa aikaan aamulla. Matkalla en ehtinyt siis kuvailemaan, kun oli kiire sinne koululle selviytyä.

Koulussa päivä lähti todella tylsästi käyntiin. Ope tuli päästämään luokkaan siinä kello kahdeksan aikaan ja olipa yllätys, että käytiin jälleen tylsejä lakeja. Kirjoittamista, kirjoittamista.. Noh onneksi ei pitkä ollut tunti, kun ryhmänohjaaja oli järjestänyt meille ihanan rentoumis hetken aisithuoneessa. Siellä saa vaan olla ja nukkua peiton alla. Musiikkia, erilaisia valoja ja rentouttavia kuvia. Niitä katsellessani tuli kyllä kova ulkomaille pääsy kuume. Ai, että miten ihana olisi ratsastaa rantaa pitkin ja maata auringossa palmun alla lämpimässä ottamatta mistään pahempaa tressiä. Voi, kun edes joskus elämä menisi niin kuin haaveilee? Ylempi kuva on aistihuoneen katosta, ihania kuin tähtiä nuo valot vielä kun lopuksi himmenetään ja saa painaa pään tyynyyn ja silmät kiinni. Rentouttavaa se ainakin oli, toivottavasti samankaltaisen jutun järjestäisi ryhmänohjaaja, kun palaamme aivan poikki olleena lukiosta takaisin.

Aistihuoneen jälkeen meillä olikin ruokailu, en kyllä tajunnut sitten kuvaa ottaa. Kumminkin palapaistia perunoiden ja salaatin kera. Sekä tietenkin sämpylää ja ruisleipää oli tarjolla. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta valitettavasti olin tulossa jo tällöin kipeäksi niin ei pahemmin ruokamaistunut minulle. Ruuan jälkeen olisin ryhmänohjaajan kanssa nopea keskutelutuokio jonka jälkeen riensin minulle viimeiselle tunnille. Huippuopettaja yksinkertaisesti, onneksi hän on vielä odottamassa meitä silloinkin kun palaamme lukiosta ammattikoulussa ja varmasti pitää meillekin tunteja. Kirjoitettiin vähän muistiinpanoja, keskusteltiin ja katsottiin videokin. Erilaisilla väreillä on muuten paljon kivempi kirjoitella vihkoon tulee jotenkin eloa tekstiin ja pysyy mielenkiintokin tallessa. 

Koulupäättyi minulla kello 14:00 jonka jälkeen lähdin ripeästi kävelemään labraan ottamaan verikokeita ja siitä sitten terveysasemalle omalla hoitajalle. Labrasta ja omalta hoitajalta pääsin kolmen jälkeen lähtemään mutten enää kävellyt koululle vartin tai puolen tunnin takia olemaan vain menin lepäilemään kotiin. Olo oli edelleen kurja ja söin vain särkylääkettä. 

 Illan vietinkin aika rennosti koneella istuen selaillen blogia sekä tutustuen lukion ensimmäisen jakson lukujärjestykseen. Yhtä aikaa juttelin facebookissa kaverini kanssa, joka sitten ajelikin käymään luonani. Naurettua kyllä taas tuli yhdessä, mutta olin silti jotenkin paljon väsyneempi mitä yleensä. Kaverini lähti siinä vähän ennen puoli seitsemään treeneihin ja jäinkin lepäämään sitten. Olo ei muuttunut yhtään paremmaksi illan mittaan vain pahemmaksi.

 Suklaa ja telkkarista tullut elokuva hieman piristivät iltaani, vaikka muuten olo olikin aivan kurja. Joten kuvaamisestakaan ei oikeasti tullut yhtään mitään. Eihän minulla loppujen lopuksi ollut mitään kuvatavaa, kun olo oli niin kipeä etten jaksanut tehdä yhtään mitään.

 Kävin suihkussa, jonka jälkeen vaihdoin yövaatteet päälle ja hienon tuuberin päähäni kiedoin. Tämän jälkeen lopetinkin kuvauksen lähes samantien, koska oloni ei pahemmin ruennut kohentumaan aikaisemmasta.

Kello oli vasta vähän vajaa puoli kymmenen, kun lopetin valokuvaamisen. Iltapalaksikaan en juuri syönyt mitään. Kurkku oli jo tässä vaiheessa ruennut turpoamaan mukavasti joten syöminenkin hankaloitui tämän jälkeen. Nukkumaan kumminkin menin vasta yhdentoista jälkeen. Tai oikeastaan en mennyt nukkumaan alkoi väsyttämään niin paljon, että nukahdin täysin.

Toivoitte tätä my day'tä, joten toivon nytten kommenttia? Haluatteko tälläisiä vielä? Mitä tykkäsitte tälläisestä postauksesta näiden hevospostauksien joukossa? Lupaan kyllä yrittää kuvata ensi kerralla enemmän, mutta toivottavasti saan ymmärrystä olin kumminkin tulossa todella pahasti kipeäksi (kirjoittaja puhuu täällä, vieläkään parantunut).

0118: Näin meillä miten teillä?

''Oon maannut lattialla miettinyt miten täällä selvitään, 

oon huutanut keuhkot pihalle on tuntunut ettei pysty hengittää,

mutta oon täällä vielä en anna pelon mua koskettaa. Ja nyt oon

siellä missä muhun ei voi koskeakkaan. Mutta oon vielä täällä,

en anna pelon mua koskeakkaan''</3

0117: Vauhti korjaa virheet

Katsokaa, tuota hauskaa tallin seinässä lukevaa kylttiä, onkohan se meitä varten ostettu?:3

Ensiksi muutama ilmoitus asia, ennen kuin palataan postauksen pariin. Maanantaina kuvaan sen teidän toivovamme myday kuvapostauksen, toivoisin siihen sitten kommenttiakin, kun toivoitte sitä. Katsellaan sitten haluatteko, että teen useemmin vai ette. Kumminkin sitten toiseen asiaan, Vilma on nyt saikulla, joten en sitä ratsastele. Katsellaan millon Vilman kuulumisia kirjoittelen teille tarkemmin sitten. Vikkeä liikutan aivan normaalisti. Joten postauksia tamman liikuttamisesta tulee, niin usein kun kykenen kirjoittamaan ja saan kuvaajan mukaan. Valitettavasti ensi viikolla tiistaina alkaa se lukio minulla, joten en tiedä onko minulla aikaa päivitellä blogia. Pyrin kumminkin päivittelemään ja varmaan ensimmäisen viikon jälkeen on sitten rutiini siellä lukiossa selvillä, niin osaan vähän aikatauluttaa päiviä ja varmaan ehdin kirjoitella blogiinkin. Joten kärsivällisyyttä rakkat lukijat. 

Hmm, olikohan minulla muuta kerrottavaa teille? Ajatus katkailee, kun pitää sopia, vaikka mitä tässä samalla. Koulujututkin odottaa tuossa minua, mutta ei ole vielä mielenkiintoa lukea ollenkaan ja tehdä tuota tehtävää eteenpäin. Kiltisti se tuossa vieressä odottaa siihen asti, että saan teille kirjoitettua pitkästä aikaa jotain tekstiä tänne blogiin. Palataan sitten takaisin tähän päivään. Meillä ainakin on tosi kylmä ilma täällä Kuopion tuntumassa joten jouduin aamulla kerrospukeutumaan, että tarkenisin tallilla.

Tallille päästyäni porukoiden tuttujen kyydillä, lähdin samantien hakemaan Viken tarhasta. Ilmat viilenevät ja minäkin mielummin laitan tallin lämmössä ponin valmiiksi. Onneksi tamma käveli portille asti vastaan, niin ei tarvinnut rämpiä siellä mudassa. (tämä ei tarkoita sitä, että olisin joku ihqutallipissis joka ei voi kävellä mudassa vaan sitä, että minulla oli kangaskengät jalassa jotka olisivat menneet märäksi) Syksyn huonoja puolia ovat ehdottomasti kylmyys ja sadekelit joiden takia muta nousee tarhoihin. 
Harjailin Viken puhtaaksi ja samoihi aikoihi kaverikin ilmesty tallille. Pintelit käärin jalkaan ja takasiin tekniikkasuojat. Tarkoitus oli koko ajan lähteä sänkkärille, mutta sen verran muuttui, että sänkkärille kyllä mentiin tosin ilman satulaa. Voi, että toinen vähän innostu. Ellin kanssa naurettiin mahdottomasti Vikelle. Toinen oli aivan täpinöissään, ravailtiin ja käveltiin jonkun verran alkuun. Testattiin missä on kuivempi mennä Viken. 

Lopulta nostettiin laukkoja tammalla. Vikke ampas ensimmäiseen laukkaan niin kovaa kuin kulki viskaten pikku pukinkin. Taisi toinen olla aivan innoissan? Tätä samaa pelleilyä jatkui tamman kanssa laukatessa. Toinen otti spurtteja kiihytellen. Huhhuh, en meinannut edes kyydissä pysyä. Vikestä ainakin näki, että vauhti korjasi virheet mitä mä tein siellä selässä. En muistanutkaan miten kivaa sänkkärillä olikaan tykittää. Aivan mahtavaa kerta kaikkiaan eikä edes kurja ilma saanut sitä minun hymyä pyyhitty pois kasvoiltani. 

''Mami, mä pelastan sut tältä hirveältä pressunpalaselta!''
''Vikke, et oo tosissa äää!! Apua!''

Nostettiin vielä yhdellä tiellä laukka. Voi luoja, kun Vikke oikeasti lähti lapasesta. Sitä ei voi sanoin kuvailla, mutta tamma oikeasti veti niin kovaa kuin ikinä lähtee. Kaiken lisäksi tuli muutama pukki ja hypättiin valkoisen pressun palasen yli joka oli hiekan seassa. Varmaan taisi olla hirmuinen mörkö siellä hiekassa tamman mielestä.. Kaveri ei kerennyt tarkentaa joten kuva on vähän epäselvä siitä tapahtumasta. Mutta se tuskin nytten haittaa ketään, sillä se tilanne oli tosi koominen. Epäilen, että Vikke päätti pelastaa minut ja siksi loikkasi siitä yli. Eikä varmasti osunut yksikään kavio siihen. Onneksi sain tamman takaisin kiinni ja mentiin sitten vielä kentälle loppuraveja sekä käyntejä että muutama temppu tehtiin tamman kanssa. Luottamusta parhaimmillaan oli taas tämä päivä. Ehkäpä nyt jaksan lukiossa sen vajaan viikon, kun Viken kanssa ollaan käyty ottamas ilo irti ja vauhdilla korjattu virheet.

Alta pois!

Mun laukkaratsu<3

Minnekköhän mä katson..

Mun ilme näyttää sille, että mullon hurjan kivaa istua tuolla
Viken pyllynpäällä, mutta joku ei taida olla yhtä innoissaan?

Tadaa, mähän seison!

Rakastan sua<3

0116: Onnistumisia seuraa epäonni

 Niin kuin otsikkokin jo sanoo, onnistumisia seuraa epäonni. Ei mitään vakvaa, mutta Viken knassa ei meinannut sujua ollenkaan yhteistyö sunnuntaina. Tuntui, että tamma oli älyttömän tahmea ja muutenkin hankala ratsastaa joka suhteessa. Yhteistyöstä ei yksinkertaisesti tullut mitään joten veivasimme ympyrällä ravia ja yritin saada tamman edes vähän kuuntelemaan minua. Taipumisista sisällepäin ei ollut tietoakaan, kenttä oli tosi pehmeäksi muuttunut sateen jäliltä, joka hankaloitti ratsastamista jonkun verran. Tuntui, että kenttä oli yhtä tahmea kuin Vikkekin. Tammaa ei paljoa kiinnostanut nostella jalkojaan ylös päin. Aikamme mentyä alkoi poni, että minä turhautua koko hommaan. Kumpikaan ei ymmärtänyt toisen vaatimuksia varmaankin.. Noh näin tällä kertaa, toivottavasti meidän aikaisempi loistava yhteen hiileen puhaltaminen ei nyt vaan katkennut. Ehkä molemmilla oli huonompi päivä, tai sitten niin paljon vaikutti kentän märkä pohja ratsastamiseen.

 Harjoittelimm myös raviympyrän jälkeen pysähdyksyiä suhkot tasajaloin. Ne sujuivat paremmin, kuin ravityöskentely ympyrällä, vaikka ärsyttävästi välillä tamma käänti perseensä vinottain joten emme seisoneet suorassa. Aikamme kumminkin harjoittelimme keskihalkaisiljalla pysähdyksiä, kunnes jatkoimme ravityöskentelyä.

 Suoralla uralla yritin ottaa vähän reippaanpaa lisättyä ravi, joka toimi paremmin kuin ympyrällä meneminen. Tamma alkoi jopa käyttää paremmin takajalkojaan ja alkoi askelkin paremmin irrota siitä märästä kentästä. Kun ravityöskentely alkoi toimia ihan suhkot hyvin vaihdoimme askellajia sitten nopeampaan. Laukkaympyrä sujui paremmin ja Vikke kantoi itsensä paremmin. Kumminkin asettumisista ei ollut tietoakaan, vaika mitä yritin tamman kanssa ja lopulta alkoi minuunkin iskeä jo epätoivo ratsastuksen suhteen. Kumminkin Vikke toimi tänään ihan ok, ei kovinkaan hyvin missään askellajissa muttei huonostikkaan. Tahmeutta oli havattavissa siis. Ehkä ensikerralla humputellaan ilman satulaa tai käydään vähän maastoilemassa tai sänkkärillä tykittelemässä. Sen näkee sitten millä tuulella molemmat ollaan, vai väännetäänkö tätä koulua ja yritetään saada homma toimimaan kokonaisuuteena.

Sitten ilmoitusasiaa, ulkoasuun on tulossa uudistuksia. Saapahan nähdä vaihtuuko väriteema kokonaan vai pysyykö Viken ja minun väri blogissa. Enempää en ulkoasusta paljasta, mutta banneri ainakin tulee olemaan täysin erilainen kuin nykyinen. Pidetään teidät nyt vielä jännityksessä yritän päivitellä sen, kun kerkiän. Koulu vie valtavasti aikaa, meillä on tällä viikolla pitkiä päiviä 8h! Sen päälle, kun pitäisi tehdä yhtä tehtävää josta tulee sitten arvostelu K3-HY, jotenka siihenkin pitäisi panostaa. Jostain syystä minusta kyllä tuntuu, että jos blogiin kirjottaminen tai sen tehtävän tekeminen on vaihtohetoina valihden aina sen ensimmäisen. Kaiken lisäksi pian vaihdamme lukioon, pitäisi ehtiä käydä ostamassa sinnekkin oikeat kirjat. Jotenka ei auta kuin töiden tekeminen oikeasti tuon koulun kanssa. Joten bloggailu voi jäädä enemmän viikonloppu painotteiseksi ja vähän vähemmälle, mutta pyrin kirjoittelemaan suhkot usein ettei ihan hiljaiselolle valahdeta. Toivon kumminkin kärsivällisyyttä teiltä.