015: Here i am

Vikke -12

Tässä on nyt vähän kaikkea tapahtunut, niin ei ole ehtinyt kirjoittaa. Mutta voisin aloittaa sillä, että tosiaankin lauantaina lähdin tallille. Auringo paistoi ja ilma näytti tosi kivalta, onneksi se sellaisena tuntui ainakin meillä pysyvän. Aivan ennen kuin pääsin edes tammaa moikkaamaan, sain naapurin lampaita auttaa saamaan kiinni, kun yksi niistä oli päättänyt karata. Aina minun tuurilllani minä satun tulemaan sellaiseen aikaan, no ei siinä kyllä mitään. Lammas oli yhteistyönhaluinen ja saatiin se nopeasti kiinni. Eikun vaan lähdin jatkamaan matkaani.
Vikke sitten odottikin siellä laitumen toisessa päässä, mutta hetken odottelin siellä portilla niin tamma ravasi kuullessaan, kun kutsuin sitä. Ei tarvinnut enään sinne mutavelliin lähteä kävelemään, koska koko pe-la välinen yö tuli meillä vettä kuin olisi ämpäristä kaatanut niskaan. Lähdin sitten Viken viemään talliin, jossa pääsin taas kuuramaan tammaa. Savipaukkuja sai irrotella otsatukasta, harjasta ja hännästä. Lopulta tamma alkoi kumminkin olla taas kiiltävä. Tarkoitus ei ollut, kun mennä kevyesti ja niin menikin ilman satulaa. Selkään pääsemistä jouduin yrittää kaksi kertaa ja toisella kerralla pääsin, kun ei ollut ketään kaveria mukana auttamassa.


Iso peppu(ko)? <3

Aitaus jossa ratsastin oli todella pehmeä ja huomasin sen saman tien tamman askeleista. Menin tamman kanssa pysähdysharjoituksia, voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä. Alku tuntui kankealta, sillä Vikke varo ratsastusalueemme pohjaa varmaan pehmeyden takia, sillä se oli aika rapasta puuhaa. Lopulta kumminkin alkoi sujua ja Vikke taipui hyvin molempiin suuntiin. Mentiin aika kevyt tunti, sillä laukkaa ei otettu askeltakaan. Lopulta laskeuduin alas sieltä tamman selästä ja käveltiin tallille. Purin Viken ja harjailin vähän. En pessyt, kun Vikkelle ei tullut hikikään - eikä se ollut tarkoituskaan kevyellä tunnilla. Vein sitten Viken tarhalle ja muutama porkkanan pala taisi tammalle tulla annettua siinä samalla. Jäin hetkeksi katsomaan tamman laiduntamista, mutta sitten piti jos lähteä pois kun taivas näytti uhkaavasti tummalta ja minun piti rueta pesemään Viken varusteita.

Pesin sitten Viken satulahuovat mäntysaippualla aivan puhtaaksi. Kyllä tamman vaaleanpunainen satulahuopa taas näytti hienolta ja uudelta pestyäni sen. Niin kyllä muutkin, joista en erityisemmin innostu ehkä niiden värien takia. Mutta kyllä niitäkin käyttää. Harjatkin pesin, ja suojia tuli pestyä vähän kaikkea mahdollista. Varusteet jotka pesin annoin aluksi kuivua pihalla, mutta vein sitten lopuksi talliin sisälle kuivumaan.

Pinkkitiimi ;)

Tästä tuntuu olevan tulossa hurjan pitkä postaus, mutta hatun nosto jo tässä vaiheessa heille, jotka ovat jaksaneet lukea. Tilasin tuossa Vikelle Hööksiltä vähän kaikkea ja tänään kävin hakemassa sitten postista. Uudet suitset, helosaani ja piuhat (apuohjat) tilasin tammalle. Laittelen niistä, vaikka sitten myöhemmin, koska en ole kerinnyt kuvata noita tämän illan aikana, kun juuri tulin kotiin. Kuvia meidän ravikäynti tunnista ei ole, sillä kuvaajamme ei ole pitkään aikaan mukanamme nytten tallilla. Mutta ei se meidän menoa kumminkaan estä. Ensi kesän reissujakin on tullut jo suunniteltua, vaikka edes tätä kesää ei ole vielä eletty. Kuvat eivät ole sitten tällä kertaa tältä reissulta, mutta en halunnut jättää tätä konaan tekstiksi, vaikka tekstipainotteiseksi tämä jääkin.

~ Vikke ja Tiitu