030: Hevostäyteinen päivä & muuta

Tallille päästyäni Vikke olikin ulkosalla kavereidensa kanssa. Lähdin sitten hakemaan Vikkeä, vaikka valokuvaajamme ei vielä ollut edes ehtinyt tulla tallille. Harjailin Vikkeä kaikessa rauhassa, mutta valokuvaajastamme ei vieläkään kuulunut. Laitoin sitten viestiäkin menemään ja rupesin varustamaan Vikkeä. Tarkoitus oli tänään taas vähän hypätä tosin satulan kanssa. Ehdin varustaa Viken, kun ystäväni saapuikin tallille sitten niin kuin oli luvannut tulla kuvaamaan ja puomeja nostelemaan esteillä, kun pudotuksiakin varmasti tulee aina välilä. Olisihan se työlästä yksin hypätä esteitä ja aina laskeutua alas selästä puomeja nostelemaan ylös ja takaisin selkään - vai mitä mieltä te olette?

Lähdettiin sitten esteitä hyppäämään. Alkukäyntejen aikana tamma tuntui erittäin energia pakkaukselta enkä oikein tiennyt miten päin olisi selässä ollut, että tamma olisi pysynyt edes vähän kuulolla eikä olisi juossut ns. altapois koko ajan. Mentiin aika pitkätkin alkukäynnit, kunnes ruettiin vähän ravailemaan. Vikke ei tosiaankaan tuntunut vieläkään rauhallisemmalta ja mielessäni jo tuolloin kävi, että mitenköhän tässä hyppäämisessä nytten sitten käy, kun tamma ei ole yhteistyöhaluinen. Nostettiin laukkojakin ja energian takia niitä pukkejakin tuntui tulevan, mutten niinkään välittänyt niistä vain jatkoin pitkää laukkaa tamman kanssa. Lopulta ruettiin tulemaan ravissa ristikolle, alku tuntui ihan hyvältä esteillä, mutta Vikke taas päätti ettei hän halua kuunnella ratsastajaa selässä, ja taas tuntui että jään vain roikkumaan sinne ohjan päähän.

Olin ottanut piuhat mukaan aivan sitä varten, jos tamma sattuisi olemaan tuommoinen energiapaukkaus. Kaverini auttoi laittamaan piuhat ja jatkoin niiden avustuksella ratsastusta jonkin aikaa, että sain Viken kuuntelemaan ja lopettamaan sen altajuoksemisen. Ei mennyt kauaa, kun otin vähän välikäyntiä ja kaverini korentin ristikon sillä välin pystyksi n.50-55cm korkea. Otettiin sitten piuhat pois ja ruettiin takaisin työskentelemään esteille. Tultiin pystylle laukassa, mutta Vikke päättikin ettei yli mennä, mutten antanut tamman kiertää estettä joten mentiin sitten kumminkin yli esteen tosin aivan laidasta. Seuraavalla kerralla meni jo paremmin ja tamma hyppäsi kunnolla, tosin takajalat veti puomin alas ja tuli pudotus. Vikke ei tuntunut olevan tänään parhaimillansa, sillä yleensä tamma osaa nostaa jalkojansa tosi korkealle.

En antanut sen kumminkaan masentaa minua, ettei alku lähtenyt hyvin käytiin. Tulin uudelleen ja uudelleen esteille kieltoja ja ylityksiä. Välillä otettiin taas vähän ravia ja välikäyntiä välissä. Pystylle tullessani Vikke nostikin nopeamman laukan kuin aikaisemmin, tuli aivan samanlainen fiilis, kun isot puoliveritset tykittää aina kauhean kovaa kiitolaukkaa ne välit esteillä ennen kuin ratsastajat ottaa kiinni ajan voittamisen takia. Hiljensin  vauhtia sitten ennen estettä ja hypättiin tyylillä ylitse. Ilman pudotuksia tai edes, että tamma yritti kieltää. Olin todella ylpeä tammasta. Onnistuminen toi hyvää fiilistä todellakin ja tultiin uusiksi. Mutta sitten menikin huonommin tuli kielto esteellä, tosin ei pysähdys vain tamma kierti esteen. En kumminkaan nytten antanut itseni luovuttaa vaan tuli vielä pari kertaa pystylle ja mentiin taas tyylillä yli ja kunnon ilmavaralla.

Joskus esteet ylittyy tälläkin tavalla..

Loppujen lopuksi, kun rupesin ottaa loppuraveja ja käyntejä olin ylpeä tammasta. Hienostihan se ihan meni, toinen oli aivan hikinen ja varmaan loppussa kiellot lisääntyi siksi, että tamma alkoi väsyä. Kunto kumminkin nousee, mutta ei voi sitä sanoa ettei ratsastajallakaan olisi kuuma ollut. Tallille lähdettiin takaisin sitten. Purettiin kaverin kanssa yhdessä Vikke ja loimitin tamman, kun toinen oli ihan hiestämärkä. Tamma menikin takaisin ulos, mutta tarhakaveri Veera lähtikin talliin.

Kyllä me hienostikkin osattiin mennä

Liinattiin kaverin kanssa ja irtojuoksutettiin Veeraa, Viken liikutuksen jälkeen. Veera taas yritti olla ihmisen pomo, mutta siihen olen jo oppinut. Onneksi tuo pippurinen tamma sentään kunnioittaa raippaa, jos ei ihmistä niinkään. Mutten kumminkaan kirjoita liinauksesta sen enempään, koska postauksesta tulisi muuten aika pitkää eikä ole kuviakaan liinauksesta. Tallilta lähdettyä oikaistiin kaverin kanssa pellon kautta heidän tiellensä ja mentiin kaverimme luokse kuvaamaan heidän koirapentunsa.

~ Vikke ja Tiitu + Veera