066: Turhautumisen tunnetta ja epäonnistumisia

Otsikko kertoo jälleen kerran enemmän kuin tuhat sanaa. Juuri tuollaiselta minusta tällä hetkellä nimittäin tuntuu. Menin koulusta suoraan tallille kaverin kanssa. Ensiksi suunnattiin pellolle rakentemaan viiden esteen rata, joka muuttuikin 4 esteeseen loppujen lopuksi. Lopulta kumminkaan en mennyt rataa, mutta palataan itse asiaan. Radan rakentamisen jälkeen hain Viken ja varustettiin reippaasti se. Sitä ennen olin jo kerennyt ratsastuskamat vaihtaa päälle.

Lähdettiin sitten pellolle ratsastamaan, menin aikas reippaat alkukäynnit tammalla ja ruettiin ravissa työskentelemään. Loppujen lopuksi nostin laukkoja ja ruettiin tulemaan sarjaa. Pysty ja pysty joiden välissä oli 7 askeleen laukka mahdollisuus. Tämä ei meinannut rueta millään sujumaan, sillä tamma oli aivan tulta ja tappuraa. Vikke oli niin innoissaan, etten saanut pidettyä tammaa oikeasti käsissä. Joten eihän Vikke sen kaiken hössötyksensä keskellä tajunnut laukka-askelta lyhentää joten tuli niitä tiputuksia. Jonkun aikaa treenattiin sarjaa, kunnes sarja rupesi sujumaan kun isonnettiin laukka-askel väliä. Ei nimittäin laukanlyhennykset niin kuuman ponin kanssa oikeasti ruenneet sujumaan ennen kuin vähän isonnettiin väliä. Sarjan jälkeen suuntasin pyöreässä kaaressa yksittäiselle pystylle jonka jälkeen jatkoin laukkaa jonkun matkaa. Tiputuksia jonkun verran tuli, koska itse hölmöilin kyydissä enkä antanut puhtaita teitä. Mutta, kun itse rupesin tekemään puhtaita teitä Vikelle, niin tamma ei vain viitsinyt nostaa jalkojaan.

Epäonnistumisien kuvakooste.

Kokeiltiin myös. ns. vesiestettä, jolle tuli aika paljon kieltoja. Ei meinannut rueta millään sujumaan tänään nuo esteet. Tiputuksia tuli, kuski oli huolimaton välillä, mutta kun korjasi itsensä niin hevonen oli huolimaton. Liikaa energiaa suomeksi ja lyhyeksi sanottuna. Kaikinta hauskintahan tässä on se, että kävin viimeksi sunnuntaina ratsastamassa joten tammalla on ollut vain yksi vapaapäivä. Varmaan pitää kauraa taas vähentää ruokatottumuksesta toiselta. Taitaa nimittäin tuo kaura olla syy tähän tamman energisyyteen.

Kun oltiin ratsastettu se reilu tunti, lähdettiin takaisin tallille tietenkin loppuverryttelyn kera. Kaveri siivosi esteet pois, ja purettiin porukassa Vikke. Elli sitten lähti viemään tamman tarhaan, kun jäin kuuraamaan suojia ja laittamaan kaikki muutkin kuntoon niin päästäisin lähtee. Äiti nimittäin tuli hakemaan tallilta aikalailla juuri silloin kun oltiin saatu kaikki tehtyä. Nyt mulla ei taida olla muuta kuin HYVÄÄ VAPPUA! KLARA VAPPEN!

~ Vikke ja Tiitu