Lehdossa kasvaneet: 0166: Heppojen kuulumisia ja miestiskelyä

Ei niin pahaa liioittelua enään! Edistystä!

Postailu heppojen kuulumisista on taas vähän jäänyt. Kumminkin tulin juuri ennen hiihtoloman alkua kipeäksi, joten ei ole kovinkaan paljon ollut intoa kirjoitella tekstejä blogiin kun silmiäkin särkee. Tallilla olen siitä huolimatta käynyt, vaikka olo on aivan hirveä ja kelitkään eivät ole olleet parhaimmat ratsastuksessa. Tähän postaukseen olen kerännyt vähän monen päivän ratsasteluita teille kasaan. Aloitetaan kumminkin Vilmasta. Tamman kanssa ollaan hypättyä tässä hieman. Pieniä noin 50cm korkeita pystyjä ja treenattu vain paikkojen hakua ja vähän laukkaa. Kieltoja ei ole tullut pienemmille, kun este on ollut ihan normaeste eikä peloke. Tamma on toiminut ihan mukavasti myös sileän puolelle ja yhteinen sävel sekä tahti on löytynyt. Vimmaa kävi myös kokeilemassa ystäväni Jenni, joka kanssa tykästyin tamman reippauteen. Laukka on tasaista ja tahdikasta, siinäkän ei ole mitään moitittavaa. Ainoa mistä saatiin huomautuksia oli, että satulan alle olisi hyvä saada lampaankarvaromaani. Semmoinen onkin nyt sieltä Saksasta meillä tilauksella, sitä kuumeisesti odottelen malttamattomana.

Onneksi kerkesimme treenata esteitä jonkun verran tamman kanssa, koska meillä ainakin näiden mukavien... kelien takia on kenttä ensiksi sulannut ja sitten mennyt jäähän. Joten yhdellä luistinradalla ei siis pahemmin hypellä enään esteitä. Tiet ovat samassa kunnossa sekä tallipiha, joten ainoa missä on hyvä pohja maneesittomalla tallilla mennä niin pelloilla. Ollaan sitten pelloilla tuuppailtu ja purettu energioita tamman kanssa. Vilma onkin kovasti tykännyt välillä päästelemään kovempaan. Ja ratsastaja on tykästynyt sitä enemmän Vilmaan mitä enemmän on sillä ratsastanut. Ei voisi olla parempaa tammaa. Luonteeltaan niin tasainen ja mutta silti joitain tammamaisia piirteitä herkkyyttä löytyy. Jotain yhteistä, musta tuntuu et tästä tulee vielä jotain tämän tamman kanssa. Kisoihin olisi tarkoitus lähteä tässä niin este kuin koulupuolellakin, jos ~~molempien~~ kuskin pää kestää niitä paineita. Estetekniikka meillä molemmilla on parantunut huimasti, minä osaan katsoa paremmin paikkoja ja esteet sujuvat ongelmitta. Osaan ratsastaa ja myödätä katse ja jalat pysyvät kanssa kohillaan. Pian kun kenttä antaa siihen mahdollisuuden rupeamman treenaamaan vähän isompia samalla jankkaamisella. Molemmille tuntumaa paikkoja ja ratoja. Palaset loksahtavat pikku hiljaa paikoilleen.

Vikellä ratsastelun olen nyt ottanut aivan tosissani. Sain Jenniltä kannukset lainaan. Iso kiitos hänelle siitä! Omat on pitänyt jo kauan hankkia, mutta jostain syystä aina unohdanne hevosliikkeissä käydessäni ostaa. Vikellä ratsastaessa huomaan selvästi eron Vilmaan. Jotenkin kuin olisin unohtanut miten vuonohevosta ratsastetaan. Myös omat virheeni korostuvat Viken kanssa sileällä työskentelyssä. Tamma meinaa välillä purra nivel-kuolaimeen kiinni, joten harkitsen jos vaihdettaisiin hetkeksi johonkin toiseen. Jospa se auttais tähän ongelmaan. Seuraava ongelma meillä on minun ulkoavut. Tai erityisesti ulko-ohja, tästä kuvasta näkee selvästi kuin löysälle se on. Aivan kuin en osaisi ratsastaa ulko-ohjan kanssa. Kolmas ongelma meillä on Viken taipuminen. Tamma pitäisi saada ratsastettu kunnolla läpi myös ilman piuhoja tai mitään apuvälineitä, muttei se vain onnistu. Kentän vielä ollessa hyvässä kunnossa olinkin Jennin pitämällä tunnilla. Jenni mainihti minun suurimmasta ja oikeastaan ainoasta kunnon ongelma kohdasta elikkä käsistä. Päästän ulko-ohjankarkuun herkästi Vikellä ja käteni painuvat kasaan. Tähän on siis kiinnitettävä nyt enemmän huomiota ratsastaessa. Ettei pääse vielä tämä tapa niin kovasti pinttymään päähäni, ettei siitä päästä eroon. Maltti on valttia, niin kuin moni sanookin myös ratsastusmaailmassa. Kumminkin olen sellainen luonne joka ei aina jaksa. Välillä tulee itkunpurkauksia, kun mikään ei tunnu onnistuvan ja sitten onnistumisen hetkiä.

Jennin pitämällä tunnilla menimmekin ilman jalustimisia varmaan kolmas osan tunnista. Se oli yhtä kidutusta minulle, koska en osaa istua Viken harjoitusravissa mitenkään päin. Aluksi menimme vain isolla ympyrällä jonka sisään tein pienempiä ympyröitä parissa kohdassa yrittäen hakia Vikke taipumaan muutenkin kuin juoksemaan suorana vaan ympyrällä. Tämä oli todella turhauttavaa alussa, koska tamma ei toiminut ei sitten ollenkaan tässä tehtävässä. Pikku hiljaa saatiin homma toimimaan paremmin ja hienojakin pätkiä saatiin aikaan. Kun homma alkoi toimimaan edes jotenkin toiseen suuntaan ympyrällä vaihdoimme tehtävää, että menin harjoitusravissa todella lyhyillä välillä olevia ravipuomeja, jotta tamma nostaisi jalkojaan kunnolla. Sen jälkeen mentiin taas iso pääty-ympyrä jonka sisään pienempi ympyrä niin monta kertaa, kunnes tamma tuli paremmin läpi avuille. Rupesin myös tekemään pääty-ympyrää toisessa päädyssä ennen puomeja ja voltteja sisään.
Vikke ei ollut ollenkaan aluksi yhteistyöhaluinen. Olisi tehnyt mieli vain luovuttaa ja unohtaa koko ratsastus Vikellä. Kumminkin kun homma alkoi pelaamaan vaihdoimme takaisin pääty-ympyrä tehtävään tamman vaikeampaan suuntaan. Tuntui etten saa apuja kunnolla läpi. Josta myös heijastui se, että ulko-ohja karkaa minulta herkästi kädessä, kun en muista pitää nyrkkiäni pystyssä. Kumminkin ravitehtävien jälkeen sain vihdoin ja viimein jalustimet jalkaan ah, mikä helpotus minulle, kun pääsin pois siitä karmeasta satulasta keventämään. Ravitehtävien jälkeen tultiin laukkapuomeja tamman kanssa. Jouduin laskemaan ääneen 1,2,3 jotta homma toimisi ja hiljentämään laukkaa reilusti. Ekoilla laukoilla tamma otti turhan kovan laukan eteen joten puomit kolisivat, vaikka menimme vain maapuomeja jalkoihin. Seuraavalla kerran tultiin jo paremmin puomeja. Loppuun vielä tein verkkoja tamman kanssa ravissa sekä käynnissä.

Onneksi en luovuttanut, koska tunnin jälkeen tuntui, että sain oikeasti avut läpi tammalla ilman mitään kummenpia apuvälineitä. Tosin olihan minulla kannukset käytetty, mutta nekin sitä varten, että tamma on välillä turhan hidas reagoimaan pohkeeseen ja tavallaan on koko ajan pohkeen takana tekemässä töitä. Paljon kenttä työskentelyä ja sileällä menoa sekä puomeja, nyt vain sain ohjeeksi mennä Viken kanssa. Toivottavasti kenttä tulisi pian sellaiseen kuntoon, että siinä pystyisi edes jotenkin päin menemään. Haluaisin oikeasti treenata paljon sileällä menoa, mutta se on ollut hitusen vaikeaa nytten kentän surkean kunnon takia. Kumminkin olen pyrkinyt pelloillakin ratsastamaan vain ympyröitä joiden sisään lisää ympyröitä sekä liinailemaan. Jotta saisin tamman edes jollain tavalla hallintaan. Keskiviikkona olisi suunnitelmissa liinata Vikke liinanpäässä piuhojen kanssa. Epäilemättä tekisi tammalle ihan hyvää.