sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

0176: Pohkeenväistötreeniä

Aamusta meninkin tallille ratsastamaan Vilmaa kiireen vilkkaa. Varustin tamman kuntoon ja eikun menoksi kohti kenttää. Tamma oli todella pöhelöllä päällä jo heti alussa, joten päätin työstää kunnolla nytten sileällä meidän menoa. Menimme aluksi käynnissä ja yritin saada Vilmaa rennoksi ja kuuliaiseksi isolla pääty-ympyrällä jonka sisään tein voltteja. Kumminkin tuntui, että tamma keskittyi kaikkeen muuhun kuin rentona menemiseen. Lopulta sainkin tamman kivana menemään joten siirryimme ravityöskentelyyn. 
Ravissa homma toimi heti alkuun jo paremmin kuin käynnissä. Vilma porskutteli menemään reippaana ja pyöreänä ravissa heti alussa jo eikä minulle jäänyt kuin oman istunnan korjaaminen vastuulle. Menimme pääty-ympyrällä molempiin suuntiin käyntiä sekä ravia. Vilma alkoi toimia mukavasti ravissa, joten nostettiin pääty-ympyrällä laukkoja käynnistä. Tässä ei ollut mitään ongelmaa niin pitkään, kunnes tiputin laukan pois ja tarkoitus olisi ollut ravata ja sitten kävellä. Tamma olikin erimieltä ja oli itse nostamassa laukkaa vähän väliä, joten jouduin ottamaan välillä kunnolla kiinni ja palasimme laukkan jälkeen taas lähtöruutuun. Rento hevonen oli hävinnyt käynti- ja ravityöskentelyssä kokonaan laukan mukana.
Jouduin tekemään pitkään töitä, jotta sain tamman kuuntelemaan paremmin minua käynnissä sekä ravissa. Lopulta päätinkin toiseen suuntaan nostaa laukat vain rennonravin kautta nostoina josta muutaman laukka-askeleen jälkeen tiputus takaisin raviin. Tamma meinasi jälleen rueta höseltämään mutten antanut periksi. Kun saatiin yhteisymmärrykseen tamman kanssa askellajit tulin kentän keskihalkasijaa pitkin suorassa väistäen aina joko oikealle tai vasemmalle. Vilma ei aluksi ollut yhteistyöhaluinen minun kanssani ja vänkesi vastaan itseään banaaniksi. Pohkeet eivät menneet läpi, eikä avut vaikka selkeät ne oli. Vilma kumminkin osaa pohkeenväistöt puhtaasti, joten taistelin tamman kanssa, jota ei voinut vähempää kiinnostaa kuunnella apujani. Kivempi olisi ollut juosta pääpystyssä vauhdilla vain tehtävästä ohi. Periksi en kumminkaan antanut ja lopputulos oli se, että Vilma kerran loikkasi kahdelle jalalle seisomaan. Tämän jälkeen kumminkin homma sujui paremmin ja tultiin sekä oikeaan että vasempaan puhtaasti väistöt, eikä Vilmakaan enään kiukutellut. Tamma taisi tajuta, etten tule antamaan periksi, vaikka kuinka paljon höseltäisi. Tällä kertaa se tosiaankin kannatti, loppuun mentiin pitkin ohjin loppukäyntejä vain kenttää ympäri. 
Tyttö sä oot tähti<3
Rodeoponini! Toista vähän kiukututti!
Kyllä neidille hiki tuli sileällätyöskentelyn jälkeen. Purin tamman vauhdilla, jonka jälkeen jalkojen pesulle. Kenttä on ihanaa kuravelliä, joten joka ikisen ratsastuksen jälkeen pitää jalat sekä suojat pestä mudan peitosta. Heitin ohuen fleece-loimen niskaan ja puhdistelin vielä tamman haavan jalasta. Eihän tuota enään oikeastaan haavaksi voi edes puhua, kun selvästi oli jo umpeutunut. Vilma pääsi nauttimaan tarhaan päiväheinistään. Kun minä siirryin puolestaan kameran toiselle puolen ja kuvailin, kun kaverini liinaili poniansa. Tämän jälkeen ehdinkin vielä rasvata Vilman satulan sekä suitset kiiltäviksi, ennen kuin äiti tulikin hakemaan minut tallilta.

2 kommenttia:

  1. Sinut on haastettu! Lisätiedot blogistani: http://dontwalkawayn.blogspot.fi/2014/03/haaste-233-tiuku-zidonia.html

    VastaaPoista