Pitkästä aikaa selässä jälleen

Vilma saikin viettää sairaslomaansa rauhassa, muttei patti ole mihinkään suuntaan oikein muuttunut tosin sen verran, että se on nytten kovettunut eikä ole satulavyön tiellä joten satulallakin pääsee menemään. Valmennuksen jouduin perumaan meidän osaltamme, kun Vilma näytti merkkejä ettei ihmeitä päästä treenaamaan ehkä ihan hyvä niin, nimittäin päästessäni satulaan oli tammalla energiaa ja ratsastajalla vaikeuksia. Neiti herkkä sielu olisi halunnut painaa joko a. kovaa tai b. olla niin kankea, joka suuntaan kuin mahdollista. Vaihtoehdot olivat siis todella vähissä tamman kanssa. Aloitin työskentelemisen kumminkin ympyrällä taivuttaen nenää sisällepäin. Hevonen oli tarkoitus saada ohjan ja pohkeen väliin sekää mahdollisimman rennoksi. Alkuun tämä otti vähän vaikeuksia molemmilta. Tuntui viikon tauon jälkeen etten osannut enään yhtään ratsastaa. Kumminkin pienen työstämisen jälkeen hevonen alkoi taipua sekä rentoutua niskasta joten menokin tuntui siedettävälle.

Pikku hiljaa siirryin kevyeeseen raviin, josta tulin kumminkin siihen tulokseen, että tänään istutaan satulassa syvällä penkissä ja opetellaan. Ravissa meno oli jotain kauheaa kaahottamista ja pää taivaissa juoksemista ainakin siltä se selkään tuntui. Hevonen oli suuton sekä pohkeen edessä. Jouduin ottamaan paljon siirtymisiä käyntiin, koska tamma ei yksinkertaisesti malttanut kuunnella yhtään minua. Hetki hetkeltä Vilmankin parantui. Työskentelynhän aloitin vaikeampaan suuntaan. Turhautumisen jälkeen kaikki palkittiin, nimittäin vaihdoimme suuntaa helpompaan. Helpompi suunta oli myös kankean alkuinen ja homma tuntui karkaavan käsistä. Ryhdistäydyin kumminkin ja ratsastin oikeasti Vilmaa ohjan ja pohkeen väliin niskasta rennoksi ja turvasta taipumaan sisällepäin ympyrällä.

ihan kuin poni!

valuu ehkä hitusen liian alas..

Kun sain Vilman taipumaan tuli oikea ahaa elämys, viimein sain sen onnistumaan. Työskentelinkin pääasiassa käynnissä paljon sekä ravissa. Laukan jätin kokonaaan pois. Selässä myös kävi kaverini Elli, joka ratsasti Vilmalla sitten ravissa sekä käynnissä minun varustaessani Vikkeä. Vikke pääsi nimittäin toimimaan talutusratsastuksen virassa kun kaverini halusi ensimmäistä kertaa elämässään kokeilla ratsastusta. Hyvinhän noilla meni ja Vikkekin joutui jopa ravailemaan. Viken ratsastuksen jälkeen vielä Vimarin omistaja pyyti minua ratsastamaan Vimarilla joten eikun tammalle varusteet niskaan ja töihin. Vähän meinasi väsyttää, kun kotiin pääsin. Kotona vaihdoin vain vaatteet ja lähdettiin sitten tienpäälle matkaan joten ei pahemmin kerennyt illastakaan levätä. Seuraavanahan aamuna väsymys otti omansa, kun nukuin lähemmäs 12 asti.

Vimmaa