Itsenäisyyspäivä - joulukalenterin luukku 6

Rakas Suomenhevosemme saa tätä postausta koristaa Itsenäisyys päivämme kunniaksi. Suomenhevonenhan on monipuolinen rotu jota on jalostettu neljään eri suuntaan. Ratsu, ravi, työhevos sekä piensuomenhevoseen. Meidän talliltamme löytyy niin ravi suuntaan jalostettu, kuin ratsu sekä työhevoseenkin. Kyllä meidän tallissa on suomenhevos valta tällä hetkellä.

Rotu luokitellaan kylmäveriksi ja nimensähän se on saanut tottakai meillä täällä Suomessa. Se on ensimmäinen suomalainen hevosrotu, joka on täällä meillä jalostettu. Nämä urheat hevoset ovat seiseet veteraaniemme rinnalla puolustamassa Suomea sotien aikana kuin myös vetäneet reessä haavottuneita. Ei tulisi montaa yhtä kylmäpäistä rotua itselleni mieleen, joka kestäisi kaiken tämän ihmisenrinnalla. Ensimmäiset asiakas kirjat ovat Suomenhevosista olleet jo 1300 luvulla miettikäähän miten pitkä aika tästä on. Elämme kumminkin jo 2000 lukua, väliin mahtuu huimat 700 vuotta ja tietysti nämä 14 siihen päälle. Suomenhevosen historia on todella pitkä ja mielenkiintoinen. Miten yksi hevonen voi pärjästä Suomenhevosten mestaruus kisoissa samaan aikaa, kun juoksee ravikuninkuuksia. Moni rotu ei tähän pystyisi mutta meidän rakas suomehevosemme siihen pystyy.

Suomenhevonen ei olisi ensimmäiseksi ollut varmaan minunkaan ykkösrotu. Osasin kuvitella vain ne juoksemassa raviradoilla lämminveristen lailla päät korkealla vauhdilla tai toisena vaihtoehtona todella jykevinä tankkeina pikkutyttöjen alla ratsastuskouluissa potkittavina malleina. Kunnes Vimma tamma muutti tallillemme. Toinen suomenhevonen tallillamme mutta ehdottomasti minun sydämmessäni ensimmäinen oli Vilma. Tamma näytti miten tämä eläin osaa olla siro ja nopea sekä todella ketterä ja omistaa ponimaisia luonteen piirteitä. Olisinko uskonut, että ensimmäisellä kerralla Vilman ja minun välit olisivat syttyneet. Ehei, ei todellakaan. Suorastaan vihasin tätä hevosta se oli niin reipas verrattuna kylmänrauhalliseen vuonohevos tammaan. Pienen tunnustelemisen jälkeen yhteistyö alkoikin sujua aivan toisella tavalla, kun olin odottanut. Pian kävimme ensimmäisessä kouluvalmennuksessa. Vimma vei ratsastjaa 6-0 valmentajan silmien edessä ja ei antanut mitään ilmaiseksi ei lähellekkään sitä. Pian siitä kävimme jo estekisoissa josta saimme hylätyt molemmilta radoilta. Hevonen leikki todella paljon ja kokeili minua. Itku oli lähellä, kun ei homma vain toiminut kisoissa ollenkaan samalla tavalla kuin kotona. Korkeuskin oli niin pieni, ettei siitä voinut jäädä hylsyjen saaminen kiinni. Ehkä kuski oli vain liian hermona ja se vaikutti tähän herkkään tammaan ken tietää.

Jatkoimme valmentautumista sekä koulu- että estepuolellakin. Pian homma alkoi sujua entistä paremmin ja kävimme toisissa estekisoista. Siellä sujui jo kaikki paljon paremmin. Otettiin ruusuke ekasta luokasta ykkössijalta ja toisesta kakkossija. Ei voinut sen paremmin sujua toisiksi kisoiksi kisat. Kuski pysyi rauhallisena ja hevonenkin käyttäytyi. Kisojen hyväntuloksen jälkeen vain jatkettiin treenaamista tunneilla kuin valmennuksissa ja itsenäisesti. En oisi ikinä uskonut ekalla ratsastus kerralla varmasti vielä sitä, että näin minä valmennun ja kisaan suomenhevosella. Rodulla jota en osannut arvostaa ennen kuin tapasin sellaisen, joka vei sydämmeni kokonaan. Ennakkoluulot hävisivät kyseistä rotua kohtaan nopeasti. Vimma on osottanut kisapaikoilla sitä maalaisjärkeä mikä lähes jokaisella tuntemallani suomenhevosella on. Se rauhallisuus mutta myös into tehdä töitä omalla moottorillaan on mahtavaa. 

Haluan kiittää kaikkia valmentajiani, ratsastuksenopettajaani, suomenhevosia sekä sotiemme veteraanie itsenäisyys päivän kunniaksi. Rauhallista itsenäisyys päivää kaikille! Minä ja Vilma treenaamme ainakin tänään ja ehkä vähän herkutellaan itsenäisyyspäivän kunniaksi.