Linjuri - 1 joulukalenterinluukku

Ensimmäinen päivä joulukuuta on siis aika avata ensimmäinen luukku joulukalenterista. Suklaatahan siellä tuli heti ensimmäisestä luukusta mutta myös blogiin avautui juuri ensimmäinen luukku. Yllätyksenä ja ehkä hieman matti myöhäisenä päätin kumminkin toteuttaa joulukalenterin bloginkin puolelle ensimmäistä kertaa ikinä! Ideoita ja ehdotuksia otetaan vastaan siis, koska osa luukuista on vielä tyhjänä ilman ideoita. Mitä te haluaisitte nähdä nytten siis tänä extra kuukautena?

Mutta ensimmäisen luukun teille pääseekin esittäytymään aivan vieras ja uusi hevosruuna, joka muutti meille parisen viikkoa sitten tallille. Linjuri niminen suomenhevos ruuna. Säkäkorkeutta tällä isolla herralla on 154cm eli vähän korkeampi kuin Vilma, mutta täysin erilainen rakenteeltaan. Linjuri on jo 18 vuotias, joten se viettää osa-aika eläkettä. Ei mennä niin rankasti ja treenata mutta niin, että kumminkin kunnossa pysyy ja lihakset säilyvät sekä yleiskunto hyvänä ruunalla. Ruuna on osottanut käytökseltään todella ihmisrakkaaksi. Tarhassa mm. aina juoksee portille vastaan ja odottaa huomiota ohikulkijoilta hörinän kera useinmiten. Mutta tämä ihmisrakas ruuna on ehdottomasti ennen kaikkea niin perso ruualle, ettei ole montaa toista. Jos heiniä on vähääkin karsinan pohjalla, kyllä tämä ruuna on ne sieltä kohta imuroinut pois. 
Ruunalla on myös ilmennyt parin viikon aikana ehdottomasti uusia puolia itsestään esiin. Välillä saattaa huudella muiden hevosten perään tarhassa, jos näillä ollaan lähdössä jonnekkin muttei kumminkaan tallissa hermostu yksinään olessaan. Käytävällä seisominen on ruunan mielestä aivan yliarvosettua ja yksinkertaisesti typerää ja mielummin Linjuri nojailisi käytävällä ihmiseen tai seilailee koko ajan edes takas tätä väliä ollessaan molemmilta puolin kiinni. Karsinassa puolestaan ruuna torkkuu aloillaan eikä ole pakko edes kiinnittää mihinkään toista. On se vähän vanhuuden höpertymä musta!

Tämä sosiaalinen hevosruuna on kumminkin kentällä yksi etenan kaltainen olio. Ruuna se osaa madella eteenpäin hidasta tahtia ilman kiireitä. Kumminkin, kun ponipiiskan ottaa käteen niin jostain kumman syystä askelkin pitenee ja reipastuu ruunalla huomattavasti. Liekkö sitten ihan vaan tälläinen psyykkinen juttu ruunalle. Ennen kaikkea ruuna on yllättävän osaavaa. Kahden viikon tutustumisien aikana olen ehtinyt avoja,sulkuja, pohkeenväistöjä jo väännellä ruunan kanssa. Raaka tämä herra ei ole ja on aivan mukavassa iässä. Sopii ennen kaikkea myös vähän aremmallekin ihmisille rauhallisen luonteensa vuoksi.

Linjuri tulee esiintymään blogissa varmasti aina välillä postauksissa, kun sitä ratsastelen jos kuvia saan. Vimma kumminkin pysyy blogin päätähtenä ja postauksien tähtenä pääsääntöisesti. Muut on vain sivutähtinä muttei vähäisempinä silti.