On aika paljastaa - Joulukalenteriluukku 9

Ensimmäistä kertaa uskallan kertoa enemmän itsestäni kuin nimeni sekä asuinpaikkani. Haluan kertoa teille jotain mikä ei ole vielä monenkaan lukijan tiedossa minusta. Minulla siis on lukihäiriö eli lukivaikeus. Tämä saattaa olla joillekin heikkous, kun paljastuu kyseinen vaikeus. Minulle tämä oli vain helpostus. Kaikki alkoi siitä, kun minulle on aina ollut koulussa vaikeampaa äidinkielessä oikeinkirjoitus ja pitkät lukutehtävät sekä kuuntelut. Kukaan opettaja ei kumminkaan lähtenyt tutkimaan tätä, kunnes itse kysyin erityisopettajalta rohkaistuttuani vasta ysiluokan loppupuolella testi mahdollisuutta. 
Teimme testin ja siinä meni pitkä aika. Monen monta lappusta ja lippusta sainkin täytellä kyseisen opettajan luona. Pian testin tulos tuli ja minulla todettiin lukivaikeus. Lukihäiriö ei vaikuta millään tavalla älykkyysosamäärään niin kuin moni saattaa luulla. En häpeä kyseistä vaikeutta, vaikka myönnän, että se vaikeuttaa omalla tavallaan kirjoittamista blogiin. Suurinosa virheistä mitä tulee teksteissä teille on siis täysin vahinkoja joita en itse yksinkertaisesti vain kykene huomaaman.

Lukivaikeus vaikuttaa usein myös muiden blogejen lukemiseen sekä viestejen. Kaverini aina nauravat, kun saatan kirjoittaa vähän hassuja viestejä tai lukea väärin enkä itse sitä tajua. Kumminkin jokainen ystäväni on hyväksynyt sen ja olen pystynyt avoimesti kertomaan tästä heille. Minulle lukivaikeus ei ole este se on vaan hidaste joka on tehty ylitettäväksi. Olen omaksunut sen osaksi minua. Ehkä se on yksi poluista, joka tekee minusta ainutlaatuisemman tytön. En ole vain kuka tahansa muu. Olen bloggaaja, joka silti pystyy bloggaamaan vaikka virheitä varmasti tulee ja paljon. Bloggaan omaksi ilokseni sekä tietysti myös teidän lukijoiden. Bloggaaminen on osana minulle minun elämää samoin kuin perhe, hevoset, koirani, kissani sekä musiikin kuuntelun ja lukuinen moni muu kyseiseltä ''listalta''. Lukivaikeus on tehnyt bloggaamisesta varmasti vaikeampaa minulle mutta samalla se kehittää sekä kasvattaa kärsivällisyyttäni.

joskus saa hullutellakkin!

 Kumminkin, koska olen oppinut olemaan sinut lukivaikeuden kanssa uskallan puhua siitä viimein julkisesti myös täällä blogin puolella. Monelle tämä saattaa olla yllätys ehkä pieni järkytyskin, en osaa sanoa.  Haukkuja en ole onneksi saanut kovinkaan paljoa väärinkirjoituksista keneltäkään varsinkaan anonyymeiltä. Mikä on kannustanut ja rohkaissut minua puhumaan julkisesti bloginkin puolella tästä vaikeudestani.

Olisitko uskonut, että minulla on lukivaikeus? Vai tiesitkö sen jo?