019: ''Sun vieres on lämmin, kun ulkona on kylmä''

Suomen kesät on tosiaankin kylmiä, olisi tehnyt vain mieli jäädä tallin sisään shoppailu reissun jälkeen keskutassa mutta Vikke sai minut väkisinkin ulos. Ja tosiaankin Lord Est:in biisin sanat kuvasi tämän päivän tunnelmaa ''Sun vieres on lämmin, kun ulkona on kylmä'' ,siltä nimittäin tuntui minusta ulkona. Vikke oli ihanan lämmin ja toinen oli kyllä taas niin yli seurallinen. Tarkoituksena oli hypätä Vikellä vähän esteitä neljän tai viiden esteen sarjana, mutta sitten kävikin niin, että lähdin ilmansatulaa maastoilemaan. Selkään pääsystä ei meinannut tulla mitään, vaikka Vikke seisoi nätisti paikoillansa en meinannut päästä hyppäämään sinne. Joten kapusin sitten kiven päältä sinne selkään. Olisi se varmasti ollut näky ihmisistä, sillä jotkut rakennusmiehet ajoivat vastaamme niin nauroivat kun pinkkitiimi oli liikkellä. Itseäni rupesi eniten huvittamaan itse autoilijoiden ilmeet, mutta niitä ei tarvinnut kauaa ihastella vaan lähdin metsätielle ratsastamaan sitä pitkin. Mentiin reilut alkukäynnit, kunnes otin raville. Pellolla sitten reviteltiin ihan kunnolla menemään sitten laukassa.

Vikestä kyllä näki, että toinen nautti tosiaankin revittelystä maastossa ns. pitkästä aikaa. Kun olen enemmän keskittynyt nyt tuohon kouluun ja esteisiin. Eikä ole kunnolla päästy maastoilemaan. Tarkoituksena olisi mennä kyllä sitä estesarjaa mahdollisimman pian jos vain on aikaa. Ehkä ensi maanantaina, kun koulutkin alkaa niin niiden jälkeen ja pitäisi ehtiä rippijuhla kuvakin ottaa Viken kanssa. Tuntuu, että kaikki tulee nyt päällekkäin niin teki tosiaan minullekkin hyvää päästä leputtamaan aivoja sinne maastoon eikä ollut ympärillä juhlien järjestämistä, stressaantuneita ihmisiä/vanhemia ja muuta hälinää. Sai vain olla Viken kanssa kahdestaan viileässä loppukesän ilmoissa maastoilemassa. Kyllä tuo aurinko yritti pilkistää, mutta pilvet tulivat tielle, harmi.

Maastosta palattua, oli pakko pestä Viken mahan aluinen ja jalat + suojat. Olivat semmoisesssa kuravellissä tosiaankin ne suojat ja tamma kanssa. Olin taas taitava pesiä, kun kastelin hevosen,suojat ja itseni. Mutta se oli osaksi Viken vika. Mutta sen mikä vesi kastelee kyllä se sen myös kuivaa. Vähän vilponen olo tuli märkänä ollessa, kuhan en tulisi nyt kipeäksi kun ne juhlatkin ovat tulossa. Harjailin vielä vähän Vikkeä siinä tallin edustalla ja lähdin viemään tarhaan. Vikke innostui tarhakaverin kanssa ihan täysin riehumaan niin pukkeja lenteli vielä lenkin jälkeen. Toiselle iski joku energia piikki. Sillä revittelivät tarhaa ympäri, mutta onneksi rauhoittuivat lopulta niin sain sitten vielä helliä Vikkeä ennen lähtöä. Lopulta talsin tarhoilta takaisin tallille odottamaan kyytiä ja laittamaan ne suojat kuivumaan ja muut tavarat kuntoon.

Ei oo kyllä kuvia nyt tähän postaukseen, sillä kamera ei ollut mukana tallilla...
~ Vikke ja Tiitu

018: Lomalta palailin

Viken loma alkaa olla ohi, mitä nyt tässä vielä tulevana viikonloppuna saa vähän vapataa, kun joudun rippijuhlia järjestämään ja juhlimaan. Yhteiskuvakin olisi tamman kanssa kumminkin tarkoitus ehtiä ottamaan yhdessä niin voin sitten laittaa tänne teidänkin iloksi. Hyvin olette lukiat jaksanut kyselyyn muuten vastailla, ja aika varma voittaja tuntuu olevan jo selvillä. Mutta piän sen vielä jonkun aikaa, koska koskaan ei tiedä miten käy.

Ekaa kertaa toinen piuhoilla!

 Tamma oli aivan huomionkipeä ja tuli jo portille vastaan tarhan toisesta päästä, kun olin menossa hakemaan toista. Vikke tosiaankin muisti, että nytten tulee tuttu henkilö. Tarhassa jo huomasin, Viken purema jälet ennen kuin kerkesin ottaa tamman edes harjauspuomille. Sillä en viitsinyt mennä tallia likaamaan, kun pystyin myös ulkona laittamaan toisen. Tamma oli ihanassa kuravellissä piehtaroinnut ja kaverinikin (kuvaajamme nauroi, että: ''Et sit ole paremmin osannut liata itseäs'') .Hymy nousi väkisinkin omille suupielille kaverin sanoista. Vettä ripsas pari pisaraa, mutta muuten oli kirkas taivas.

Varustin Viken aika reippaasti sitten siinä kaverin avustuksella. Sillä juttelin tamman omistajan kanssa jos kävisin Vikellä kokeilemassa avoimen luokan puomiluokan ja jonkun ristikon tai 30-50cm. Luvathan saatiin, mutta katsotaan nytten sitten miten käy. Tulevaisuudessa se on ihan tavoiteltavaa, mutta treeniä tarvitaan. Jotta lihakset kasvais tammalla ja kunto. Vaikka Vikke kyllä jaksaa porskuttaa, vaikka sen 2h putkeen. Lihaksia pitää saada näkyvemmäksi ja minun pitäisi päästä enemmän hyppäämään ratoja.

Tänään kumminkin mentiin vähän siirtymisharjoituksia ja piuhoihin totuttelua. Vikke oli hieman jännittynyt aluksi, kun piuhoja laittelin ja nousin selkään. Olihan se eka kerta, kun tamma oli piuhat. Pidin niitä kumminkin aivan aluksi niin löysällä kuin mahdollista, ettei niillä ollut mitään virkaa. Vikke kyllä tottui nopeasti ja kiristettiin vähän, että nekin saivat jonkun viran eivätkä olleet vaan ns. härikkeenä. Tein ympyröitä ja hieman kasikkoa. Siirtymisharjoituksia otin käynti - ravi, ravi - käynti, ravi - pysähys, pysähys - ravi jne. Emme menneet kentällä tosin harjoituksia vaan enimmäkseen pellolla ja metsätiellä jossa ei autoja kulje.

Hienosti kulkee..

Laukkaa treenatti aikas vähän, sillä yritin treenata Viken heikoinpaa askellajia eli käyntiä. Nimittäin tamman käynti ei ole kovinkaan ilmava ja muutenkin heikoin askellaji. Koska tamma on käynnissä erityisesti aikas hidas ratsastettava, ei mikään höyryjuna joka juoksee alta pois. Laukka on taas vahvin toisella. Laukkaatreenatiin vain siirtymisharjoituksissa hieman. Teimme vähän kaikenlaista kuviota. Tamma rentoutuessa, sain toisen ratsastettua paremmin alle. Eikä loppu ajasta Vikke enää keskittynyt niinkään piuhoihin vaan polki allensa rehellisesti käyttäen enemmän takaosaansa. Aivan lopuksi Vikke sai löysät ohjat ja piuhat pitkineen käyntineen. Aluksi meinattiin mennä ottamaan eräälle pellolle kuvia, mutta ei sitten päästy kun oli valtava oja ja en halunnut hypätä sitä tamman kanssa yli.

~ Vikke ja Tiitu

017: Sadetta sateen päälle

Taidetta?

Hevostäytteinen päivä oli minulla, kun eilinen tunti siirrettiin ukkosen takia täksi aamuksi ja sen jälkeen lähdin Vikken luokse. Vettä satoi kaatamalla, joten ei päästä Viken kanssa hyppäämään. Jätin ratsastuksen kyllä kokonaan, sillä kentämme pohja millä olisin menny niin oli niin petollisen liukas jo omalle jalalle. Joten pelasin varman päälle, ettei vaan vanhigoa kävisi ja lennettäisi nurin. Harjailin Vikkeä tarhassa, kun tuli hetkeksi pieni tauko sateessa ehkä 15minuutiksi? Tuon aikana auringokin yritti tulla esiin, mutta sadepilvet taas uhkaavasti menivät eteen ja vettä alkoi taas tulla. Tammalla tuntui olevan energiaa tarhassa, nimittäin Vikke pisti ranttaliksi. Vikke ravaili sitten tarhassa reippain askelin, joten jäin vielä vesisateeseen kuvaamaan sitä kameran kanssa. Hyvä ettei toinen lentänyt nurin, kun pellon savipohja lähti kavion alta ja tamma liukastui. Jonkun ajan päästä Vikke lopetti ns. riehumisen ja rauhoittui syömään vihreää.

Jiiihaa! Kyllä jalka nousee ;)

 Tamman loma sitten alkoikin tänään, en tiedä olenko aikaisemmin muistanut sanoa. Mutta siis, olen lähdössä reissuun niin Vikke saa pitää lomaa 19-27.7 päivään asti ja sitten käyn parina päivänä liikuttamassa tammaa. 30.7-5.8 välisen viikon tamma pääsee taas pitämään lomaa, minun rippileirini takia. Varmasti energiaa on sitten tammalla lomien jälkeen.



''Hei, odota mua''



''Hei olen mursu?''

Vikke nauraa tai jotain?

~ Vikke ja Tiitu

016: Koulutreenissä rapakin roiskuu

Vikkenen posettaa lukioillemme!

Lähdin, joskus puolelta päivin tallille chihuahua neidin kanssa. Vettä tuli vähän väli kuuroina ja sitten taas paistoi auringo niin ei ottanut kyllä tuosta kelistä taas mitään selvää. Olisi mielummin lämmin, se jos mikä kelpaisi Vikelle ja minulle. Mutta valituksista toisiin asioihin. Lähdin hakemaan sitten Viken sisälle. Ulkona olisi tehnyt mieli varustaa, mutta ilma vaihteli koko ajan, niin oli parempi laittaa Vikke sisällä kuntoon.
Uudet suitsetkin testasin, jännityksellä odotin, että ne ovat väärän kokoiset. Eivät kumminkaan olleet! Todella hyvin kävivät ja suloisetkin olivat, kyllä Viken kelpasi niitä esitellä timantteineen. Vähän bling blingiä meidänkin elämäämme. Tamma kyllä alkoi hermostua, kun olin niin hidas sovittaessani niitä. Sillä kaikkia remmejä piti säädellä tiukemmaksi, kun aluksi löysensin. Lopulta kumminkin sain kuin saikin ne sovitettua juuri oikean kokoisiksi tammalle. Varustin sitten Viken loppuun ja lähdin kenttää kohden.

Menin ulos ottamaan näitä kuvia, tässä vähän timantteja samoja on otsapannassakin. Huomatkaa niiden väri ;)

Pohja oli tosiaankin pehmeä ja vetinen, kun satoi koko ajan. Taivuttelin Vikkeä löysin ohjin molempiin suuntiin käynnissä. Voltteja, ympyröitä sun muita taivutuksia. Käveltiin ihan jonkun aikaan, aika pitkät alkukäynnit. Lopulta ruettiin sitten ravailemaan, mutta ei tietenkään löysin ohjin. Tarkoitus oli kokeilla tammalle piuhoja, mutta päätin kumminkin etten laittaisi niitä tällä kertaa helpottamaan. Ympyröiden ja volttejen jälkeen tamma alkoi polkea hyvin allensa rehellisesti. Jonkin ajan päästä Vikkehän kuunteli apujani aivan täysin, vaikka alkukäynneissä tamma oli nihkeän tuntuinen. Tein kolmikaarista kiemurauraa, kasikkoa ja muita kuvioita, joilla sain tamman kuuliaiseksi ja polkemaan allensa hyvin. Laukassa harjoittelimme keskiympyrällä laukkaamista ja vastalaukka harjoituksia molempiin suuntiin. Löysin heti Vikellä sen vahvemman puolen vastalaukka harjoituksissa.

Eikös olekkin suloinen?

Kiitettävästi mentiin laukkaharjoituksia, kunnes siirryimme ravitehtäviin takaisin. Tamma pysyi loppuun asti kuuliaisena. Loppussa mentiin aika pitkä loppukäynnit. Pienet sadekuurot eivät meitä haitanneet. Rapa sen sijaan kyllä roiskuis mukavasti, niin että löysin hupparistani monta rapatarhaa, mutta onneksi pesukone pesee ne minun puolestani! Naapastakin löytyi ja Viken jaloista ja ryntäistä huomasi mukavasti ravan roiskumisen. Jalustimetkin piti puhdistaa märällä liinalla tuntimme jälkeen. Tietysti Vikkekin piti puhdistaa ravasta ja itseni, että pääsen autokyydillä kotia.

Jonkun randomin auton rohjake häiritsee taustalla, mutta Vikke uusinen suitsineen.

~ Tiitu & Vikke

015: Here i am

Vikke -12

Tässä on nyt vähän kaikkea tapahtunut, niin ei ole ehtinyt kirjoittaa. Mutta voisin aloittaa sillä, että tosiaankin lauantaina lähdin tallille. Auringo paistoi ja ilma näytti tosi kivalta, onneksi se sellaisena tuntui ainakin meillä pysyvän. Aivan ennen kuin pääsin edes tammaa moikkaamaan, sain naapurin lampaita auttaa saamaan kiinni, kun yksi niistä oli päättänyt karata. Aina minun tuurilllani minä satun tulemaan sellaiseen aikaan, no ei siinä kyllä mitään. Lammas oli yhteistyönhaluinen ja saatiin se nopeasti kiinni. Eikun vaan lähdin jatkamaan matkaani.
Vikke sitten odottikin siellä laitumen toisessa päässä, mutta hetken odottelin siellä portilla niin tamma ravasi kuullessaan, kun kutsuin sitä. Ei tarvinnut enään sinne mutavelliin lähteä kävelemään, koska koko pe-la välinen yö tuli meillä vettä kuin olisi ämpäristä kaatanut niskaan. Lähdin sitten Viken viemään talliin, jossa pääsin taas kuuramaan tammaa. Savipaukkuja sai irrotella otsatukasta, harjasta ja hännästä. Lopulta tamma alkoi kumminkin olla taas kiiltävä. Tarkoitus ei ollut, kun mennä kevyesti ja niin menikin ilman satulaa. Selkään pääsemistä jouduin yrittää kaksi kertaa ja toisella kerralla pääsin, kun ei ollut ketään kaveria mukana auttamassa.


Iso peppu(ko)? <3

Aitaus jossa ratsastin oli todella pehmeä ja huomasin sen saman tien tamman askeleista. Menin tamman kanssa pysähdysharjoituksia, voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä. Alku tuntui kankealta, sillä Vikke varo ratsastusalueemme pohjaa varmaan pehmeyden takia, sillä se oli aika rapasta puuhaa. Lopulta kumminkin alkoi sujua ja Vikke taipui hyvin molempiin suuntiin. Mentiin aika kevyt tunti, sillä laukkaa ei otettu askeltakaan. Lopulta laskeuduin alas sieltä tamman selästä ja käveltiin tallille. Purin Viken ja harjailin vähän. En pessyt, kun Vikkelle ei tullut hikikään - eikä se ollut tarkoituskaan kevyellä tunnilla. Vein sitten Viken tarhalle ja muutama porkkanan pala taisi tammalle tulla annettua siinä samalla. Jäin hetkeksi katsomaan tamman laiduntamista, mutta sitten piti jos lähteä pois kun taivas näytti uhkaavasti tummalta ja minun piti rueta pesemään Viken varusteita.

Pesin sitten Viken satulahuovat mäntysaippualla aivan puhtaaksi. Kyllä tamman vaaleanpunainen satulahuopa taas näytti hienolta ja uudelta pestyäni sen. Niin kyllä muutkin, joista en erityisemmin innostu ehkä niiden värien takia. Mutta kyllä niitäkin käyttää. Harjatkin pesin, ja suojia tuli pestyä vähän kaikkea mahdollista. Varusteet jotka pesin annoin aluksi kuivua pihalla, mutta vein sitten lopuksi talliin sisälle kuivumaan.

Pinkkitiimi ;)

Tästä tuntuu olevan tulossa hurjan pitkä postaus, mutta hatun nosto jo tässä vaiheessa heille, jotka ovat jaksaneet lukea. Tilasin tuossa Vikelle Hööksiltä vähän kaikkea ja tänään kävin hakemassa sitten postista. Uudet suitset, helosaani ja piuhat (apuohjat) tilasin tammalle. Laittelen niistä, vaikka sitten myöhemmin, koska en ole kerinnyt kuvata noita tämän illan aikana, kun juuri tulin kotiin. Kuvia meidän ravikäynti tunnista ei ole, sillä kuvaajamme ei ole pitkään aikaan mukanamme nytten tallilla. Mutta ei se meidän menoa kumminkaan estä. Ensi kesän reissujakin on tullut jo suunniteltua, vaikka edes tätä kesää ei ole vielä eletty. Kuvat eivät ole sitten tällä kertaa tältä reissulta, mutta en halunnut jättää tätä konaan tekstiksi, vaikka tekstipainotteiseksi tämä jääkin.

~ Vikke ja Tiitu

014: Pinkkitiimi esteillä

Vikke kauniina<3

 Ratsastamaan taas lähdin Vikellä tosin eilen, mutta kirjoittelu sitten siirtyi täksi päiväksi. Mutta ei siitä sen enempää, koska ei ketään kiinnosta mikään syy/selitys miksen eilen jo kirjoitellut. Minunkin loma alkoi viimein niin aikaa on nyt enemmän Vikelle. Parempi minun kannalta ja tamman kanssa. Eilen olikin aika lämminpäivä, mutta onneksi illalla viilentyi jo kivasti lämpötila. Itikat alkavat olla hävinneet, mutta noita paarmoja sitten riittää ainakin meillä päin. Hain tamman tarhasta, että lähdettäisiin ratsastamaan. Niin Vikkehän kellahti makuullensa ja rupesi piehtaroimaan. Kyllä oli taas todella mukavaa hakea Vikke sieltä tarhasta ja rueta puhdistamaan ensi alkuun aivan kokonaan tamma. Irtokarvaa ja likaa kyllä lähti. Saveakin löytyi vähän kaikkialta ja nurmea. Puhdistusta riitti, mutta onneksi Vikke ei ole kovinkaan iso niin se sujui kumminkin reippaassa tahdissa. Vaikka ei se minua haittaa, että hevonen pitää harjata huolellisesti ja olisi kuinka likainen. Mutta reippaammin pääsee matkaan, kun hevonen ei ole aivan yltä päältä kurassa.

Vikken varustin reippaasti ja samalla tarkistin jalat ja ötökän puremien määrän. Ei ollut paljoa tullut, mutta helosaani parantaa nekin. Tosin se on tammalla loppu, mutta ensi viikkoon, kun kestämme niin uus tulee tilauksen mukana. Lähdin sitten Vikellä ratsastamaan. Mentiin käynnissä pikku lenkki maastossa löysin ohjin. Tavattiin pelottava moottoripyörä, yhden tutun ukki ja äiti, koirat ja muutama auto. Kaikin puolin Vikke osasi käyttäytyä todella nätisti. Lähdettiin sitten ravailemaan alkukäyntejen jälkeen ja rupesin taivuttelemaan tammaa hyvin molemminpuolin. Koska esteitähän me menimme niin alkuverkat on tärkeitä. Ravailtiin jonkun aikaa, kunnes laukkaa treenattiin vähän aikaa sitten välikäyntejen kautta taas raviharkkoihin. Alotettiin lopulta ''raviesteet'' tosin ne olivat aivan minejä 20-30cm vain ja Vikke ei viitsinyt hypätä. Vaan ne mentiin yllätysyllätys kavaljettinä. Hienosti tamma osasi nostaa jalkojansa eikä pudottanut kertaakaan.


Esteitä -12

Jonkin aikaan kun oltiin menty otettiin taas vähän välikäyntejä kunnes jatkettiin isommilla 40cm ja 50cm esteillä tosin laukassa. Vikken laukka oli tasainen ja todella mukava ennen kuin rupesimme hyppäämään, mutta muutaman esteen jälkeen tamman laukka tuntui kovenevan. Taisi Vikke innostua hyppäämisestä tosiaankin? Pudotuksia ei tullut 40cm ja 50cm korkusilla esteillä ollenkaan ja ilmavaraa oli aika paljonkin. Viken etujalka tyylissä meillä on treenattavaa, mutta se on silti ihan hyvä. Ja onneksi tamma osaa käyttää jalkojaan siten, että harvemmin tulee tipuksia. Siirryttiin jonkun ajan päästä sitten taas vähän lepäilemään samalla kun esteet siirtyivät siihen 60cm. Tamma meni todella hienosti, mutta yksi harmmillinen pudostus tuli kun Viken takajalka osui hivenen puomiin. Tosin tämä oli aivan oma vikani, sillä Vikke oli innostunut esteistä ja arvioin väärin, ettei tamma ottaisi enää yhtä askelta enempää esteelle. Niinpä hyppy oli vähän huono, mutta yli kumminkin päästiin sehän se tärkeintä oli.

Vikke <3

Vikke tuntui innostuvan entisestään ja ilmavaraakin löytyi. Hienosti tamma meni! Lopuksi siirryin 70cm jota tosiaankin mietin, että suostuuko tamma menemään sen yli. Odotin mielessäni, että tamma kieltäisi. Mutta Vikke menikin yli tiputtamatta 70cm kertaakaan. Paljon tapuksia kevyessäistunnassa ollessani laukassa tamma kyllä sai hienoista hypyistä. Mutta sen isompaa en uskaltanut mennä, katsotaan ensi kerralla jos uskallamme mennä isompaa estettä sitten ensi viikolla. Ilman satulaakin olisi ihana hypätä Vikellä, sillä tammalla on todella tasainen laukka-askel ainakin minun mielestäni. Aloimme sitten lopetella pikku hiljaa esteet, eikä niitä pudotuksia tullut kuin kerran silloinkin se meni minun piikkiini. Tammasta sai kyllä olla ylpeä niin hienoti esteet sujuivat. Vikkekin oli aivan innoissansa esteistä.

Loppuraveissa taivuttelin ja verryttelin Vikkeä hyvin, etteivät lihakset jäisivät ihan heti käyttämättömiksi ja kipeiksi. Käyntiin siirryttyä lähdettiin taas ne maastoon vetämään löysin ohjin. Ja se jos mikä oli ihanaa, kun auringokin vielä paistoi. Voin sanoa, että Vikke nautti todella paljon esteitä taas vaihteeksi kun sitä intoa riitti. Mietin pitäisikö Vikelle ostaa martingaali, mutta en sitten vielä oikein tiiä tarvitaanko me sitä. Sillä ei Vikke kumminkaan ryöstä käsistä, vaikka lämpeneekin. Tallille tullessa laskeuduin vain selästä alas ja rupesin siinä ulkona purkamaan Vikkeä. Tällä kertaa pidin Viken kiinni, kun jotkut tuntuivat taas rakentavan kaikkea jossain kauempana ja se pauke kuului tallille asti.

<3 Vikke

Purin Viken varusteista ja harjailin tamman puhtaaksi. Lopulta vielä pesin Vikkestä hiet pois, vaikka ei tamma ollut hiennot kun satulan kohdalta hieman ja satulavyön. Siinä huomasin, että Viken kunto oli ainakin parantunut. Tammalle kyllä maistui kylmä juominen esteiden jälkeen, mutta niin myös ratsastajalle. Vein sitten Viken tarhaan takaisin ilman päitsiä, koska ei Vikke niitä tarvitse siellä. Sellainen päivä meillä oli eilen, toivottavasti ensi viikolla esteet menisivät ilman satulaa tai satulan kanssa yhtä hienosti kuin eilen. Niin saisi taas olla ylpeä Vikestä. Ei yhtään kieltoa, ja yksi pudotus vain.

Akrobatiaa<3

~ Vikke ja Tiitu

013: Rentoa meininkiä



Ratsastaja on saman värinen, kuin poni <3



Ratsastusta joka säällä. Aamulla satoi meillä täällä vähän vettä ja olin jo sillein etteikai nämä kelit ole yhtä kurjuutta. Onneksi kumminkin illalla paistoi auringo ja olin ihanan lämmintä. Töissä tuntui tapahtuvan ja sattuvan kaikenlaista mutta eipä siitä sen enempään. Töiden jälkeen lähdin Vikkeä ratsastamaan. Onneksi pääsin erään J:n kyydillä niin ei tarvinnut kävellä sieltä töistä tamman luokse. En olisi kyllä millään jaksanutkaan. Kumminkin Vikke siellä tarhassa jo odotti tuttuun tapaan. Huomasinkin ettei Vikellä ollut päitsiä tarhassa, joka oli kyllä toisaalta hyvä. Kävin kumminkin Viken sitten hakemassa ilman mitään herkkuja. Tamma on siitä syystä kyllä ihana, kun se ei juokse karkuun tai muuta vastavaa. Lähdin sitten Viken viemään tarhasta ja laidunkaveri vain jäi syömään vihreää.



Huomatkaan uudet pinkit pintelit!

Tamman vein tallipihalle ja laittelin sitten valmiiksi siinä reippaasti. Pinkkeineen varusteineen. Vikkehan saa Hööksiltä  uudet suitset ja piuhat, nsi viikolla varmaankin ne postissa tulee. Toivotaan ainakin niin! Lähdin sitten tammalla ratsastamaan rennolla maastoreissulle. Koska en todellakaan jaksanut 4h yöunien ja 8h-9h työpäivän jälkeen mennä mitään hirveää koulutreeniä. Pieni välikohtauskin sattui maastoilemassa, mutta hyvin selvittiin Viken kanssa. Pelottavat autot, linnut ja ihminenkin kohdattiin. Myös ärsyttävät ötökät mutta niitäkin oli ehkä vähemmän mitä viimeksi. Mentiin sitten rennosti Viken kanssa maastossa. Noin reilu tunnin käynti hieman ravia lenkki. Paljonkohan matkaa olisi kertynyt, en osaa kyllä yhtään sanoa. Olen niin huono arvioimaan! Tamma kyllä oli hieno tänään pinkeissä, itsekkin kun pinkki huppari päällä menin niin kelpasi mennä ponilla.


kyllä se juo vain vettä :D

Tallipihaan takaisin tultuamme purin Viken niin, että tamma oli vain päitset päässä aivan vapaana. Vikke seisoi nätisti paikallansa kun purin tamman, mutta laitoin varmuudeksi kiinni siksi aikaa, kun vein varusteita paikoilleen Viken. Koska emme ole ikinä ennen kokeilleet moista ja sentään tallipihassa olimme eikä tallin sisällä suljettujen ovien sisäpuolella. Hienosti tamma osasi kyllä olla, eikä hirveästi välittänyt, vaikka olikin varusteita purkaessa vapaana. Pesin sitten Vikkeä hieman en hirveästi, koska ei tamma paljoa mitään hionnut lenkiltä. Itse kun taas join juomapullosta vettä, niin kyllä tammallekkin kelpasi. Lopulta taas kävi niin, etten juonut paljoa mitään, kun Vikke joi minunkin puolesta. Ei se kumminkaan haitannut, vaikka Vikellä oli kyllä omakin juoma-astia tarhassa. Pestyäni Viken vein sitten tamman tarhaan. Jätin sen sinne ilman päitsiä, koska ei Vikke niitä tarvitse. Tosin tamman kaverilla kyllä ne oli.

Huomasin tallikäynnillä, että Viken varusteiden puhdistuspäivä olisi taas hyvä pitää. Piän sen mahdollisimman pian ja toivottavasti olisi hyvä keli niin voisin laiturilla hangata mäntysuovalla ja juuriharjalla satulahuovat ja ne kuivuisivat nopeasti ulkona. Viimeksi kun lupailin niitä kuvia laitella jossain välissä, en ole saanut niitäkään kuvia muuten koneelle. On sen verran muutakin tekemistä tässä.

~ Vikke ja Tiitu