045: Tauko ratsastukseen ja urheilluun

Ulkoasu vaihtui pitkästä aikaa. Toistaiseksi kumminkin ulkoasu on remontissa, ja banneri tulee vielä vaihtumaan. Tuo olkoot nytten siihen asti, kunnes saan uuden ja mieleisen tehtyä, mutta onahn minulla tässä aikaa, kun en tallillekkaan pääse.

Eilen tuli oltua sairaalassa 6h, jalan takia. Moni varmasti ihmettelee mitä ihmettä on tapahtunut ja miksi taukoratsastukseen? Mutta syy on, että jalkapöytäni jäi bussin alle. Joten tällä jalalla ei hetkeen ratsasteta tai edes painoa laiteta maahan. Tarkemmin sanottuna, jäin bussin ja lumipenkan väliin enkä pystynyt hyppämään metrin korkeaan kinoksen päälle ajoissa kiilakoroissa, joten toinen jalka jäi sitten takarenkaiden alle. Kyllä voin sanoa että särky on todella ihana, sillä vaikka olen syönyt särkylääkettä jalkaani särkee vieläkin. 

Murtumia minulla ei kumminkaan todettu, ilmeisesti kengät, lumi ja se, että jalkani jäi luonnottomaan asentoon pelasti minut murtumilta. Mutta hermo ja tuntoaisti vammat tulee paljastumaan vasta kun aikaa on mennyt. Elikäs jalasta voi olla hermosto pilalla tai tuntoaisti mennyt osittais. Näin ollen ne eivät tule palautumaan koskaan kuntoon, mutta aika näyttää miten käy. Keppien kanssa nytten on tässä pompittava, eikä hevosen selkään ole hetkeen asiaan, mutta yritän ainakin päästä tallilla käymään tammaa moikkaamassa. Voi toinen olla hieman ihmeissään, jos keppien kanssa pompin siellä joten pitää nytten katsoa ja ottaa ainakin rauhallisesti. 

Rauhallisesti... Vaikea asia minulle, joka rakastaa urheilemista ja ratsastamista. Haluaisin nytkin vain lähteä urheilemaan, mutta keppien kanssa se ei ole ollenkaan helppoa, kun en pysty laskee kipeälle jalalle (vasemmalle) ollenkaan painoa. Pitää nyt vain yrittää malttaa, mutta ärsyttää jos ensviikon lopulla en pääse osallistumaan sählyturnaukseen. Uhkasin jo kyllä, että vaikka saisin kipsin jalkaan juoksen siellä sählyturnauksessa ja pelaan. Kipukynnys tuli ylitettyä eilen totaallisesti siis, ja olo on vieläkin bussin alle jäänneellä. Onneksi kumminkin selvisin ilman murtumia! Pitää yrittää ajatella positiivisesti, vaikka se on tässä tilanteessa todella vaikeaa.

Jalan haluan kumminkin mahdollisimman nopeasti kuntoon ja tämän jatkuvan säryn loppumaan ja Viken selkään nousen niin pian kuin vain on mahdollista nousta! Menen sitten, vaikka vain käyntiä ilman satulaa, mutta kumminkin selkään yritän jos ensiviikolla viimestään päästä. En nimittäin oikeasti pysty olemaan liikuntakiellossa montaa viikkoa. Pää ei tule kestämään muuten mulla. Nyt on kumminkin mentävä hetkeksi ulos istumaan, kun en noiden keppien kanssa jaksa pitkää matkaa pomppia ja on mahtava ilmakin. Ei tee mieli siis tuhlata sitä täällä sisällä. 

Jos, joku haluaa tarkemmin tietää asiasta niin voin tehdä tarkemman postauksen tms. Kommenttia saa laittaa, ja olisiko teillä lukoilla toivepostaus ideoita? Niitä otettaisiin vastaan ja katsotaan mitä pystyn toteuttamaan.

Näin me pian tykitellään taas Viken kanssa menemään, kunhan jalkani tulee kuntoon!

~ Vikke ja ei niin terve Tiitu