034: Irtojuoksutusta & Hyvää joulua!

Ihan ensiksi, Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!

En ole ehtinyt tännekkään kirjoitella. Mutta tässä olisi yhdeltä päivältä kuvia, kun annoin tamman vähän tarhassa revitellä loimi päällä energiaansa pienemmäksi. Enempää tekstiä ei oikeastaan tule, mutta nauttikaa kuvista!

nauran tälle pukkikuvalle..

Ja sen jälkeen kaasupohjaan..

Wrum wrum..

Niiuuh, formula kiihyttää.

Pukkii!

Formulani <3

Revittelyä!

Lopulta se rauhottu..

Syötävän suloinen kuva!

23.12.2012 vielä tonttukuva teille! 

Tonttuni <3

~ Vikke & Tiitu, Hyvää joulua kaikille! :)

033: Viken kehittymistä

Muokkasin tuommoiseen neljän kuvasarjaan Viken estekehittymisestä pienen kuvajutun. Sillä tamma on todella paljon edistynyt esteillä, koska tammaa ei ole koskaan opetettu irtohypytyksen avulla esteillä vaan selästä käsin on ruettu opettelemaan puomien,kavaljettien ja ristikkojen kautta kohti korkeampaa esteitä. Tamman jalkatyössä on vielä tehtävää, sillä jos tamman antaa hypätä liian kaukaa pudotuksia tulee usein. Joten ratsastajan on hallittava kuumentuvaa tammaa ja osattava ratsastaa lähemmäksi estettä, vaikka Vikke olisi jo hyppäämässä kauvempaa. 

Vikellä on aina ollut omanlainen hyppytyyli, mutta pikku hiljaa ollaan saatu sitäkin kehitettyä paremmaksi ja tamma nostaa jalkojansa paremmaksi eikä tule enää niinkään ns. paikalta hyppyjä.

Estekehittyminen Viken kanssa.

Viken kehitys on muuttunut paljon. Kuten 2010 kuvasta huomaa, tamma on todella tuommoinen pää pystyssä kulkeva poni, jota ei ole niinkään erityisemmin koulutettu. Ei lihaksia, ei niinkään arvoa ollut tammalla vielä tuolloin. Mutta pikku hiljaa työstettiin tamman kanssa enemmän ja enemmän ja 2012 voikin huomata Vikestä aivan mahtavan eron. Tammahan kantaa itseänsä ja osaa mennä pääkaarella. Vaikka Vikellä, on tässä ('12) kuvassa piuhat, ne ovat kumminkin sen verran löysällä ettei ole merkitystä.

Ruipelosta kehittyi jotain hienoa.

'' Tuut aina ole tärkee.
Täs palapelis näitä paloja,
on niin paljon, etten tiiä
millon tää palapeli tulee
olemaan valmis, mut toivotavasti
ei ihan heti, kosk' rakas sust
mä en luovu koskaan<3''

~ Vikke ja Tiitu

032: Maastoratsastusta parhaimillansa

5.12.'12

Tallille päästyäni kävin hakemassa Viken ja Veeran sisään. Molemmat olivat aivan lumisia joten rupesin reippaasti harjaamaan lumet pois, ennen kuin sulaisivat tallin lämmössä poneihin. Varustinkin Viken reippaasti ja tietysti piti uutta korvahuppua saada kokeilla tammalle. Se sopikin, ja olin todella helpottunut. Sillä sitten olisin vain myynyt sen eteenpäin, koska mitä olisin tehnyt sillä jossei se olisi ollut Vikelle oikean kokoinen? -En  yhtikäs mitään.

Ravailtiin hieman..

 Lähdettiin tallilta sitten maastoilemaan tamman kanssa tielle. Oli muuten ihanan kirpeä pakkanen tuntui nimittäin poskenpäissä ja nenän. Se ei kumminkaan minua erityisemmin haitannut, sillä maisemat olivat jotain niin ihanaa, kun viimein sitä lunta saatiin tännekkin. Vielä vähen lisää sitä minun puolestani saisi tulla, niin pääsisimme kokeilemaan vähän hiihtoratsastusta Viken kanssa. Se voi olla yhtämenoa sitten, mutta se nähdään sitten, kun lunta on tullut enemmän viimestään varmaan tammi-helmikuus päästään sitäkin kokeilemaan. Onko lukoilla kokemusta hiihtoratsastuksesta? Ja onko mennyt miten, hirveä, mukava vai jopa mahtava kokemus?

Ihanan talvinen kuva, vai mitä?

Kaverini ottikin muutamia kuvia vähän aikaa, kunnes hänen piti rientää kohti kaupungin keskustaa elokuviin. Saatiin kumminkin hienoja laukkakuvia ja jopa ekasta laukasta jolloin tamma heitti pukkia joka toisella askeleella. Se ei ollut mitenkään erityisemmin mukavaa selälleni, joka on tämän aamuisesta kamalan kipeänä. Sillä olin eräässä kahvilassa suorittamassa taksvärkkiä, joka koulullamme oli tänään. Kävelin alas rappusia ja minulla olit märät ja kumipohjaiset kengät. Jalat lähti alta pettämällä ja valuin varmaan 5 rappusta sitten petonipäälysteisiä portaita alas ''kellaritasoon''. Päätäni en sentään iskenyt, sillä sain niskat jännitettyä ennen kuin tömähin selälleni sinne. Kädestä hieman lähti nahkaa, muttei muuta näkyvää tullut, hyvä vain.

Viken kanssa jatkettiin vauhdikaasti matkaamme, välillä otimme kumminkin välikäyntejä ettemme koko ajan vain olisi ravailleet ja laukkaileet. Piuhat minulla oli tammalla maastossa vain siksi, että sitä energiaa löytyi ja yleensä Vikke kuvittelee kun on piuhat että hänen pitää mennä ''rauhallisemmin''. Hyvä juttu minun kannalta ainakin.

laatu on kaveri, mut tältä tämä eka näytti..

Lähdimme Viken kanssa kävelemään takaisin tallille, tarkoitus olisi siis käydä vielä pellolla muutamat laukat nostelemassa, mutta sitten tulikin vastaan tamman pahin vihollinen. Nimittäin traktori jossa oli ketjut rengaissa. Vinkumis ääni oli tammasta niin hirvittävän pelottava että Vikke löi jarrut pohjaan ja kääntyi keskelle tietä ympäri. Traktorin kuljettaja onneksi huomasi sen, ja sai jarrutettua traktorin vauhtia, vaikka tienpinta olikin aika liukas. Käänsin Viken takaisin traktoria kohden ja tulin aika vauhdilla suosiolla alas sitten sieltä selästä. Talutin tamman traktorin ohitse. Tamma sai enemmän varmuutta, kun olin vieressä mutta silti höyryili ja yritti juosta ohi. Se oli yhtä show:ta tamman kanssa. Luojan kiitos traktorille, Vikelle ja tai minulle ei tullut mitään jälkiä yms. Hauskinta tässä oli, että ei Vikkeä ennen traktorit ole pelottanut, mutta näköjään ketjujen pitämä ääni sai Viken hermostumaan.

Sitten tältä :D

Kiipesin vasta tallipihassa takaisin selkään ja lähdin lyhyttä metsätietä pitkin pelloille vielä loppukäynnit ja viimeiset laukat nostamaan. Pelloilla ei ollut mitään ongelmia tammalla, edes pukkia ei tullut mutta tykitettiin kyllä kovaa kyytiä menemään. Ratsastettuani käveltiin takaisin tallille, jossa purin Viken ja vein ponit (siis veeran jonka olin ottanut sisälle) takaisin ulos ja jäin itse siivoilemaan tallia. Kyllä taas maastoreissullamme tuntui risuja ja ruusuja mahtuvan matkaan, mutta onneksi kaikki loppujen lopuksi meni hyvin ja olin tyytyväinen Vikkeen välikohtauksesta huolimatta.

Huomatkaa suloinen korvahuppu! Käy muuten tammalle täydellisesti<3

~ Vikke ja Tiitu

031: Erikoispostaus: Yksi blogeista jota seurailen esittelyssä

Talvinen kuva Vikestä (huom. kuva on vanha ensimmäiseltä vuodelta kun tamman tapasin + puhelinlaatu)

Teen erillaisenpostauksen enkä kerrokkaan erityisemmin miten Viken kanssa menee, vaan nytten valihdin satunnaisesti vain yhden blogin jota harvoista seurailen aktiivisesti. Päätin tehdä siitä esittelyn ja samalla heittää haasteen bloggaajalle.

http://sailanblogii.blogspot.fi/

Lyhyt komentti minulta: ''Blogi kertoo 15-vuotiaan naisenkuvatuksen elämästä. Koulusta, omasta ponista, kavereista ja kaikesta muustakin. Harvemmin innostun lukemaan blogeja jotka eivät kerro pelkästään hevosista sillä kaikki eivät saa yhdistettyä niitä muiden asioiden kanssa järkevästi. Mutta tässä blogissa on saatu kivasti yhdistettyä harrastus, koulu, kaverit ja valokuvaus. ''

Kenelle suosittelen blogia? - Ihmisille, joita kiinnostaa muukin kuin vain hevoset sillä blogi ei painotu pelkästään kertomaan niistä. Blogi kertoo hyvin tuntemuksia ja kuvien laatukaan ei ole mikään 4- vaan bloggaaja on ajatellut myös lukijaa. Sillä itsestäni ei ainakaan kovin heikkolaatuisien kuvien katsominen ole mitään erityisen herkkua. En voi kumminkaan sanoa, että itsellänikään olisi aina 10+ muttei kumminkaan kouluasteikoilla nelosen luokkaa. 

Yleisesti voisin sanoa pari sanaa blogista. Lukioilta kysytään paljon mielipiteitä ja kommenttia blogissa saa antaa vapaasti. Kuvien laatu ei ole huonoa ja lukioita bloggaaja ajattelee paljon. Lopuksi vielä heitän bloggaajalle haasteen:

''Etsi kätköistäsi vanhoja kuvia sinusta vuosien varrelta. Julkaise useammalta vuodelta kuvia sinusta, ihan tähän päivään asti. Laita kuvat järjestykseen niin, että ensiksi on vanhin kuva sinusta (esim. vuodelta jolloin olet syntynyt) ja viimeisin kuva on tässä vähän aika sitten vasta otettu kuva. Sen jälkeen voit haastaa kaksi lukiaasi samaan, jos haluat tai olla haastamatta ketään. Jos et kumminkaan halua julkaista kuvia itsestäsi tee tämä ponistasi samalla tavalla. ''

Loppuun vielä kuva, Viken uudesta korvahupusta jonka ostin tammalle, Suloinen on, kuhan pääsisin kokeilemaan tätä tammalle! 

~ Vikke ja Tiitu

030: Hevostäyteinen päivä & muuta

Tallille päästyäni Vikke olikin ulkosalla kavereidensa kanssa. Lähdin sitten hakemaan Vikkeä, vaikka valokuvaajamme ei vielä ollut edes ehtinyt tulla tallille. Harjailin Vikkeä kaikessa rauhassa, mutta valokuvaajastamme ei vieläkään kuulunut. Laitoin sitten viestiäkin menemään ja rupesin varustamaan Vikkeä. Tarkoitus oli tänään taas vähän hypätä tosin satulan kanssa. Ehdin varustaa Viken, kun ystäväni saapuikin tallille sitten niin kuin oli luvannut tulla kuvaamaan ja puomeja nostelemaan esteillä, kun pudotuksiakin varmasti tulee aina välilä. Olisihan se työlästä yksin hypätä esteitä ja aina laskeutua alas selästä puomeja nostelemaan ylös ja takaisin selkään - vai mitä mieltä te olette?

Lähdettiin sitten esteitä hyppäämään. Alkukäyntejen aikana tamma tuntui erittäin energia pakkaukselta enkä oikein tiennyt miten päin olisi selässä ollut, että tamma olisi pysynyt edes vähän kuulolla eikä olisi juossut ns. altapois koko ajan. Mentiin aika pitkätkin alkukäynnit, kunnes ruettiin vähän ravailemaan. Vikke ei tosiaankaan tuntunut vieläkään rauhallisemmalta ja mielessäni jo tuolloin kävi, että mitenköhän tässä hyppäämisessä nytten sitten käy, kun tamma ei ole yhteistyöhaluinen. Nostettiin laukkojakin ja energian takia niitä pukkejakin tuntui tulevan, mutten niinkään välittänyt niistä vain jatkoin pitkää laukkaa tamman kanssa. Lopulta ruettiin tulemaan ravissa ristikolle, alku tuntui ihan hyvältä esteillä, mutta Vikke taas päätti ettei hän halua kuunnella ratsastajaa selässä, ja taas tuntui että jään vain roikkumaan sinne ohjan päähän.

Olin ottanut piuhat mukaan aivan sitä varten, jos tamma sattuisi olemaan tuommoinen energiapaukkaus. Kaverini auttoi laittamaan piuhat ja jatkoin niiden avustuksella ratsastusta jonkin aikaa, että sain Viken kuuntelemaan ja lopettamaan sen altajuoksemisen. Ei mennyt kauaa, kun otin vähän välikäyntiä ja kaverini korentin ristikon sillä välin pystyksi n.50-55cm korkea. Otettiin sitten piuhat pois ja ruettiin takaisin työskentelemään esteille. Tultiin pystylle laukassa, mutta Vikke päättikin ettei yli mennä, mutten antanut tamman kiertää estettä joten mentiin sitten kumminkin yli esteen tosin aivan laidasta. Seuraavalla kerralla meni jo paremmin ja tamma hyppäsi kunnolla, tosin takajalat veti puomin alas ja tuli pudotus. Vikke ei tuntunut olevan tänään parhaimillansa, sillä yleensä tamma osaa nostaa jalkojansa tosi korkealle.

En antanut sen kumminkaan masentaa minua, ettei alku lähtenyt hyvin käytiin. Tulin uudelleen ja uudelleen esteille kieltoja ja ylityksiä. Välillä otettiin taas vähän ravia ja välikäyntiä välissä. Pystylle tullessani Vikke nostikin nopeamman laukan kuin aikaisemmin, tuli aivan samanlainen fiilis, kun isot puoliveritset tykittää aina kauhean kovaa kiitolaukkaa ne välit esteillä ennen kuin ratsastajat ottaa kiinni ajan voittamisen takia. Hiljensin  vauhtia sitten ennen estettä ja hypättiin tyylillä ylitse. Ilman pudotuksia tai edes, että tamma yritti kieltää. Olin todella ylpeä tammasta. Onnistuminen toi hyvää fiilistä todellakin ja tultiin uusiksi. Mutta sitten menikin huonommin tuli kielto esteellä, tosin ei pysähdys vain tamma kierti esteen. En kumminkaan nytten antanut itseni luovuttaa vaan tuli vielä pari kertaa pystylle ja mentiin taas tyylillä yli ja kunnon ilmavaralla.

Joskus esteet ylittyy tälläkin tavalla..

Loppujen lopuksi, kun rupesin ottaa loppuraveja ja käyntejä olin ylpeä tammasta. Hienostihan se ihan meni, toinen oli aivan hikinen ja varmaan loppussa kiellot lisääntyi siksi, että tamma alkoi väsyä. Kunto kumminkin nousee, mutta ei voi sitä sanoa ettei ratsastajallakaan olisi kuuma ollut. Tallille lähdettiin takaisin sitten. Purettiin kaverin kanssa yhdessä Vikke ja loimitin tamman, kun toinen oli ihan hiestämärkä. Tamma menikin takaisin ulos, mutta tarhakaveri Veera lähtikin talliin.

Kyllä me hienostikkin osattiin mennä

Liinattiin kaverin kanssa ja irtojuoksutettiin Veeraa, Viken liikutuksen jälkeen. Veera taas yritti olla ihmisen pomo, mutta siihen olen jo oppinut. Onneksi tuo pippurinen tamma sentään kunnioittaa raippaa, jos ei ihmistä niinkään. Mutten kumminkaan kirjoita liinauksesta sen enempään, koska postauksesta tulisi muuten aika pitkää eikä ole kuviakaan liinauksesta. Tallilta lähdettyä oikaistiin kaverin kanssa pellon kautta heidän tiellensä ja mentiin kaverimme luokse kuvaamaan heidän koirapentunsa.

~ Vikke ja Tiitu + Veera

029: Iltahämärässä esteetkin ylittyy vaihtelevin tuloksin..

Toinen vähän jos innoissansa?

Lähdin sitten kaverin kanssa tallille joskus varttia vaille neljä ja tarkoitus oli hypätä Vikellä jo alusta alkaen. Kumminkin hämärän tullessa olin jo päättämässä, että taidankin vain liinata tammaa. Lopulta pysyin suunnitelmissani ja hyppäsinkin tammalla. Tallille päästyä kaveri lähti hakemaan Vikkeä tarhasta ilman riimunnarua, kun minä taas juoksin tallille nopeasti viemään tavarat ja hakemaan sen riimunnarun kaverille. Nopeasti tuotiinkin Vikke sisälle ja harjailtiin yhdessä tamma perusteellisesti mutta mahdollisimman reippaasti. Minun onnekseni Vikke ei ollut kovinkaan likainen. Varustettiin Vikke todella vähäisesti ja lähdettiin sitten peltoja kohti ratsastamaan tammalla.

Mun pää on hassu, Gaselliloikka ristikon yli.

Vikke oli intoa täynnä ja tuntui ettei se taas hirveämmin malttanut kuunnella minua. Tamma taisi tajuta, että pääsee hyppäämään esteitä. Alkukäyntejen jälkeen tulin sitten ravissa kohti ristikkoa ja Vikke hyppäsi ylitse todella liiottelevalla hypyllä. Kaverinikin nauroi tamman liiottelevaiselle hyppytyylille. Itselläni oli vähän tottulemista pysyä kyydissä, kun ei ollut satulaa. Ensimmäinen kertamme, kun mentiin ilman satulaa esteitä tamman kanssa! Vikkekin oli aivan innoissansa, varmaan innokkaammin kuin minä. Kumminkin muutamien ristikoiden jälkeen korotimme hieman rupesi tulemaan muutamia kieltoja, mutten antanut periksi. Siihen minua ei ole tehty, luovuttamiseen. 

Lennämme ilmassa batman tyyliin!

Kaverini korotti sitten pystyyn jota tulin ravissa ja laukassa. Tällekkin esteelle tuli pari kieltoa, mutta kumminkin ylitimme myös tiputtamatta esteen. Olin todella ylpeä tammasta, sillä oli kumminkin eka kerta tosiaan ilmansatulaa. Itse vain kiikuin selässä siltä se tuntui joissain kuvissa olen kyllä mukana hypyssä, etten sitten ollutkaan niin huono kun vain tuntui. Tuli pudotuksia muutamia pystylle, sillä Vikke hyppäsi aivan liian kaukaa ja tamma yritti epätoivoisesti ilmassa ottaa lisä askeleen, turhaan. Etuset meni puhtaasti vielä yli, mutta takaset veti puomin alas maahan. Se ei kumminkaan haitannut, sillä tamma ei ole mikään 20-vuotias vanha esteratsu. Tuon esteen jälkeen esteet meni paremmin. Madallettiin vielä takaisin ristikkoon, kunnes otin vähän suoralla laukkoja. Laukattiin tamman kanssa parit laukat kumpaakin suuntaan.

Kuuma, tuli niin jouduin heittämään toppatakin pois. Tässä kuvassa jouduin aika paljon pidättämään toista!

Loppuraveja ottettiin aika reilusti ja loppua kohden Vikkekään ei ollut niin höyryjuna, kun taas esteillä sain olla koko ajan pidättämässä tammaa. Loppukäyntejen aikana otettiin kaverin kanssa kuvia Vikestä. Taino oikeastaan kaverini otti kuvia, kun itse olin selässä. Hienoja tunnelma kuvia oli! Pimeä ehtikin tulla ja pakkastakin oli -2 astetta jopa.. Tähtiä alkoi ilmestyä taivaalle, kun purettiin este ja ratsastin takaisin tallille. Kaverini meni pienestä ovesta (meidän ihmisten ovesta) sisälle jo enemmin, mutta itse laskeuduin tallin edessä selästä ja vein tamman hallinkautta talliin sisään. Pelottavia mörköjäkin oli pimeässä hallissa, mutta onneksi olin Viken mielestä niin turvallinen ihminen, että tamma uskalsi perässä tulla. Purettiin Vikke ja harjasin tamman puhtaaksi tallissa sillä esteitä hypätessä rapa oli roiskunut mukavasti.

Laukkaalaukkaa..

Tamma ei ollut kovinkaan hikinen ja pitihän herkkujenpersolle ponille leipäkin palkkioksi halien ja pusujen lisäksi tottakai antaa. Vikkeä kutittikin kovasti silmäkulmasta ja tamma läikytti ämpäristä vedet tallilattialle, onneksi ei sentään kaatanut koko ämpäriä. Oisi siinä ollut minulla homma kuivata. Vein tamman vielä ulos, sillä iltatallin tekijä toisi hevoset ja ponit sisälle myös Viken.

Ja tunnelmaa ratsastuksen jälkeen..Aaveponi ja ratsastaja ;)

~ Vikke ja Tiitu

028: Uusi banneri + kuvia syyspäiviltä

Tässä, on nytten ollut yksi ennen tätä uutta banneria välissä, mutten ollut tyytyväinen siihen, joten uusi oli pakko saada. Voin sanoa, että tykkään itse nytten tuosta neutraallisemmasta bannerista, vaikka vaaleanpunaista silti esiintyy siinäkin mukana muttei läheskään niin paljoa. Taustakaan ei ole hirveän räikeä tai kuviollinen, en tiedä mitä tykkäätte, mutta itse ainakin tykkään tuosta uudesta enemmän kuin vanhasta. Kommenttia saa laittaa bannerista tulemaan, jos haluaa vaikka tähän postaukseen. Mutta muistetaan asialliset kommentit, sillä jokaisella on oma makunsa ja sitä tulee kumminkin kunnioittaa.
Osa saattoi huomata, että Vikke ja Tiitu tekstin perään on ilmestynyt myös ' + veera ' ja Veera ponista tulee oma alasivunsa niinkuin Vikelläkin on. Kirjoittelen silloin tällöin myös Veera ponin kanssa puuhailusta. Mutta kumminkin tämä tamma esiintyy vain sivutähtenä Viken rinnalla blogissa.

Itse sairastuin tuossa viime viikolla ja sain antibiottikuurin + kauhean flunssan niin en ole tänne sitten ehtinyt ja jaksellut kirjoitella. Nytkin tulee tämmöinen pikapostaus, koska on kaikkia kokeita taas koulussa joten pitäisi olla oikeasti niihin lukemassa, eikä koneella istua. Mutta en jaksaisi millään nyt kokeisiin lukea, mutta kouluunkin on jaksettava panostaa..

Kuvia tältä syksyltä, kaikki eivät Vikestä tai minusta. Myös muitakin.

''Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota. Kun hetken vain sut pitää saan<3 ''

Päästiin lentämään hyvän kaverini kanssa yksityis pien. lentokoneella, maisemat oli hulppeat!

Suloinen pikku chihu neitini, pinkkiä silläkin! On ollut Viken luona tallilla parikin kertaa mukana.

Syksyinen kuva, vettä ja värikkäitä lehti, sitähän se syksy on.

Kuva on ollut täysi vahinko, eikä tarkoitus ole edes ollut kuvata mitään pikku lintua..

~ Vikke ja Tiitu