keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

045: Tauko ratsastukseen ja urheilluun

Ulkoasu vaihtui pitkästä aikaa. Toistaiseksi kumminkin ulkoasu on remontissa, ja banneri tulee vielä vaihtumaan. Tuo olkoot nytten siihen asti, kunnes saan uuden ja mieleisen tehtyä, mutta onahn minulla tässä aikaa, kun en tallillekkaan pääse.

Eilen tuli oltua sairaalassa 6h, jalan takia. Moni varmasti ihmettelee mitä ihmettä on tapahtunut ja miksi taukoratsastukseen? Mutta syy on, että jalkapöytäni jäi bussin alle. Joten tällä jalalla ei hetkeen ratsasteta tai edes painoa laiteta maahan. Tarkemmin sanottuna, jäin bussin ja lumipenkan väliin enkä pystynyt hyppämään metrin korkeaan kinoksen päälle ajoissa kiilakoroissa, joten toinen jalka jäi sitten takarenkaiden alle. Kyllä voin sanoa että särky on todella ihana, sillä vaikka olen syönyt särkylääkettä jalkaani särkee vieläkin. 

Murtumia minulla ei kumminkaan todettu, ilmeisesti kengät, lumi ja se, että jalkani jäi luonnottomaan asentoon pelasti minut murtumilta. Mutta hermo ja tuntoaisti vammat tulee paljastumaan vasta kun aikaa on mennyt. Elikäs jalasta voi olla hermosto pilalla tai tuntoaisti mennyt osittais. Näin ollen ne eivät tule palautumaan koskaan kuntoon, mutta aika näyttää miten käy. Keppien kanssa nytten on tässä pompittava, eikä hevosen selkään ole hetkeen asiaan, mutta yritän ainakin päästä tallilla käymään tammaa moikkaamassa. Voi toinen olla hieman ihmeissään, jos keppien kanssa pompin siellä joten pitää nytten katsoa ja ottaa ainakin rauhallisesti. 

Rauhallisesti... Vaikea asia minulle, joka rakastaa urheilemista ja ratsastamista. Haluaisin nytkin vain lähteä urheilemaan, mutta keppien kanssa se ei ole ollenkaan helppoa, kun en pysty laskee kipeälle jalalle (vasemmalle) ollenkaan painoa. Pitää nyt vain yrittää malttaa, mutta ärsyttää jos ensviikon lopulla en pääse osallistumaan sählyturnaukseen. Uhkasin jo kyllä, että vaikka saisin kipsin jalkaan juoksen siellä sählyturnauksessa ja pelaan. Kipukynnys tuli ylitettyä eilen totaallisesti siis, ja olo on vieläkin bussin alle jäänneellä. Onneksi kumminkin selvisin ilman murtumia! Pitää yrittää ajatella positiivisesti, vaikka se on tässä tilanteessa todella vaikeaa.

Jalan haluan kumminkin mahdollisimman nopeasti kuntoon ja tämän jatkuvan säryn loppumaan ja Viken selkään nousen niin pian kuin vain on mahdollista nousta! Menen sitten, vaikka vain käyntiä ilman satulaa, mutta kumminkin selkään yritän jos ensiviikolla viimestään päästä. En nimittäin oikeasti pysty olemaan liikuntakiellossa montaa viikkoa. Pää ei tule kestämään muuten mulla. Nyt on kumminkin mentävä hetkeksi ulos istumaan, kun en noiden keppien kanssa jaksa pitkää matkaa pomppia ja on mahtava ilmakin. Ei tee mieli siis tuhlata sitä täällä sisällä. 

Jos, joku haluaa tarkemmin tietää asiasta niin voin tehdä tarkemman postauksen tms. Kommenttia saa laittaa, ja olisiko teillä lukoilla toivepostaus ideoita? Niitä otettaisiin vastaan ja katsotaan mitä pystyn toteuttamaan.

Näin me pian tykitellään taas Viken kanssa menemään, kunhan jalkani tulee kuntoon!
~ Vikke ja ei niin terve Tiitu

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

044: Vauhtia esteillä

aww:3
Esteitä mahtavassa säässä tuli hypättyä. Lähdettiin kaverin kanssa yhdentoista jälkeen tallille, vähän Vikelle hyppelemään. Tamma olikin ulkona, joten jouduin hakemaan sen sisälle. Jätin tamman käytävälle ja ruvettiin yhdessä kaverin kanssa harjailemaan tammaa. Tosin minä aluksi siistin viken harjaa, pitäisi varmaan leikata se taas aika lyhyeksi, sillä se aavistuksen kaatuu toiseen suuntaan :/. Siistimisessä meni jonkin aikaa, sillä lyhensin harjaa jonkun verran, mutten vieläkään tarpeeksi ettei se kaatuisi hivenen toiseen suuntaan ainakin minun silmäni mukaan. Siistimisen jälkeen, autoin kaveria harjauksessa ja ruetttiin yhdessä varustaa tamma. Käärin taas pintelit takasiin ja etusin laitoin jännesuojat. Satuloin tamman ja kaveri laittoikin loput. Vaihdoin vielä nopeasti ratsastuskamat ja hain tammalle viltin, että lihakset lämpenisivät nopeammin, kun tarkoitus oli vähän hypätä tammalla yksittäistä estettä.
 Lämmiteltiin sitten auratulla ns. kentällä. Menin aluksi löysin ohjin reipasta käyntiä ja taivuttelin tammaa volteilla. Lopulta keräsin ohjat ja rupesin työskentelemään ravissa enemmän. Ravissa hain pitkää ja reipasta ravia tammalta ja tein paljon voltteja ja ympyröitä, jotta saisin tamman kuuntelemaan paremmin. Vikke oli tosiaankin energinen, joten jouduin työskentelemään todella paljon tammalla ravissa, että sain toisen kuuntelemaan. Piuhatkin piti laittaa ihan tueksi, vaikka ne olivatkin toisaalta mitättömät. Ravityöskentelyn jälkeen nostin laukkoja ja ruettiin tulemaan aluksi muutaman kerran ravissa ristikolle. Vikke jopa viitsi vaivautua ravissa hyppäämään, sillä yleensä tamma nostaa vain jalkaansa kuin kavaljetille oltaisiin menossa, jos ravilla tullaan. Hypättiin sitten hetki ristikkoa laukassakin, kunnes korotettiin kaverin kanssa pystyksi. 


Laitetiin aluksi laukkapuomi ennen estettä, niin tamma päätti hypätä sekin yli. Meni minulla askeleet täysin sekaisin, kun puomin ja esteen väliin oli tarkoitus ottaa kaksilaukka askelta, mutta hypyn takia meille tuli vain kaksi askelta ja hypättiin sen verran kauempaa este. Mutta kumminkin este meni hyvin, vaikka hyppäsimmekin kauempaa. Hyppäsin n. 20 krt ehkä 55cm pystyä yhteensä, kunnes tiputettiin taas ristikkoon ja nostin vielä loppussa parit laukat. Kunnes rupesin työskentelemään loppuraveja ja -käyntejä. Taivuttelin tamman hyvin lopussa. Olin tyytyväinen tammaan, vaikka välillä tultiin liian kovaa esteelle, kun tamma oli energiaa ja yksi kieltokin mahtui tuntiimme. Purettiin sitten kaverin kanssa Vikke ja viskattiin loimi selkään. Vein sitten tamman ulos tarhakaverinsa luokse.
Tämän enempää en ennätä nytten kirjoittelemaan, koska on pakko panostaa vähän tuohon kouluunkin ja aloitettava ''ajoissa'' lukemaan huomiseen kirjakuulusteluun kirja josta en ole lukenut vielä sivuakaan.
ja ratsastaja säätää selässä:D
wrumwrum, kaasupohjas!
Toinen oli vähän luminen naamastansa, kun piti piehtaroida...
Edustus!:)
 ~ Vikke ja Tiitu

lauantai 9. maaliskuuta 2013

043: maastoilun riemua napakassa pakkasessa

Taas ollut taukoa kirjoituksessa, mutta hyvä syy on siinä että lensin Itävaltaan ja sieltä kiertelin eurooppaa joten koneelle en päässyt kirjoittelemaan enkä sitten Vikellekkään.

Pakkasta oli n. -12 astetta kun lähdin tallille äidin (minulle mutterin) kyydillä. Tallilla hain hevoset sisään ja rupesin harjailemaan Vikkeä. Tamma oli yllättävän puhtaana, joten harjaukseen ei tarvinnut käyttää niin kauaa aikaa vain perusharjaus riitti tällä kertaa. Varustin sitten Viken aivan omaa tahtia, kun ei muitakaan ollut tallilla niin eihän minulla ollut mikään kiire tamman varustamisessa, kun en ollut kenenkään edessä käytävällä puuhatessani. Kun sain tamman varustettua niin lähdettiin sitten maastoilemaan. Nousin viken selkään tallipihassa ja matka lähti kohti tielle. Käytiin pitkästä aikaa pitkällä tiemaastolla, iso tiekin piti ylittää mutta autoja ei onneksi tullut joten menin ratsain ravissa reippaasti yli. Käytiin n. 8km lenkki tamman kanssa tietä pitkin tykittelemässä. Suurimmaksi osaksi mentiin laukkaa ja hiki kyllä tuli Vikellekkin. Mutta mikä ihaninta napakka pakkanenkaan ei haitannut meitä, vaan ihana oli hengittää raikasta pakkasilmaa.

Vikkekin taisi nauttia alku kankeuden (pienien vihreiden miehien etsimisen) jälkeen täysin maastosta. Tamma osasi käyttäytyä erittäin hyvin, vaikka kaksi poikaa ja pelutta potkuri tuli vastaan. Olin niin ylpeä toisesta. Tien päässä käytiin vielä vähän metsässä kävelemässä, kunnes lähdettiin takaisiin tallia kohti. Loppu maaston menin aivan rennoilla ohjilla hyvä, että edes pidin kiinni ohjista. Mahtava maastoreissu auringoisessa ilmassa todellakin oli. Kahdestaan kun kävimme kuvia minulla ei olekkaan maastoreissustamme, mitä nyt pari kuvaa puhelimessa jotka on sitten selästä käsin otettu, mutta katson milloin saisin koneelle niitä kuvia ja tänne teidän iloksi.

Tämä postaus jääkin hieman lyhyemmäksi, sillä pitää lähteä vielä kaikkea tekemään tänä iltana. Stau!
Mekin onnistutaan, jopa ilman suitsia ja satulaa!
~ Vikke ja Tiitu

torstai 28. helmikuuta 2013

042: 10 asiaa minusta ja Vikestä


10 asiaa minusta.

1. Olen todella tempperamenttinen luonne. Kaverini sanojen mukaan ''olet ihan samanlainen Viken kanssa, molemmat on jästipäitä'' Saatan suuttua helposti ja vetää huonona päivänä todella helposti väärästä sanastakin itseeni, mutta lepyn myös yllättävän helposti ja nopeasti. Kumminkin en vedä aina huonoista vitseistäkään yhteen vaan huumorintajua minulta ei puuttu. Kukaan ei varmasti koskaan tule ymmärtämään huumorintajuani, sillä se on niin kummallinen kuin olla voi. Nauran paljon väsyneenä varsinkin vielä herkimmin ja välillä tulee vain naurukohtauksia joita en osaa hillitä. Tämä ei ole läheskään aina hyvä asia, sillä joissakin tilanteissa missä pitäisi osata olla hiljaa ja nauramatta olen usein se jolla pokka ei kestä.

2. Vuonikset. Ne ovat jostain syystä vedonneet minuun kaikin puolin. En osaa edes muuttaa tekstiksi sitä miten kuvailisin vuoniksia, mutta kertakaikkiaan ne ovat sydämmensulattajia olleet minun elämässäni. Niiden ulkomuoto, väritys, harja, koko, luonne tekee niistä sydämmenvangitsijoita ja myös katseen kerääjiä! Varmaankin niiden harvinaisuuskin etenkin Suomessa tekee rodusta vielä kiinnostavemman. Vuoniksista monesti sanotaan, että kaikki ovat samannäköisiä mutta niin ei tosiaankaan ole. Jokainen vuonis on aivan eri näköinen. ''Vuonikset ovat tankkeja ei ne pärjää muussa kuin pikku tyttöjen leikkiponeina'' tämä on täyttä valhetta. Tiedän paljon hienoja vuoniksia, jotka ovat menestyneet niin esteillä kuin koulussa että kenttäratsastuksessakin. Yksi hienoimmista oreista joita olen nähnyt on Haavanesko, nesso.

3. Pinkki on ehdottamasti yksi lempiväreistäni ellei lempivärini jopa. Se on varmasti tullut monelle esiin mm. blogin bannerista ja taustan väristä. Myös Viken varusteet ovat vaaleanpunaiset, ja omasta mielestäni ne käyvät syötävän suloisesti tammalle. Omistan todella paljon vaaleanpunaista, mutta kumminkaan huoneeni ei ole sentään värjätty vaaleanpunaiseksi tai verhot,sängynpeitteet yms.

4. Rakastan matkustamista. Mikään muu ei ole ihanempaa kuin matkustaa ympäri maailmaa ja etenkin nähdä sitä. Oli sitten kaupunki- tai rantaloma tämä tyttö olisi aina lähdössä. Haluaisin käydä lähes kaikkialla, mutta alaska ei houkuta minua niin paljoa, koska olen yksi vilukissa. Vilustun todella helposti ja minulle tulee kylmä todella helposti. Siksi talvi ei todellakaan ole minulle mieluisaa aikaa, vaikka ihanan talvisia ja valkoisia kuvia tuleekin talvella.

5. Valokuvaus ja niissä esiintyminen. Tykkään esiintyä valokuvissa Viken kanssa ja lähes aina yritän saada kuvaajan tallille mukaan kuvailemaan ratsastelujamme. Sillä en yksinkertaisesti vain tykää kirjoitella blogiin ilman kuvia. Jotenkin saan niistä innostusta kirjoittaa ja niin kuin monesti on sanottu kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja niin se menee, joskus voisinkin tehdä vain kuvapostauksen josta jokainen saisi arvata päivän tarinan. Valokuvaus taas itsestään on todella mukavaa, rakastan valokuvata mm. no Vikkeä, perhettä, lapsia, sukulaisia, kavereita, eläimiä, maisemia, taidekuvia yms..

6. Esteet menee ylitse muiden. Minut on vain luotu esteille hevosen/ponien kanssa. Korkeus ei päätä huimaa, vaan mitä korkeammalta ja kovempaa mennään sitä paremmin se vain minulle käy. En varmaankaan vielä omista itsesuojeluvaistoa, koska ollaan sieltä selästä tultu vakavemminkin alas esteillä, muttei kumminkaan rimakammoa ole minulle syntynyt. En ole ikinä ollut kovinkaan taitava kouluratsastuksessa, sillä klassinen ratsastaminen ei ole minun juttuni. En tykkää mennä hitaasti, vaikka se olisin näyttävää. Tietysti myös kouluratsastusta tulee treenata.

7. Minulla on todella kovat tavoitteet. Ne näkyvät parhaiten ratsastusmaailmassa ja muussa urheilussa. Haluan olla paras ratsastustunnilla, valmennuksissa. En halua kuulla, että ratsastastuksenopettaja tai valmentaja joutuu kaksi kertaa mainihtemaan minulle samasta virheestä. Haluan menestyä ja kehittyä ratsastuksessa aina vain paremmaksi ja paremmaksi. Samoin muussa urheilussa, haluan olla se joka juoksee koviten, tekee eniten maaleja, saa eniten kehuja. Valitettavasti nämä kovat tavoitteet minulla ei ole koulussa niinkään muiden kuin taitoaineiden kohdalla. Sillä ne ovat aina olleet erityisesti minun vahvuuksiani.

8. Ystävät ovat minulle todellakin kaikki kaikessa. Ilman heitä, en olisi pärjännyt monessa tilanteessa. Enkä tiedä löytäisinkö itseäni kirjoittelemassa tästä tällä hetkellä jos minulla ei olisi heitä. Välillä tulee tapeltua ja otettua heidänkin kanssaan yhteen. Itkettyä monet itkutkin, mutta tosi ystävät tulevan jäämään tappeluista huolimatta rinnalleni tukemaan. Usein se kumminkin menee toisinpäin, että itse olen se muiden tukipylväs. Koska useinmiten minä olen se itselläni vaikeinakin aikoina se duracelpupu joka auttaa muita, mutta ei osaa itse ottaa apua niin hyvin vastaan silloin kun tarvitsisi sitä.

9. Rojality poni, on vaikuttanut eniten ratsastukseeni. Tämä pieni pippurinen shettis ruuna, joka on todellakin herkkä on kasvattanut minulle kärsivällisyyttä, herkällä ja itsepäisellä ponilla ratsastamista. Myös pukkeja, takasillenousua ja hiekan maistamista ja esteen sekaan lentämistä. Ratsastin todella kauan kyseisellä ponilla, ennen kuin siirryin isompiin. Välillä käyn vieläkin kyseisen ponin selässä n. 30min ratsastamassa lävitse ponia, jos on pienemmillä ratsastajilla tehnyt mitä itse haluaa. Ja tietysti ei saa unohtaa pitkiä kärry ja rekiajeluitamme. Istuntani kehittyi ja tasapaino suurimmaksi osaksi tämän ponin asiosta.

10. En ole aamuihminen. Tämä näkyy vahvasti siinä, etten jaksaisi millään herätä herätyskellon soittoon. Jokaikinen aamu jolloin herätyskello soi on minulle vaikea. Vaikka olisin nukkunut 15h ennen herätyskellon soittoa, en vain siltikään jaksa nousta ylös en millään. En edes silloin, kun pitäisi lähteä skarppina tallille tai aamutallia tekemään. Jostain syystä se on vain niin vaikeaa minulle, kun taas äitini on aivan erillainen. Illalla jaksaisin kyllä valvoa pitkään ja myöhään. 

10 asiaa Vikestä

1. Vikke ei ole siis syntynyt Suomessa vaan se on Tanskasta siirretty Suomeen. Tanskassa tamma on saanut varsan, joka on jäänyt Tanskaan Viken siirtyessä Suomeen eräälle omistajalle. Kumminkin tamman tuonnissa on ollut mutkia vastassa, sillä Vikeltähän löytyy kahdet paperit joissa tiedot ovat erillaiset. Mm. ikä on täysin eri papereissa. Vikke kumminkin myyntiin sitten sen nykyiselle omistajalle, josta se siirtyi minulle ylläpitoon.

2. Vikke on todella sympaattinen olento. Vikkeä ei voi sanoa turvalliseksi lastenratsuksi tai siitä ei tulisi terapiaratsua vauhdikkuutensa takia. Tamma on todella energinen ratsaa ja haastava tapaus, jonka puolesta Vikke ei sovi epävarmalle ratsastajalle. Tamma nimittäin testaa heti ratsastajaa, jos huomaa tämän epävarmuuden. Minäkin olen tippunut tamman selästä. Kumminkin siskon tyttöni 7-vuotiaan laitoin Viken selkään ja Vikke osasi käyttäytyä nätisti. Mutta tässäkin auttoi varmasti se, että siskon tyttö on ratsastanut jo 2-vuotiaana esimmäisen kerran vuoniksen selässä ja osaa istua automaattisesti tasaisesti ponin askeleissa.

3. Tamma on todella paljon muuttunut siitä, kun ensimmäisen kerran siihen tutustuin. Vikke oli todellakin lihavassa kunnossa, näyti siltä että kaksi varsaa olisi ollut tamman mahassa ja se vaikutti myös Viken energisyyteen. Tamma oli todella laiska ratsastaa ja sai potkia eteenpäin. Kumminkin Viken laihtuessa, lihakset alkoivat kasvaa ja tamma muuttui todellakin laiskasta säpäkäksi poniksi. Olenkin miettinyt, mikä sille oikein tuli. Mutta joka tapauksessa tykkään enemmän tästä säpäkästä ja haasteellisesta ponista kuin siitä laiskasta. Vaikka tamma on kaikkineen puolineen ollut aina sydämmenvaloittaja.

4. Vikke loistaa niin esteillä,maastossa kuin koulussakin osaamis tasonsa mukaan. Mitään tamma ei anna ilmaiseksi ratsastaessa, mutta kun osaa vaatia tamma todellakin tekee parhaansa. Vikke on todella nopea oppimaan, joten tammasta olisi niin kouluun kuin esteillekkin kilpailemaan. Suunnitelmissamme olisinkin päästä joskus yhdessä kilpailemaan molemmissa, vaikka sitten vain harjoituskisoissa mutta kokemusta tuomaan molemmille yhteistaipaleellamme.

5. Tamma ei hätkähdä uusista asioista, joita olemme kokeilleet kaverini kanssa. Viken tallillahan on tammalla vikellysvyö jota ei oltu ennen tammalle kokeiltu, niin lopulta jopa uskalsin ratsastaa vikellysvyöllä ja nousta seisomaan tamman selkään. Olemme myös kokeilleet ratsastusta pelkillä riimnnarupäitsillä ja etten taluta ollenkaan tammaa vain se seuraa minua. Nämä ovat hyviä esimerkkejä mitä olemme kokeilleet tamman kanssa. Vaikka mitä vielä olisi kokeiltavana silti!

6. Tamma oppii temppuja todella nopeasti. Kokeilimme kerran kaverille oppisiko tamma nopeasti kumartamaan ja Vikke hoksasi heti herkun avulla mistä on kyse.

7. Maastossa tamma on luotettava sen puoleen, ettei Vikke hätkähdä mopoista, autoista tai muista yllättävistä asioista. Traktorit talvisin on tamman heikkous, sillä inhottavat natisevat ketjut ovat kamalan pelottava asia. Maastoon tamma ei sovi epävarmalle ratsastajalle meno halujen takia. Vikestä olisi vain ihanaa tykittää niin kovaa kuin jaloista ikinä pääsee maastossa. Maastoilemme tamman kanssa lähes kahdestaan, ettei ole edes toista hevoskaveria kaverina.

8. Uiminen on tamman yksi lempipuuhista kesäisin. Vikestä on kaikista hauskinta tiputtaa minut selästä järveen ja kauhoa kaviolla järveä niin, että vesi varmasti roiskuu ratsastajan päälle. Onneksi kumminkaan en ole ikinä suuttunut tammalle tästä oikeastaan vain nauranut toisen leikkisyydelle. Taitaa tammassakin olla vielä varsamaisuuden piirteitä tallella!

9. Lapset ja koirat ovat Viken mielestä todella tutkittavan arvoisia. Siskon tyttö oli nimittäin todella 'ihmeellinen' asia tammalle ja Viken piti koko ajan saada tutkia neitiä. Tamma kun hamus ja höris siskon tytölle. En sitten tiedä mitä herkkuja se oikein salaa sille syötti, kun Vikke oli niin utelias! ;) Samoin myös chihuahua joka oli tallilla mukana oli Viken mielestä tutkittava asia, isoista koirista tamma ei niinkään välitä eikä kissoista. Mutta pienet alle polvenkorkuiset koirat kylläkin.

10. Lampaat ovat kauhea asia Viken mielestä. Ne ovat hirveän pelottavia palleroita joita kesällä näemme. Vikke menee aivan hermoksi nähdessään niitä. En sitten tiedä, onko tammalla joku kammo näitä villapalleroita kohtaan vai mistä se johtuu. Mutta jokatapauksessa ne ovat hirveän pelottava asia toiselle. Olemme kumminkin tutustuneet yhdessä lampaisiin ja ne eivät pelota toista enään niin paljoa onneksi.

ehkä se vikkekin joskus näin uskaltaa tehdä


~ Vikke ja Tiitu

torstai 21. helmikuuta 2013

041: Yli esteiden vai ali?

En ole oikeastaan jaksanut kirjoittaa tänne mitään taas vähään aikaan, kun en ole saanut tallillekkaan ketään kuvaamaan niin ei sitten ole kuvia. Jotka minun mielestäni täyttävät postauksen ja tekevät siitä kivemman kuin pelkkä teksti luettavaksi. Ainakin näin hevosblogeissa.

Heräsin aamulla aikaisiin ja lähdin kaverini mukaan hänen vuokraponinsa luokse kuvailemaan heidän ratsastustaan. Samalla kuvaillin sitä issikkaa, jolla menin aiemmin kaverini kanssa 2h maastolenkin. Hienoa kuva otoksia sain, kun aurinkokin kivasti paistoi taivaalla. Ja 10 asteen napakkapakkainen teki ilmasta kyllä aika viileän. Joten kamerankin linssi välillä huurustui ja jouduin putsailemaan sitä usein. Mutta kaikesta huolimatta kuvia sain otettua.
Pakollinen pusukuva, mun uuden kavelin kanssa!
Kaverin vuokraponi
conversit on parhaat tallikengät :D
 Sitten palaankin takaisin niihin esteisiin. Lähdin sitten myöhemmin saman kaverin kanssa Vikelle. Mutta hämärä alkoi jo tulla, joten minulla ei oikeastaan ole kuin parikuvaa jotka eivät ole heilahtaneita tai laatukaan niinkään kärsinyt. Pakkanenkin illan kuppeessa alkoi kiriä jo kovemmin. Varustin tamman reippaasti ja siistin harjan ja hännän. Kyllä sitä karvan ja jouhien määrää oli taas lattia täynnä minun jäliltäni. Tottakai siivosin sitten ratsastettuani tallin. Otettiin reippaat alkukäynnit ja työskenneltiin paljon ravissa tamman kanssa. Menin todella löysillä ohjilla ja mikä parasta Vikelle saatiin hokit alle. Nyt ei poni enää liukastele ja kompuroi sen liukastelun takia. Ai, että oli turvallinen tunne ratsastaa tai paljon varvempi. Vikestäkin huomasi, ettei se varonut niinkään askeliaan vaan uskalti tykitellä laukassakin, kun nostelimme niitä. 
Tultiin hieman liian laitaan..
Aluksi tultiin ristikolle vain ravissa ja tein ison ympyrän enenn kuin käänsin tamman esteelle sitten. Lopulta tulin myös laukassa ristikkoa kohti ja tamma tosiaankin liiotteli ristikolla. Korotettiin sitten kaverin kanssa pystyksi 55cm puomin kanssa ja tultiin sitä laukassa tamman kanssa taas ympyrän tehden alkuun. Toinen oli kyllä aivan innoissaan, vaikkei aluksi meinannut viitsiä nostaa jalkojaan joten pari pudotusta tuli. Mutta onneksi löysimme Viken kanssa mukavan rytmin esteelle, jospa ensikerralla pääsisimme jo 2-3 esteen sarjaa hyppäämään. Toistettiin 55cm esteelle tuloa ehkä turhan monta kertaa, sillä Vikke rupesi parilla kerralla ''kieltämään'' tai tamma yritti mennä sivusta ohi mutten antanut joten hyppäsimme sitten melassiämpärin ylitse mutta kumminkin hypättiin. Välillä pidimme vähän välikäyntejä ja jatkoimme hyppelyitä. Lopussa pienennettiin ristikolle ja tässä välissä ehdin muutamat pitemmät laukat nostaa tammalla. Tultiin vielä ristikolle muutaman kerran kunnes rupesin menemään loppu raveja ja käyntejä tamman kanssa. Menimme pitkät loppukäynnit tamman kanssa löysin ohjin.


Kaasuteltiin kevyesti esteen ylitse.

Purin tamman ja vein karsinaan. Tamma nimittäin jäikin sisälle muiden kavereittensa kanssa tuntimme jälkeen. Siivoilin vielä tallia sitten ja lähdin kävelemään kaverini luokse odottamaan, että äiti/mutteri mulle tulisi hakemaan kotiin. Jos jouduinkin sitten yh'n kokeeseen ahkerana lukemaan.


~ Vikke ja Tiitu



sunnuntai 10. helmikuuta 2013

040: Umpihangessa ratsastelua!

Otsikko kertoo jo paljon tämän päivän ratsastelusta. Enkä itsekkään ole kovinkaan sillä tuulella että kirjoittaimienn voisi luonnistua tänään kovinkaan hyvin. Joten kuvat saavat nytten kertoa enemmän kuin itse teksti. Mutta menin tallilla jossain kahden maissa ja hain hevoset sisään. Tarkoitushan oli lähteä ratsastamaan maastoon tielle, mutta tamma oli taas niin energinen, että päätin mennä umpihangessa vähän energiaa purkaa pois. Kyllä toinen oli inoissansa lumessa menemisestä!
Toisella oli virtaa!
Kuvaajamme rämpi kanssa umpihanges :D
Tamma oli järkevä ja tungi päänsä hankeen..
Tämännäköinen oli lopputulos..


loppuraveja
loppukäynnit
On se nätti tamma :)
 ~ Vikke ja Tiitu

torstai 7. helmikuuta 2013

039: Uusi banneri & antibiottikuuri

En ole kirjoitellut taas aikoihin, mutta siihen minulla on varsin hyvä syy. Nimittäin inspiksen puute ja nytten vielä olen antibiottikuurilla. Asiaakin tuntuu olevan taas enemmän kuin uskottekaa, mutta kerron nyt sitten enemmän mitä minulle on tapahtunut viime aikoina, enkä tässä postauksessa Viken ja minun puuhastelusta. 

Uusi banneri!
Wuhuu, kaikki huutaa wuhuu. Vai miten se meneekään? Tein tällä kertaa hillitymmän jossa käytin todella haaleita värisävyjä vaaleanpunaisesta. En sitten tiesä mitä te tykkäätte lukijat, kun olette varmaan tottuneet hieman räväkempään taustaan minun kanssani. Kommenttia saa pistää tulemaan bannerista, onko hyvä vai aivan hirveä? Rakentavaa palautettakin saa antaa. Oliko vanha banneri parempi vai tykkäätkö enemmän uudesta? Vai etkö osaa vain sanoa. Mutta asiasta sitten toiseen ->

Kaikki alkoi siitä, että palelti vain sairaasti koulussa,kotona eikä johtunut väsymyksestä, sitten aloin nukahdella heti koulun jälkeen nukuin 2-3,5h vain sikeästi, enkä kyllä kuullut mitään. Uni vain voitti, vaikka nukuin yöllä sen 8-10h. Lopulta lähdin terveyskeskukseen jota meillä päin kyllä kutsutaan arvauskeskukseksi. Arvauskeskuksessa odotinkin aika kauan kunnes pääsin lääkärin vastaanotolle. Poskiontelon tulehdushan mulla paljastu ja kappas sain antibiottikuurin. Kouluun ei ollut lääkärin mukaan mitään asiaa kahteen päivään, joten perjantaina katellaan sitten seuraavan kerran jos koulun penkille uskaltais lähteä. On muuten uskomattoman pahan makuisia lääkkeitä ja viikko pitäisi jaksaa syödä näitä 1 tabletti 2krt päivässä. Katsotaanko tulenko hulluksi, sillä ensimmäisen lääkkeen jälkeen jo rupes tuntuu siltä että en kyllä enempää näitä pillereitä syö.. Onko teillä lukijat kokemusta Doximycin lääkkeestä? Minulla nimittäin ensimmäistä kertaa näitä tabletteja. Jospa tämä tästä paremmaksi muuttuisi. Kummini ainakin neuvoi syömään maitohappobakteereja antibiotin aikana. Onko teillä muita vinkkejä? Olo on nimittäin aika kurja.

En tiedä mistä olen tämän taudin saanut, mutta 1.2-3.2 olikin Etelä-Suomessa, Stadissa. Apassionatan 10-vuotis showta lähdin siskon kanssa katsomaan. Ystävinä ikuisesti, teema oli todella hyvin taas tehty, mutta eka osio ennen taukoa oli minusta parempi kuin toka. Kumminkin suloiset falabellat sulattivat sydämmen täysin hauskoilla tempuillaan ja esityksellänsä. Toki myös muut vakuuttivat, mutta näihin pikkuisiin veijareihin ihastuin. Kuvia en puhelimellani ottanut, mutta videoita senkin edestä. Kaverini kumminkin kuvasi koko show'n lähestulkoon, joten häneltä sain sitten kuvia show'st pitääkin muutama laittaa tähän postaukseen niistä veijareista. Kiitos kumminkin paljon kaverilleni, Idalle kuvista!

Stadin reissulla tuli kummiakin nähtyä, kaveria sekä tietenkin shoppailtua. Löysin ginasta ihanat siniset farkut, jotka oli ehdottomasti ostettava. Ei hintaakaan ollut kuin 20e, joten minusta tämä ei tosiaankaan ollut paha hinta maksaa farkuista jotka halusin ehdottomasti itselleni. Kaikkea muutakin tuli ostettua, mutta en nytten viitsi rueta luottelemaan tähän kaikkea. Muutenkin alkaa väsymys taas painaa ja huomenna olisi kouluun yritettävä selviytyä vielä elävänä.

Tänään tuli innostettua vielä koiraammekin kuvaamaan ja sain hienoa otoksia ainakin omasta mielestäni otettua. En sitten tiedä mitä te olette mieltä, mutta kommenttia saa kyllä antaa kuvista. Jos on jotain negatiivistä haluan kommenttisi sitten rakentavana en pelkkänä haukkumisena.

Nauttikaa kuvista!
kuvasarja aadan juoksusta,,
vahinkokuva..
apassionata 2013
Apasionata 2013
Aadaneiti
 - Tiitu