012: Vikkeilyä auringoisessa säässä



Otsikkointi minulla taas tuntuu luonnistuvan niin näppärästi, että keksin todella omaperäisen otsikon. Mutta ei siitä sitten sen enempää. En tosiaan ole ehtinyt kirjoittamaan sillä kesätyöt vie kaiken aikani ja tietysti Vikellekkin pitää olla sitä aikaa. Tamman omistaja kävikin pitkästä aikasta katsomassa Vikkeä. Juttelimme sitten siinä jonkin aikaa kaikessa rauhassa vähän Vikestä. Vikellähän on siis kahdet paperit sen jälkeen, kun se tuli Tanskasta. Pyytelinkin tamman omistajalta, jos saisin nähdä niitä molempia joku kerta sillä haluaisin tutkia vähän tarkemmin Vikken sukua. Aikamme siinä jutellessa minun oli kumminkin lähdettävä tammalla ratsastamaan sillä se kello kävi koko ajan.




Kuva ei kyllä liity tämänpäiväiseen mitenkään, viime syksyltä tämäkin kuva.

 

Lähdin sitten Vikkeä hakemaan laitumelta, siellähän tuo olikin jo niin ''innokkaan'' näköisenä odottamassa. Tammalle tuntui mielummin maistuvan lämpimässä auringossa olo kuin, että oltaisiin lähdetty töitä tekemään. Kumminkin Vikke on todella ihana luonteinen, kun tarhassa se kävelee vastaan eikä lähde juoksemaan tiehensä, vaikka riimunnarun näkisi eikä herkkuakaan olisi mukana.

Tamman laidunkaveri ei ollut niinkään innokas päästämään meitä matkaan, mutta hetken ajan laidunkaverin kanssa tapeltua sainkin Viken sieltä tarhasta ulos. Auringoisin kelin takia laitoin Viken ulkona harjauspuomissa. Josta todellakin tykkään, sillä on ihana laittaa Vikke ulkona lämpiminä päivinä valmiiksi. Tarkistin ennen kuin rupesin harjaamaan Viken jalat etteivät ne olleet kuumat eikä niissä ollut haavoja. Muutaman ikävä ötökän pureman löysin kyllä tammasta, mutta helosaania niihin pitää vain laittaa niin äkkiä parantuvat.

Harjailin Viken reippaasti puhtaaksi, eikä tamma ollut ihme kyllä kovinkaan likainen. Joka oli taas tietysti minulle iloisempi asia niin pääsimme reippaammin matkaan. Viken omistajan kanssa siinä samalla juttelimme, kun tamman varustin. Sainkin lisänimen tänään olen nykyään ''pinkkiratsastaja'' . Kun olen innostunut ostamaan Vikkelle kaikkea vaaleanpunaista. Mutta kukapa ei haluaisi niin suloista väriä tammallensa! Minä ainakin haluan, ja itsellekkin ajattelin tilata Hööksiltä ratsastuspaidan vaaleanpunaisen niin ollaan sitten väriväriin hevosen kanssa tietysti.



Vikke oli todella nopeasti varustettu ja pääsin matkaan. Lähdin ratsastamaan aluksi pellon laitoja pitkin rentoa käyntiä ja nautin ihanista maisemista mitä meillä täällä on! Lopulta sitten päästiin tutulle ''revittely'' pellollemme, jossa ei tarvinnut mennä laitoja pitkin. Ratsastin tammalla kasikkoa, voltteja ja erillaisia taivutus harjoituksia, että Vikke joutui käyttämään molemmin puolin lihaksian. Huomasin myös kasikon aikana, että Vikkellä on toinen puoli se vanhempi kuin toinen ratsastaessa. Meidän pitää rueta myös harjoituttamaan sitä toista. Menin sen verran rennomman maastoreissun tällä kertaa, etten laukannut kuin kolmisen kertaa tammalla. Sillä olin itse tullut töistä ja välillä on kiva mennä rennosti vaan. Olisi ihana käydä Viken kanssa laavullakin retkeilemässä, mutta kun noita ötököitä on niin paljon! Laukkasinkin ne vaivaiset kolme kertaa aluksi kahdesta satulalla ja sitten vielä ilman satulaa menin tammalla.




Viime syksy, laavuretkeltä pusipusi kuva :)

 

Ilman satulaa mennessäni huomasin, että Vikke oli laihtunut paljonkin jos vertasi talveen. Eikä vaan se karva tehnyt, vaan Vikke tosiaankin oli lihava silloin voin sen itsekkin sanoa rehellisesti. Mutta on vielä Vikellä sitä painon tiputus varaa, mutta ei kumminkaan niin, että pitäisi huolissansa olla. Vuonisten kuuluukin olla pyöreitä, eikä aivan solakoita. Ei se ole ollenkaan vuonikselle tyypillistä. Ainakin itse olen sitä mieltä, että vuoniksien kuuluu olla hieman pyöreämpi. En sitten tiedä teidän mielipiteistänne.


Lopulta meidän oli lähdettävä tallia kohti. Purin Viken varusteista ja pesin. Pesun jälkeen harjasin vielä tamman hyvin ja tarkistin jalat sun muut. Kaikki oli kunnossa niin kuin lähtiessämmekin. Vein sitten Viken takaisin tarhaan ja kerrankin Vikke ei ruennut heti ensimmäisenä piehtaroimaan. Kuviakin tuli taas otettua kiitettävä määrä, mutta enhän minä niitä nyt tähän hätään ja tähän potsaukseen saa laitettua, kun vasta kotiakkin tulin. Lupaan laittaa niitä seuraavalla kerralla tai sitten lisätä kun kerkiän tähän potsaukseen jälkeenpäin. Tosin en tiedä millon saisin ne kuvat koneelle, sillä koneen muisti alkaa vedellä viimeisiään. Onneksi pian saan uuden tietokoneen niin ei tarvii ''kiduta'' tän vanhan läppärin kanssa.



Meidän poni osaa istua, osaako teidän?

  ~ Vikke posettaa ja Tiitu kirjoittaa



011: Maastoilu, liinausta ja tippuminen!



Kuva ei ole tältäpäivältä, mut namnam.



Mistäköhän aloittaisin lauantai illan tapahtumat. No varmaankin siitä, että menin tallille niin kuin torstaina sanoinkin asiasta, että olisin mennossa sinne. Vikke siellä jo odotti innokkaana höristen vastassa, kun saavuin tallille kaverini P oli kanssa mukana. Haettiin sitten Vikke tarhasta ja ruettiin harjailemaan tammaa. Tosin Vikessä ei ollut mitään mitä harjattavaa joten saatiin kaverin kanssa nopeasti varustettua tamma. Sitten lähdettiin maastoilemaan, mutta siitä ei tullut mitään itikoiden takia joten palattiin pois. Kun Vikkekin hyppi puoliksi pystyyn ja veti jarrut pohjaan yhdessä kohdassa epäilen, että siellä oli jotain koska tamma oli ihan hermona ja olemme ennenkin käyneet siellä eikä ole ollut ongelmia. Palasin sitten sinne tallille ja mentiin pelloille ratsastamaan. Liinasin kaveriani, kun P meni ekaa kertaa Vikellä eikä se kenttä ole nytten käytössä.

Liinaus alkoi hyvin kaverillani ja kaikkia kolmea askellajia mentiin, kunnes kaverini tasapaino jotenkin horjahti laukassa en edes tiedä mitä tapahtui, kun se kaikki tapahtui niin vauhdilla. Kaverini tipahti ruohikon sekaan ja Vikke jäi aluksi pällistelemään itsekkin, että mitä tapahtui. Mutta lopulta tamma päätti rueta syömään vihreää heinää. Kaverilleni ei kumminkaan sattunut mitään enemmän tuo tuntui naureskelevan kuin valittelevan kipeää paikkaa. Jatkoimme sitten liinausta Viken kanssa ja loppu aika sujui hyvin. Lopulta käytiin järven rannalla vähän viilentämässä jalkoja ja sitten tallia kohden kaverini ratsasti. Kulin vain mukana vierellä siinä sitten. Pitkästä aikaa en mennyt Vikellä, vaan joku toinen ratsasti sillä. Se oli kyllä jotenkin hmm. miten sen sanoisin. Oudon tuntuista, kun on tottunut vain mennä Vikellä.



Tosin ehdin, kyllä ratsastella Vikellä itsekkin tänään alkukäynnit sen maaston ja laukkaillakkin, mutta annoin enimmäkseen kaverini mennä. Koska itse ehdin ratsastella Vikellä useita kertoja, vaikka nuo kesätyöt vievätkin aikani aika tiukille. Maanantaina kun alotan yhdessä paikassa, jota en netissä mainosta kumminkaan. Lenkiltä päästyä Vikke sai vielä pesun ja harjauksen. Pari leivänpalastakin herkkuja tamma sai, vaikka en ole nytten taas vähään aikaan antanut sille herkkuja palkinnoksi sillä Vikke saisi pysyä hyvässä kunnossa. Annoin Viken syödä siinä sitten vihreää, kunnes vein tamman takaisin tarhaan kaverinsa luokse, joka oli kyllä huomion kipeä!

Semmoinen päivä meillä, kumminkin tänään oli Viken kanssa. Vauhtia, tippumista ja muuta kivaa mahtui ratsastusreissulle. Ehkä ens kerralla ei tulisi mitään tämmöstä, vaan olisi rentoa meiningiä. Toivon, että pääsen uimaan Viken kanssa taas ensi kerralla. Jos siis vain sää ja muut jutut sen sallii. Sillä uiminen ja uittaminen on todellakin Vikestä ja minusta hauskaa puuhaa. Saa molemmat rentoutua ja samalla se kehittää lihaksia molemmille.




Ei tältä päivältä. Vikke <3

 ~ Vikke & Tiitu

010: Ratsaille ja uimaan!

Vikke posettaa <3

Eilinen päivä sitten hurahtikin Viken parissa ja kaverin. Ensiksi oli kunnon puunaus Vikkeä, ja piti tarkistaa miten ötökät olivat tammaa syöny. Ajattelin käydä ostamassa Vikelle silmille ötökkähupun tai vastaavan, vaikka tuskin tamma siitä tykkää. Epäilen, että ei. Ötökkä myrkkyjäkin pitäisi käydä ostamassa, etteivät pure tammaa. Tuntuu, että kaikki mahdollinen on loppu aina kun niitä tarvitaan. Tuleeko teillekkin usein semmoinen olo hevosten kanssa?

Vikken kanssa järvessä

Kumminkin varustin Viken reippaasti ja talutin asfaltti tien pätkän n. 200m tien laitaa pitkin. Onneksi ei liiku paljoa autoja ja Vikke ei niistä välitä. Tamman ohi meni pari autoa, mutta onneksi meillä täällä on ystävällistä porukkaa ja he osasivat jarruttaa kumminkin kohdallamme etteivät ajaneet vauhdilla ohi, vaikka Vikke ei olisi ollut moksiskaan. Mutta aina turvallisempi olo, kun auto ohittaa hitaasti kuin 100km/h painaen ohi! Sitten päästiin tielle, jossa ei liiku ikinä ketään. Rauhallinen hiekka tie, jota pitkin käveltiin ja vähän ravailtiinkin eteenpäin, kunnes käytiin lenkki heittämässä aika rauhallisesti, sillä päivän koho kohta oli päästä heittämään talviturkki Viken kanssa! Kun ei tammakaan ole uinut vielä tänä kesänä ollenkaan.




Kuvauksellinen tamma? <3

 Vikke oli aivan onnessansa päästessänsä järveen, voitte uskoa! Tamma oli vaikeampi saada sieltä pois, kun mennä sinne. Aluksi kyllä tamma oli sillein: ''En mene!'' mutta kun vähän anto pohkeita ja Vikke tajusi, että vettähän se vaan on sitten se oli menoa. Tammalla ainakin oli hauskaa niin oli kyllä minullakin, kun sai pestä hiet pois ja ötökät. Lopulta kaiken hauskanki piti päättyä, ja oli aika laittaa takaisin minun bikinien päälle vaateet ja lähteä ratsastamaan Vikellä tallia kohden. Onneksi menen lauantaina varmaankin Viken luokse toisen kaverin kanssa niin päästään uimaan treenin jälkeen. Mutta siitä sitten lauantaina enemmän, jos nyt ehdin ratsastamaan.

 ~ Vikke ja Tiitu


009: Lämmin kesäpäivä





Tiitu aina sano, et pitää muistaa juoda!


    Otsikko on niin tylsä kun olla voi, mutta en keksinyt parempaakaan tänään. Aivot varmaan on off asennolla tai jotain, kun tuntuu ettei kirjottaminenkaan tänään luonnistu. Moni on varmasti huomannut, etten ole kirjoitellut taas hetkeen mutta syynä on siinä, että kesäloman tämä alku on ollut oikeastaan vain kesätöitä vaan. Kattelin tässä Vikelle taas vaihteeksi uusia varusteita, mutta pitää vähän vähennellä, kun muuten tulee hirveä lasku postissa jos tilaan nytten noita. Kattelin uusia vaaleanpunaisia pinteleitä tammalle, niin sopisi hyvin siihen uuteen satulahuopaan josta täällä onkin jo kuvia. Uudet päisetkin olisivat kiva, ja pitäisi ostaa tuo alaturpahihna Vikelle, kun vanha hukkui jonnekkin. Puuilossa tuo ei ollu kuin vitosen, mutta Hööksin sivuilla 3.50e, tilaan sen varmaankin sieltä sitten jos muutakin tilaan, muuten käyn Puuilosta ostamassa sen Vikelle ja jotkut uudet päisetkin voisi!

Uuden ulkoasunkin sain lopulta tehtyä tänne, jonka varmaan huomasitte kun epäsikiösotku oli tuossa, mutta nytten on tämmöinen kesäinen Vikke teema. Millonkas se ei olis Vikke teema, mutta kuitenkin. Vaihdoin noi otsikoiden yms väritkin violetti - pinkin sävymaastoon niin tulee vähän tyttömäisyyttä, kun sininen ei ole minun tammani väri. Vaikka ei sinisessä mitään vikaa ole, mutta vaihtelu virkistää!

Tämä potsaus jää oikeasti lyhyeksi, sillä aivot on sillä off asennolla ja tekstin kirjoittaminen ei onnistu, vaikka kyllä sitä asiaa olisi. Lupaan kumminkin ensikerralla kirjoittaa enemmän tai sitten ajattelin jos tekisin erillaisen potsauksen. Vaikkapa kuva tai varuste! Varmaan jompi kumpi olisi ihan kiva, vai mitä mieltä te olette? Vedetkin on sen verran lämpimät, että tamma varmaan nauttisi kun pääsisi sinne polskimaan ja kastelemaan minut. Mikäs sen hauskenpaa Vikestä olisi.

Leikin lentäjän tyttöä Viken kanssa tai si en

~ Tiitu & Vikke

008: Kengitys & muuta

Pitkä päivä takana, kun aamulla heräsin jo kunniallisesti ennen seitsemää ja lähdin tallille siinä ennen kasia jo. Tosin tällä kertaa eri tallille kuin missä Vikke asuu, piti käydä yhdellä tallilla, joka ei ole virallinen ratsastuskoulu vaan enemmin harrastetallinen. Kumminkin siellä piti olla ratsastusopettajan apuna hevosten ja ponien kanssa, kun osa jouduttiin rauhoittamaan ihan kengityksen takia. Kengityksen jälkeen kengittäjä lähtikin Viken tallille rauhottavien kera. Vikke jouduttiin siis rauhoittamaan kengityksen ajaksi, sillä tamma on vähän hankalampi tapaus kengittäessä kuin monet muut hevoset. Mutta se varmaan johtuu siitä, että sen jälkeen kun Vikke Suomeen tuotiin se ei ole ollut kengässä. Sillä tamman kaviot on pysyny todella hyvässä kunnossa josta olen positiivisesti tyytyväinen. Tosin nytten jouduimme tammalle laittamaan takaisin kengät, koska kaviot on joutuneet sen verran kulutukseen, että on parempi laittaa kengät nytten kesäksi ettei ne pääse liian lyhyvyksi menemään. Talvella pitää sitten katsoa laitetaanko Vikelle hokkeja vai jääkö se kokonaan ilman. On kengittäjä saanut tehdä ainakin työtä Viken kanssa, kun on joutunut ensiksi rauhoittamaan tamman ja sitten vielä pitäny saada tempperamenttinen ja itsepäinen tamma nostamaan sitä jalkaa ja pitämään sen ylhäällä, että ne kengät saadaan paikoilleen. Onneksi kumminkin Vikelle on nyt saatu ne kengät niin päästään kunnolla treenaamaan ja Viken koulutusta voisi rueta viemään eteenpäin. Ehkä joskus pääsemme jonnekkin puomiluokkaan kilpailemaan kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessansa meidänkin tiellemme, mutta toivottavasti ei ainakaan ikäviä asioita sillä Viken tarha kaveri oli saanut ähkyn. Siitä tosin selvittiin ja poni on nytten taas ihan hyvässä kunnossa. Pitää nyt vaan toivoo ettei uusiudu, kun muuten Vikellä ei ole enää tarhakaveria, joka olisi ikävä juttu ihan Vikenkin kannalta. Kun tamma ei oikein tule toimeen jokaisen ruunan ja tamman kanssa. Orejahan tuolla yksityistallilla tai miksi sitä sanotaan pientalliksi? Niin ei ole. Eikä niitä ole sinne tulossa ihan vain tammojen takia.


Päivä alkoi olla siinä puol seiskan tienoilla pulkissa, kun pääsin viimein kotiin tallilta lähtemään. Piti vielä käydä hevosille iltarehut heittämässä, mutta sen jälkeen kaikki oli hoidettu huh! Työtä kyllä riitti koko päivän, eikä voinut hirveästi höseltää, kun osa tammoista oli ihan pingpong päästänsä liekkö kiima sitten myös vaikuttaneen asiaa voi olla. Loppu peleissä päivä meni todella mukavasti, eikä ollut mitään sen kummenpia hermoromahdus loman tarpeita. Kengitys päivänä sai olla tavallistakin rauhallisempi tiettyjen yksilöiden kohdalla. Onneksi kengityksen jälkeen laitoin vain pikkuponin kärryjen eteen ja lähdettiin hiitille. Reipas lenkki käytiin ajamassa illasta mukavassa auringoisessa säässä ja seurassa ei ollut moittimasta. Tällä kertaa tulikin vähän erillaisempi potsaus kun yleensä ei aivan kokonaan liittynyt vain Viken ja minun päivään vähän muutakin. Mutta vaihtelu virkistää? Katsotaan pääsemmekö Viken kanssa jo huomenna ratsastuslenkille, mutta kaikki riippuu vähän nytten tuosta kelistä. Toivon kumminkin, että pääsen edes tamman luona käymään huomenna.

~ Vikke & Tiitu

007: Peltotreeniä

Aurinkoinen sää tosiaankin oli ratsastaa Vikelle taas pienen tauvon jälkeen, kun tosissaan viime viikolla tuli ne revähdykset alaselkään/kylkeen ja niskaan. Mutta niska on parantunut jo niin hyvin, että ne yötkin nukuttaan ilman särkylääkkeitä ja kylmägeeliä. Tosin tuo selkä on hivenen arka viellä, mutta pitäisi sen parantua pian. Tallille tullessani Vikke olikin jo portilla seisoskelemassa aivan kuin odottaisi jo, varmaan kuuli kun kävelin tallia kohden. Tamma näytti jotenkin pirteältä ja nappasin sähköt vain pois ja talutin Viken sitten tallin sisään. Tarhakaveri ei tainut innostua kun otin Viken sisälle, sillä jäi hetkeksi hirnumaan perään mutta lopetti kyllä sitten. Vikke ei ollut moksiskaan, tamma kun pärjää yksin joka tilanteessa ilman kaveria. Viken karvanlähtö aika alkaa olla ohi, vaikka tavallista enemmän vielä lähtee karvaa mutta ei sillä määrällä kuin viime viikolla. Huhhuh onneksi! Vikke oli hoitaessa jotenkin malttamaton ja oli koko ajan lähdössä jo matkaan. Pitihän se uusi satulahuopakin Vikelle pistää ja kokeilla miten eurohuntterin (aijemmassa postauksessa) vaaleanpunainen satulahuopa tammalle käy. Oli kyllä hurjan suloinen tamma satulahuopa päällä! Jaksoin jopa pitkästä aikaa laittaa ruskeat pintelit tamman joka jalkaan jänne- ja hivutussuojien sijasta. Kyllä tamman kelpas kun tuossa satulahuovassa oli sitä ruskeaa kanssa niin kävi hyvin yhteen varusteet. Ostovillitys kyllä on vieläkin aika suuri, sillä haluaisin ostella kaikkea Vikelle, mutta jos palataan taas tuohon tämän päiväiseen..

..Pian oltiin valmiita lähtemään matkaan. Mentiin taas noille tutuille pelloille treenaamaan. Tielle kun ei voi lähteä ennen kuin se kengittäjä nyt tulisi. Onneksi se kumminkin (huom.) lupasi tulla kuunvaihteessa, että kun tammalle kengät saan jalkaan niin päästään tiellekkin ratsastamaan. Ja uusi kenttäkin pitäisi olla tulossa, niin pääsis sileälle työskentelemään kunnolla. Kun tosissaan tuo vanha kenttä on sen verran kurjemmassa kunnossa etten viiti siinä ratsastella joten on nyt parempi ratsastaa pelloilla. Varsinkin kun eivät olleet erityisen märkiä. Joku taas lähimetässä tuntui sahaavan moottorisahalla puita, niin tamma oli aluksi vähän sillein säpsähteleväinen mutta olin itse rauhallinen ja ratsastin tallinpihasta Viken kauemmaksi pelloille niin päästiin sitten alkuverkkojen jälkeen ravailemaan. Yksi pieni pukkikin tuli ravissa! Varmaan johtui siitä, että joku ötökkä puri tammaa. Eikä Vikke tosiaan tykkää niistä, pitää päästä kaupoille ötökkämyrkkyjä ostelemaan. Jatkettiin kumminkin matkaa ja pian päästiin laukkailemaan niin ötökätkin lähti kiusaamasta kuin eivät vauhdissa varmaan pysyneet. Kyllä Vikke porskutteli menemään pelloilla kunnon kyytiä niitä meno haluja tuntui löytyvän. Uskon, että kaikista ratsastuslajeista Vikke eniten nauttii, kun pääsee tykittämään peltoja pitkin tai sitten uintireissut. Yksi ilopukkikin tuntui tulevan, mutta ei se menoamme estellyt.

Lenkin jälkeen kun ratsastin vielä tallipihalle niin tallissa purkaessani tammaa huomasin Vikellä jalassa ötököiden purema jälkiä. Puhdistin ne etteivät pääsisi likaantumaan ja harjailin vielä tamman puhtaaksi. Pestä en viitsinyt, vaikka olikin +15, mutta tamma ei hiennot paljoa yhtään. Lopulta vein Viken vielä tarhaan, kun sitten illalla myöhään tammukka pääsee sisälle iltaruokinnan aikaan. Mikäs sen parempaa Vikestä taas oli kuin juuri kun kerkesin harjata tamman mennä piehroimaan ja Vikke näytti aivan siltä etten olisi harjannut sitä ollenkaan! Ensi kerralla jos nappaisi kaverin mukaan niin voisi hypätä vähän pelloilla esteitä tammalla. Mutta pitää nytten katsoa. Kirjottelen sitten seuraavan kerran kuin ehdin, mutta yritän mahdollisimman pian päästä kirjoittelemaan edes jotain ettei tulisi hirveän pitkiä taukoja väliin! Kuviakin lupailen laittaa tuonne välilehteen kuhan kerkiän.

~ Tiitu & Vikke toivottaa iloisia kevätpäiviä!

006: Shoppailu (lyhytpotsaus)

Moni varmaan ajattelee miten shoppailu nyt Vikkeen liittyy. Mutta, kun ei jää mietiskelemään vaan rupeaa lukemaan voi huomata, että shoppailulla ja hevosilla on paljon yhdentekeväisyyttä. Aamulla heräsinkin aikasin ja noita yöunia tulikin nukuttua semmoiset reilu 5h, hupsista. Se ei kumminkaan minun menoa estänyt, kun lähdin aikaseen jo liikkeelle tuonne sadekeliin. Kävin, vaikka missä liikkeessä hevosvarusteita kattomassa ja jos olisin vain saanut olisi varmaan pakettiautollinen lähtenyt sitä tavaraa mukaan. Mutta kun rupeaa tarkemmin katsomaan huomasi, että en tarvitse puoliakaan mitä olisin ostamassa kaikkea kivaa. Vaaleanpunaisen sävyisiä varusteita tammalle katselikin ja silmiin sattui eräs satulahuopa. Se oli ehdottomasti pakko saada, niin hurahti siihenkin useampi kymppi, mutta nytten se on ostettu tammalle! Ei hirveästi muuta mukaan nytten tarttunut, mutta ostin roosan sävyisen suan, vaikka Vikellä on niitä jo niin paljon, että ei olisi tarvinnut mutta kiusaus iski kun oli tarjouksessa! Ikinä ei voi hevosella olla liikaa harjoja, uskokaa pois. Tuntuu, että ne on aina hukassa niinpä kattelin horzen harjapakkia, mutta hinta on hivenen arvokas niin pakki jäi kaupan hyllylle, vaikka olisi tehnyt mieli mukaan ottaa niin kuin muitakin varusteita. Alaturpahihnaankin katsoin tammalle, mutta sinne se liikkeeseen vain jäi, koska en rupea maksamaan viittä euroa siitä, kun Hööks:iltä saa sen kolmella eurolla tilattua! Pitää muitakin varusteita Vikelle varmaan tilata Hööks:iltä koska en viiti pelkän turpahihnan takia laittaa tilausta.

Uuteen satulahuopaan kyllä kelpaisi vaaleanpunaiset suojat tai pintelit. Korvahuppukin olisi kiva saada samaa sävyä, mutta ei ole silmiin sattunut vaaleanpunaista korvahuppua mistäköhän sellaisen löytäisin edullisesti, koska en rupea maksamaan 20e enempää jostain korvahupusta joka ei ole aivan välttämätön. Kumminkin taidan jatkaa tuota shoppailu Hööksin ja Horzen sivuilla, katsotaan miten kallis tilaus taas tulee aikaiseksi, kun löydän kaikkea aina mutta kalliiksi nekin tulee. Mutta se ei minua kyllä estä, jos jokin on pakko saada hankin sen makso mitä maksoi! Ikinä ei voi hemmotella Vikkeä uusilla varusteilla pilalle ei koskaan. Uudetkin päitset ostin vasta niihin voisi ostaa vielä samaa sävyä riimunnarun niin kyllä tammaa kelpaa talutella ;) Tällä kertaa tälläinen vähän lyhempi potsaus, ehkä ensikerralla, kun pääsen Vikkeä taas ratsastamaan saan aikaiseksi hivenen pitemmän potsauksen!

Osa saattaa miettiä tuliko minulle mitään viimekerran tippumisesta ja jos haluat vastauksen niin tuli. Niskaan ja kylkeen/alaselkään tuli revähdys pahempi, mutta nytten se on jo hyvin parantumassa ja yötkin pärjään ilman särkylääkkeitä.

~ Tiitu