015: Here i am

Vikke -12

Tässä on nyt vähän kaikkea tapahtunut, niin ei ole ehtinyt kirjoittaa. Mutta voisin aloittaa sillä, että tosiaankin lauantaina lähdin tallille. Auringo paistoi ja ilma näytti tosi kivalta, onneksi se sellaisena tuntui ainakin meillä pysyvän. Aivan ennen kuin pääsin edes tammaa moikkaamaan, sain naapurin lampaita auttaa saamaan kiinni, kun yksi niistä oli päättänyt karata. Aina minun tuurilllani minä satun tulemaan sellaiseen aikaan, no ei siinä kyllä mitään. Lammas oli yhteistyönhaluinen ja saatiin se nopeasti kiinni. Eikun vaan lähdin jatkamaan matkaani.
Vikke sitten odottikin siellä laitumen toisessa päässä, mutta hetken odottelin siellä portilla niin tamma ravasi kuullessaan, kun kutsuin sitä. Ei tarvinnut enään sinne mutavelliin lähteä kävelemään, koska koko pe-la välinen yö tuli meillä vettä kuin olisi ämpäristä kaatanut niskaan. Lähdin sitten Viken viemään talliin, jossa pääsin taas kuuramaan tammaa. Savipaukkuja sai irrotella otsatukasta, harjasta ja hännästä. Lopulta tamma alkoi kumminkin olla taas kiiltävä. Tarkoitus ei ollut, kun mennä kevyesti ja niin menikin ilman satulaa. Selkään pääsemistä jouduin yrittää kaksi kertaa ja toisella kerralla pääsin, kun ei ollut ketään kaveria mukana auttamassa.


Iso peppu(ko)? <3

Aitaus jossa ratsastin oli todella pehmeä ja huomasin sen saman tien tamman askeleista. Menin tamman kanssa pysähdysharjoituksia, voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä. Alku tuntui kankealta, sillä Vikke varo ratsastusalueemme pohjaa varmaan pehmeyden takia, sillä se oli aika rapasta puuhaa. Lopulta kumminkin alkoi sujua ja Vikke taipui hyvin molempiin suuntiin. Mentiin aika kevyt tunti, sillä laukkaa ei otettu askeltakaan. Lopulta laskeuduin alas sieltä tamman selästä ja käveltiin tallille. Purin Viken ja harjailin vähän. En pessyt, kun Vikkelle ei tullut hikikään - eikä se ollut tarkoituskaan kevyellä tunnilla. Vein sitten Viken tarhalle ja muutama porkkanan pala taisi tammalle tulla annettua siinä samalla. Jäin hetkeksi katsomaan tamman laiduntamista, mutta sitten piti jos lähteä pois kun taivas näytti uhkaavasti tummalta ja minun piti rueta pesemään Viken varusteita.

Pesin sitten Viken satulahuovat mäntysaippualla aivan puhtaaksi. Kyllä tamman vaaleanpunainen satulahuopa taas näytti hienolta ja uudelta pestyäni sen. Niin kyllä muutkin, joista en erityisemmin innostu ehkä niiden värien takia. Mutta kyllä niitäkin käyttää. Harjatkin pesin, ja suojia tuli pestyä vähän kaikkea mahdollista. Varusteet jotka pesin annoin aluksi kuivua pihalla, mutta vein sitten lopuksi talliin sisälle kuivumaan.

Pinkkitiimi ;)

Tästä tuntuu olevan tulossa hurjan pitkä postaus, mutta hatun nosto jo tässä vaiheessa heille, jotka ovat jaksaneet lukea. Tilasin tuossa Vikelle Hööksiltä vähän kaikkea ja tänään kävin hakemassa sitten postista. Uudet suitset, helosaani ja piuhat (apuohjat) tilasin tammalle. Laittelen niistä, vaikka sitten myöhemmin, koska en ole kerinnyt kuvata noita tämän illan aikana, kun juuri tulin kotiin. Kuvia meidän ravikäynti tunnista ei ole, sillä kuvaajamme ei ole pitkään aikaan mukanamme nytten tallilla. Mutta ei se meidän menoa kumminkaan estä. Ensi kesän reissujakin on tullut jo suunniteltua, vaikka edes tätä kesää ei ole vielä eletty. Kuvat eivät ole sitten tällä kertaa tältä reissulta, mutta en halunnut jättää tätä konaan tekstiksi, vaikka tekstipainotteiseksi tämä jääkin.

~ Vikke ja Tiitu

014: Pinkkitiimi esteillä

Vikke kauniina<3

 Ratsastamaan taas lähdin Vikellä tosin eilen, mutta kirjoittelu sitten siirtyi täksi päiväksi. Mutta ei siitä sen enempää, koska ei ketään kiinnosta mikään syy/selitys miksen eilen jo kirjoitellut. Minunkin loma alkoi viimein niin aikaa on nyt enemmän Vikelle. Parempi minun kannalta ja tamman kanssa. Eilen olikin aika lämminpäivä, mutta onneksi illalla viilentyi jo kivasti lämpötila. Itikat alkavat olla hävinneet, mutta noita paarmoja sitten riittää ainakin meillä päin. Hain tamman tarhasta, että lähdettäisiin ratsastamaan. Niin Vikkehän kellahti makuullensa ja rupesi piehtaroimaan. Kyllä oli taas todella mukavaa hakea Vikke sieltä tarhasta ja rueta puhdistamaan ensi alkuun aivan kokonaan tamma. Irtokarvaa ja likaa kyllä lähti. Saveakin löytyi vähän kaikkialta ja nurmea. Puhdistusta riitti, mutta onneksi Vikke ei ole kovinkaan iso niin se sujui kumminkin reippaassa tahdissa. Vaikka ei se minua haittaa, että hevonen pitää harjata huolellisesti ja olisi kuinka likainen. Mutta reippaammin pääsee matkaan, kun hevonen ei ole aivan yltä päältä kurassa.

Vikken varustin reippaasti ja samalla tarkistin jalat ja ötökän puremien määrän. Ei ollut paljoa tullut, mutta helosaani parantaa nekin. Tosin se on tammalla loppu, mutta ensi viikkoon, kun kestämme niin uus tulee tilauksen mukana. Lähdin sitten Vikellä ratsastamaan. Mentiin käynnissä pikku lenkki maastossa löysin ohjin. Tavattiin pelottava moottoripyörä, yhden tutun ukki ja äiti, koirat ja muutama auto. Kaikin puolin Vikke osasi käyttäytyä todella nätisti. Lähdettiin sitten ravailemaan alkukäyntejen jälkeen ja rupesin taivuttelemaan tammaa hyvin molemminpuolin. Koska esteitähän me menimme niin alkuverkat on tärkeitä. Ravailtiin jonkun aikaa, kunnes laukkaa treenattiin vähän aikaa sitten välikäyntejen kautta taas raviharkkoihin. Alotettiin lopulta ''raviesteet'' tosin ne olivat aivan minejä 20-30cm vain ja Vikke ei viitsinyt hypätä. Vaan ne mentiin yllätysyllätys kavaljettinä. Hienosti tamma osasi nostaa jalkojansa eikä pudottanut kertaakaan.


Esteitä -12

Jonkin aikaan kun oltiin menty otettiin taas vähän välikäyntejä kunnes jatkettiin isommilla 40cm ja 50cm esteillä tosin laukassa. Vikken laukka oli tasainen ja todella mukava ennen kuin rupesimme hyppäämään, mutta muutaman esteen jälkeen tamman laukka tuntui kovenevan. Taisi Vikke innostua hyppäämisestä tosiaankin? Pudotuksia ei tullut 40cm ja 50cm korkusilla esteillä ollenkaan ja ilmavaraa oli aika paljonkin. Viken etujalka tyylissä meillä on treenattavaa, mutta se on silti ihan hyvä. Ja onneksi tamma osaa käyttää jalkojaan siten, että harvemmin tulee tipuksia. Siirryttiin jonkun ajan päästä sitten taas vähän lepäilemään samalla kun esteet siirtyivät siihen 60cm. Tamma meni todella hienosti, mutta yksi harmmillinen pudostus tuli kun Viken takajalka osui hivenen puomiin. Tosin tämä oli aivan oma vikani, sillä Vikke oli innostunut esteistä ja arvioin väärin, ettei tamma ottaisi enää yhtä askelta enempää esteelle. Niinpä hyppy oli vähän huono, mutta yli kumminkin päästiin sehän se tärkeintä oli.

Vikke <3

Vikke tuntui innostuvan entisestään ja ilmavaraakin löytyi. Hienosti tamma meni! Lopuksi siirryin 70cm jota tosiaankin mietin, että suostuuko tamma menemään sen yli. Odotin mielessäni, että tamma kieltäisi. Mutta Vikke menikin yli tiputtamatta 70cm kertaakaan. Paljon tapuksia kevyessäistunnassa ollessani laukassa tamma kyllä sai hienoista hypyistä. Mutta sen isompaa en uskaltanut mennä, katsotaan ensi kerralla jos uskallamme mennä isompaa estettä sitten ensi viikolla. Ilman satulaakin olisi ihana hypätä Vikellä, sillä tammalla on todella tasainen laukka-askel ainakin minun mielestäni. Aloimme sitten lopetella pikku hiljaa esteet, eikä niitä pudotuksia tullut kuin kerran silloinkin se meni minun piikkiini. Tammasta sai kyllä olla ylpeä niin hienoti esteet sujuivat. Vikkekin oli aivan innoissansa esteistä.

Loppuraveissa taivuttelin ja verryttelin Vikkeä hyvin, etteivät lihakset jäisivät ihan heti käyttämättömiksi ja kipeiksi. Käyntiin siirryttyä lähdettiin taas ne maastoon vetämään löysin ohjin. Ja se jos mikä oli ihanaa, kun auringokin vielä paistoi. Voin sanoa, että Vikke nautti todella paljon esteitä taas vaihteeksi kun sitä intoa riitti. Mietin pitäisikö Vikelle ostaa martingaali, mutta en sitten vielä oikein tiiä tarvitaanko me sitä. Sillä ei Vikke kumminkaan ryöstä käsistä, vaikka lämpeneekin. Tallille tullessa laskeuduin vain selästä alas ja rupesin siinä ulkona purkamaan Vikkeä. Tällä kertaa pidin Viken kiinni, kun jotkut tuntuivat taas rakentavan kaikkea jossain kauempana ja se pauke kuului tallille asti.

<3 Vikke

Purin Viken varusteista ja harjailin tamman puhtaaksi. Lopulta vielä pesin Vikkestä hiet pois, vaikka ei tamma ollut hiennot kun satulan kohdalta hieman ja satulavyön. Siinä huomasin, että Viken kunto oli ainakin parantunut. Tammalle kyllä maistui kylmä juominen esteiden jälkeen, mutta niin myös ratsastajalle. Vein sitten Viken tarhaan takaisin ilman päitsiä, koska ei Vikke niitä tarvitse siellä. Sellainen päivä meillä oli eilen, toivottavasti ensi viikolla esteet menisivät ilman satulaa tai satulan kanssa yhtä hienosti kuin eilen. Niin saisi taas olla ylpeä Vikestä. Ei yhtään kieltoa, ja yksi pudotus vain.

Akrobatiaa<3

~ Vikke ja Tiitu

013: Rentoa meininkiä



Ratsastaja on saman värinen, kuin poni <3



Ratsastusta joka säällä. Aamulla satoi meillä täällä vähän vettä ja olin jo sillein etteikai nämä kelit ole yhtä kurjuutta. Onneksi kumminkin illalla paistoi auringo ja olin ihanan lämmintä. Töissä tuntui tapahtuvan ja sattuvan kaikenlaista mutta eipä siitä sen enempään. Töiden jälkeen lähdin Vikkeä ratsastamaan. Onneksi pääsin erään J:n kyydillä niin ei tarvinnut kävellä sieltä töistä tamman luokse. En olisi kyllä millään jaksanutkaan. Kumminkin Vikke siellä tarhassa jo odotti tuttuun tapaan. Huomasinkin ettei Vikellä ollut päitsiä tarhassa, joka oli kyllä toisaalta hyvä. Kävin kumminkin Viken sitten hakemassa ilman mitään herkkuja. Tamma on siitä syystä kyllä ihana, kun se ei juokse karkuun tai muuta vastavaa. Lähdin sitten Viken viemään tarhasta ja laidunkaveri vain jäi syömään vihreää.



Huomatkaan uudet pinkit pintelit!

Tamman vein tallipihalle ja laittelin sitten valmiiksi siinä reippaasti. Pinkkeineen varusteineen. Vikkehan saa Hööksiltä  uudet suitset ja piuhat, nsi viikolla varmaankin ne postissa tulee. Toivotaan ainakin niin! Lähdin sitten tammalla ratsastamaan rennolla maastoreissulle. Koska en todellakaan jaksanut 4h yöunien ja 8h-9h työpäivän jälkeen mennä mitään hirveää koulutreeniä. Pieni välikohtauskin sattui maastoilemassa, mutta hyvin selvittiin Viken kanssa. Pelottavat autot, linnut ja ihminenkin kohdattiin. Myös ärsyttävät ötökät mutta niitäkin oli ehkä vähemmän mitä viimeksi. Mentiin sitten rennosti Viken kanssa maastossa. Noin reilu tunnin käynti hieman ravia lenkki. Paljonkohan matkaa olisi kertynyt, en osaa kyllä yhtään sanoa. Olen niin huono arvioimaan! Tamma kyllä oli hieno tänään pinkeissä, itsekkin kun pinkki huppari päällä menin niin kelpasi mennä ponilla.


kyllä se juo vain vettä :D

Tallipihaan takaisin tultuamme purin Viken niin, että tamma oli vain päitset päässä aivan vapaana. Vikke seisoi nätisti paikallansa kun purin tamman, mutta laitoin varmuudeksi kiinni siksi aikaa, kun vein varusteita paikoilleen Viken. Koska emme ole ikinä ennen kokeilleet moista ja sentään tallipihassa olimme eikä tallin sisällä suljettujen ovien sisäpuolella. Hienosti tamma osasi kyllä olla, eikä hirveästi välittänyt, vaikka olikin varusteita purkaessa vapaana. Pesin sitten Vikkeä hieman en hirveästi, koska ei tamma paljoa mitään hionnut lenkiltä. Itse kun taas join juomapullosta vettä, niin kyllä tammallekkin kelpasi. Lopulta taas kävi niin, etten juonut paljoa mitään, kun Vikke joi minunkin puolesta. Ei se kumminkaan haitannut, vaikka Vikellä oli kyllä omakin juoma-astia tarhassa. Pestyäni Viken vein sitten tamman tarhaan. Jätin sen sinne ilman päitsiä, koska ei Vikke niitä tarvitse. Tosin tamman kaverilla kyllä ne oli.

Huomasin tallikäynnillä, että Viken varusteiden puhdistuspäivä olisi taas hyvä pitää. Piän sen mahdollisimman pian ja toivottavasti olisi hyvä keli niin voisin laiturilla hangata mäntysuovalla ja juuriharjalla satulahuovat ja ne kuivuisivat nopeasti ulkona. Viimeksi kun lupailin niitä kuvia laitella jossain välissä, en ole saanut niitäkään kuvia muuten koneelle. On sen verran muutakin tekemistä tässä.

~ Vikke ja Tiitu

012: Vikkeilyä auringoisessa säässä



Otsikkointi minulla taas tuntuu luonnistuvan niin näppärästi, että keksin todella omaperäisen otsikon. Mutta ei siitä sitten sen enempää. En tosiaan ole ehtinyt kirjoittamaan sillä kesätyöt vie kaiken aikani ja tietysti Vikellekkin pitää olla sitä aikaa. Tamman omistaja kävikin pitkästä aikasta katsomassa Vikkeä. Juttelimme sitten siinä jonkin aikaa kaikessa rauhassa vähän Vikestä. Vikellähän on siis kahdet paperit sen jälkeen, kun se tuli Tanskasta. Pyytelinkin tamman omistajalta, jos saisin nähdä niitä molempia joku kerta sillä haluaisin tutkia vähän tarkemmin Vikken sukua. Aikamme siinä jutellessa minun oli kumminkin lähdettävä tammalla ratsastamaan sillä se kello kävi koko ajan.




Kuva ei kyllä liity tämänpäiväiseen mitenkään, viime syksyltä tämäkin kuva.

 

Lähdin sitten Vikkeä hakemaan laitumelta, siellähän tuo olikin jo niin ''innokkaan'' näköisenä odottamassa. Tammalle tuntui mielummin maistuvan lämpimässä auringossa olo kuin, että oltaisiin lähdetty töitä tekemään. Kumminkin Vikke on todella ihana luonteinen, kun tarhassa se kävelee vastaan eikä lähde juoksemaan tiehensä, vaikka riimunnarun näkisi eikä herkkuakaan olisi mukana.

Tamman laidunkaveri ei ollut niinkään innokas päästämään meitä matkaan, mutta hetken ajan laidunkaverin kanssa tapeltua sainkin Viken sieltä tarhasta ulos. Auringoisin kelin takia laitoin Viken ulkona harjauspuomissa. Josta todellakin tykkään, sillä on ihana laittaa Vikke ulkona lämpiminä päivinä valmiiksi. Tarkistin ennen kuin rupesin harjaamaan Viken jalat etteivät ne olleet kuumat eikä niissä ollut haavoja. Muutaman ikävä ötökän pureman löysin kyllä tammasta, mutta helosaania niihin pitää vain laittaa niin äkkiä parantuvat.

Harjailin Viken reippaasti puhtaaksi, eikä tamma ollut ihme kyllä kovinkaan likainen. Joka oli taas tietysti minulle iloisempi asia niin pääsimme reippaammin matkaan. Viken omistajan kanssa siinä samalla juttelimme, kun tamman varustin. Sainkin lisänimen tänään olen nykyään ''pinkkiratsastaja'' . Kun olen innostunut ostamaan Vikkelle kaikkea vaaleanpunaista. Mutta kukapa ei haluaisi niin suloista väriä tammallensa! Minä ainakin haluan, ja itsellekkin ajattelin tilata Hööksiltä ratsastuspaidan vaaleanpunaisen niin ollaan sitten väriväriin hevosen kanssa tietysti.



Vikke oli todella nopeasti varustettu ja pääsin matkaan. Lähdin ratsastamaan aluksi pellon laitoja pitkin rentoa käyntiä ja nautin ihanista maisemista mitä meillä täällä on! Lopulta sitten päästiin tutulle ''revittely'' pellollemme, jossa ei tarvinnut mennä laitoja pitkin. Ratsastin tammalla kasikkoa, voltteja ja erillaisia taivutus harjoituksia, että Vikke joutui käyttämään molemmin puolin lihaksian. Huomasin myös kasikon aikana, että Vikkellä on toinen puoli se vanhempi kuin toinen ratsastaessa. Meidän pitää rueta myös harjoituttamaan sitä toista. Menin sen verran rennomman maastoreissun tällä kertaa, etten laukannut kuin kolmisen kertaa tammalla. Sillä olin itse tullut töistä ja välillä on kiva mennä rennosti vaan. Olisi ihana käydä Viken kanssa laavullakin retkeilemässä, mutta kun noita ötököitä on niin paljon! Laukkasinkin ne vaivaiset kolme kertaa aluksi kahdesta satulalla ja sitten vielä ilman satulaa menin tammalla.




Viime syksy, laavuretkeltä pusipusi kuva :)

 

Ilman satulaa mennessäni huomasin, että Vikke oli laihtunut paljonkin jos vertasi talveen. Eikä vaan se karva tehnyt, vaan Vikke tosiaankin oli lihava silloin voin sen itsekkin sanoa rehellisesti. Mutta on vielä Vikellä sitä painon tiputus varaa, mutta ei kumminkaan niin, että pitäisi huolissansa olla. Vuonisten kuuluukin olla pyöreitä, eikä aivan solakoita. Ei se ole ollenkaan vuonikselle tyypillistä. Ainakin itse olen sitä mieltä, että vuoniksien kuuluu olla hieman pyöreämpi. En sitten tiedä teidän mielipiteistänne.


Lopulta meidän oli lähdettävä tallia kohti. Purin Viken varusteista ja pesin. Pesun jälkeen harjasin vielä tamman hyvin ja tarkistin jalat sun muut. Kaikki oli kunnossa niin kuin lähtiessämmekin. Vein sitten Viken takaisin tarhaan ja kerrankin Vikke ei ruennut heti ensimmäisenä piehtaroimaan. Kuviakin tuli taas otettua kiitettävä määrä, mutta enhän minä niitä nyt tähän hätään ja tähän potsaukseen saa laitettua, kun vasta kotiakkin tulin. Lupaan laittaa niitä seuraavalla kerralla tai sitten lisätä kun kerkiän tähän potsaukseen jälkeenpäin. Tosin en tiedä millon saisin ne kuvat koneelle, sillä koneen muisti alkaa vedellä viimeisiään. Onneksi pian saan uuden tietokoneen niin ei tarvii ''kiduta'' tän vanhan läppärin kanssa.



Meidän poni osaa istua, osaako teidän?

  ~ Vikke posettaa ja Tiitu kirjoittaa



011: Maastoilu, liinausta ja tippuminen!



Kuva ei ole tältäpäivältä, mut namnam.



Mistäköhän aloittaisin lauantai illan tapahtumat. No varmaankin siitä, että menin tallille niin kuin torstaina sanoinkin asiasta, että olisin mennossa sinne. Vikke siellä jo odotti innokkaana höristen vastassa, kun saavuin tallille kaverini P oli kanssa mukana. Haettiin sitten Vikke tarhasta ja ruettiin harjailemaan tammaa. Tosin Vikessä ei ollut mitään mitä harjattavaa joten saatiin kaverin kanssa nopeasti varustettua tamma. Sitten lähdettiin maastoilemaan, mutta siitä ei tullut mitään itikoiden takia joten palattiin pois. Kun Vikkekin hyppi puoliksi pystyyn ja veti jarrut pohjaan yhdessä kohdassa epäilen, että siellä oli jotain koska tamma oli ihan hermona ja olemme ennenkin käyneet siellä eikä ole ollut ongelmia. Palasin sitten sinne tallille ja mentiin pelloille ratsastamaan. Liinasin kaveriani, kun P meni ekaa kertaa Vikellä eikä se kenttä ole nytten käytössä.

Liinaus alkoi hyvin kaverillani ja kaikkia kolmea askellajia mentiin, kunnes kaverini tasapaino jotenkin horjahti laukassa en edes tiedä mitä tapahtui, kun se kaikki tapahtui niin vauhdilla. Kaverini tipahti ruohikon sekaan ja Vikke jäi aluksi pällistelemään itsekkin, että mitä tapahtui. Mutta lopulta tamma päätti rueta syömään vihreää heinää. Kaverilleni ei kumminkaan sattunut mitään enemmän tuo tuntui naureskelevan kuin valittelevan kipeää paikkaa. Jatkoimme sitten liinausta Viken kanssa ja loppu aika sujui hyvin. Lopulta käytiin järven rannalla vähän viilentämässä jalkoja ja sitten tallia kohden kaverini ratsasti. Kulin vain mukana vierellä siinä sitten. Pitkästä aikaa en mennyt Vikellä, vaan joku toinen ratsasti sillä. Se oli kyllä jotenkin hmm. miten sen sanoisin. Oudon tuntuista, kun on tottunut vain mennä Vikellä.



Tosin ehdin, kyllä ratsastella Vikellä itsekkin tänään alkukäynnit sen maaston ja laukkaillakkin, mutta annoin enimmäkseen kaverini mennä. Koska itse ehdin ratsastella Vikellä useita kertoja, vaikka nuo kesätyöt vievätkin aikani aika tiukille. Maanantaina kun alotan yhdessä paikassa, jota en netissä mainosta kumminkaan. Lenkiltä päästyä Vikke sai vielä pesun ja harjauksen. Pari leivänpalastakin herkkuja tamma sai, vaikka en ole nytten taas vähään aikaan antanut sille herkkuja palkinnoksi sillä Vikke saisi pysyä hyvässä kunnossa. Annoin Viken syödä siinä sitten vihreää, kunnes vein tamman takaisin tarhaan kaverinsa luokse, joka oli kyllä huomion kipeä!

Semmoinen päivä meillä, kumminkin tänään oli Viken kanssa. Vauhtia, tippumista ja muuta kivaa mahtui ratsastusreissulle. Ehkä ens kerralla ei tulisi mitään tämmöstä, vaan olisi rentoa meiningiä. Toivon, että pääsen uimaan Viken kanssa taas ensi kerralla. Jos siis vain sää ja muut jutut sen sallii. Sillä uiminen ja uittaminen on todellakin Vikestä ja minusta hauskaa puuhaa. Saa molemmat rentoutua ja samalla se kehittää lihaksia molemmille.




Ei tältä päivältä. Vikke <3

 ~ Vikke & Tiitu

010: Ratsaille ja uimaan!

Vikke posettaa <3

Eilinen päivä sitten hurahtikin Viken parissa ja kaverin. Ensiksi oli kunnon puunaus Vikkeä, ja piti tarkistaa miten ötökät olivat tammaa syöny. Ajattelin käydä ostamassa Vikelle silmille ötökkähupun tai vastaavan, vaikka tuskin tamma siitä tykkää. Epäilen, että ei. Ötökkä myrkkyjäkin pitäisi käydä ostamassa, etteivät pure tammaa. Tuntuu, että kaikki mahdollinen on loppu aina kun niitä tarvitaan. Tuleeko teillekkin usein semmoinen olo hevosten kanssa?

Vikken kanssa järvessä

Kumminkin varustin Viken reippaasti ja talutin asfaltti tien pätkän n. 200m tien laitaa pitkin. Onneksi ei liiku paljoa autoja ja Vikke ei niistä välitä. Tamman ohi meni pari autoa, mutta onneksi meillä täällä on ystävällistä porukkaa ja he osasivat jarruttaa kumminkin kohdallamme etteivät ajaneet vauhdilla ohi, vaikka Vikke ei olisi ollut moksiskaan. Mutta aina turvallisempi olo, kun auto ohittaa hitaasti kuin 100km/h painaen ohi! Sitten päästiin tielle, jossa ei liiku ikinä ketään. Rauhallinen hiekka tie, jota pitkin käveltiin ja vähän ravailtiinkin eteenpäin, kunnes käytiin lenkki heittämässä aika rauhallisesti, sillä päivän koho kohta oli päästä heittämään talviturkki Viken kanssa! Kun ei tammakaan ole uinut vielä tänä kesänä ollenkaan.




Kuvauksellinen tamma? <3

 Vikke oli aivan onnessansa päästessänsä järveen, voitte uskoa! Tamma oli vaikeampi saada sieltä pois, kun mennä sinne. Aluksi kyllä tamma oli sillein: ''En mene!'' mutta kun vähän anto pohkeita ja Vikke tajusi, että vettähän se vaan on sitten se oli menoa. Tammalla ainakin oli hauskaa niin oli kyllä minullakin, kun sai pestä hiet pois ja ötökät. Lopulta kaiken hauskanki piti päättyä, ja oli aika laittaa takaisin minun bikinien päälle vaateet ja lähteä ratsastamaan Vikellä tallia kohden. Onneksi menen lauantaina varmaankin Viken luokse toisen kaverin kanssa niin päästään uimaan treenin jälkeen. Mutta siitä sitten lauantaina enemmän, jos nyt ehdin ratsastamaan.

 ~ Vikke ja Tiitu


009: Lämmin kesäpäivä





Tiitu aina sano, et pitää muistaa juoda!


    Otsikko on niin tylsä kun olla voi, mutta en keksinyt parempaakaan tänään. Aivot varmaan on off asennolla tai jotain, kun tuntuu ettei kirjottaminenkaan tänään luonnistu. Moni on varmasti huomannut, etten ole kirjoitellut taas hetkeen mutta syynä on siinä, että kesäloman tämä alku on ollut oikeastaan vain kesätöitä vaan. Kattelin tässä Vikelle taas vaihteeksi uusia varusteita, mutta pitää vähän vähennellä, kun muuten tulee hirveä lasku postissa jos tilaan nytten noita. Kattelin uusia vaaleanpunaisia pinteleitä tammalle, niin sopisi hyvin siihen uuteen satulahuopaan josta täällä onkin jo kuvia. Uudet päisetkin olisivat kiva, ja pitäisi ostaa tuo alaturpahihna Vikelle, kun vanha hukkui jonnekkin. Puuilossa tuo ei ollu kuin vitosen, mutta Hööksin sivuilla 3.50e, tilaan sen varmaankin sieltä sitten jos muutakin tilaan, muuten käyn Puuilosta ostamassa sen Vikelle ja jotkut uudet päisetkin voisi!

Uuden ulkoasunkin sain lopulta tehtyä tänne, jonka varmaan huomasitte kun epäsikiösotku oli tuossa, mutta nytten on tämmöinen kesäinen Vikke teema. Millonkas se ei olis Vikke teema, mutta kuitenkin. Vaihdoin noi otsikoiden yms väritkin violetti - pinkin sävymaastoon niin tulee vähän tyttömäisyyttä, kun sininen ei ole minun tammani väri. Vaikka ei sinisessä mitään vikaa ole, mutta vaihtelu virkistää!

Tämä potsaus jää oikeasti lyhyeksi, sillä aivot on sillä off asennolla ja tekstin kirjoittaminen ei onnistu, vaikka kyllä sitä asiaa olisi. Lupaan kumminkin ensikerralla kirjoittaa enemmän tai sitten ajattelin jos tekisin erillaisen potsauksen. Vaikkapa kuva tai varuste! Varmaan jompi kumpi olisi ihan kiva, vai mitä mieltä te olette? Vedetkin on sen verran lämpimät, että tamma varmaan nauttisi kun pääsisi sinne polskimaan ja kastelemaan minut. Mikäs sen hauskenpaa Vikestä olisi.

Leikin lentäjän tyttöä Viken kanssa tai si en

~ Tiitu & Vikke